Tiistain agikiidettiin taas Inton kanssa. Ja olipahan hankalaa.

Tehtiin yksi rata, joka oli yhtä hankalaa kohtaan lukuunottamatta varsin suoraviivainen. Tästä oli seurauksena Inton vauhdin kiihtyminen aikamoisiin lukemiin ja siitä seuranneet ongelmat sitten siinä syherössä kohdassa.

Alku oli helppo, eli hypyn kautta suoraan putkeen ja siitä hypylle, josta sitten päin vastaiseen suuntaan aalle. Tuolle jälkimmäiselle hypylle tein jaakotuksen, jota en ole ikinä Intolle edes opettanut, mutta se sujui tosi hienosti. Aakin hyvin ja nopeasti. Aalta sitten kepeille, ei ongelmia siinäkään ja kepeiltä sitten toiseen suoraan putkeen. Sitten alkoikin se hankala paikka.

Into irtosi suoraan putkeen hyvin, sieltä piti kääntyä 90 astetta hypylle ja sen jälkeinen hyppy mentiin takaa kiertäen. Tämä oli vaikea. Ensinnäkin Into tuli putkesta niin kovaa, etten saanut sitä kääntymään mihinkään, sitten kun otin haltuun ennen putkea, alkoi sujumaan. Sitten se takaakierto, sain Inton irtoamaan varmaan kaikille muille lähipiirissä oleville esteille, ennen kuin uskalsin ja osasin liikkua riittävästi ja riittävän määrätietoisesti oikeaan suuntaan. Takaakierron jälkeisiäkin hyppyjä jouduttiin veivaamaan jokunen kerta, mutta sitten kun aloin olettamisen sijaan ohjaamaan (ja tajusin, että Into ei ole Svante), sain ne menemään ihan hyvin. Loppusuora, jossa oli suora putki, pari hyppyä ja rengas menikin sitten ihan ongelmitta.

Pysyy mieli nöyränä, kun Inton kanssa harrastaa agilitya :)

Tokoa ollaan tehty ihan pienesti takapihalla, piiloteltu sitä yhtä tunnarikapulaa ja seuraamista hinkattu oikein urakalla ihan namiavusteisesti. Liikkeestä seisomista olen myös "ulkoistanut" eri paikoissa tapahtuvaksi, lopullisena tavoitteena on vaihtaa luoksetulon stoppi sanalliseksi käskyksi, saa nähdä kuinka käy.