Tiistaina oli taas Inton agitreenien vuoro Mouhijärvellä.

Oli taas aika kinkkinen rata ja jotenkin en vaan nytkään saanut siitä kunnolla kiinni ja unohdinkin sitten pariinkin otteeseen. Into oli nyt paremmin kuulolla ja kulki ihan kivasti. Yhtä niistoa väännettiin jonkin verran ja ihan kauean tiiviiksi sitä ei yrityksistä huolimatta saatu. Toisaalta vauhtiakin on sen verran, että eihän se ihan pennin päällä tietenkään pystykään kääntymään.

Kepeille piti irrota aika kaukaa ja itse leijeröin tässä putken. Vähän pelkäsin, että Into bongaa sen putken pään keppien sijaan, mutta hienosti se haki kepeille ja kesti leijeröininkin hyvin.

Agilitykisoihin tekisi kovasti mieli (lokakuussa kisattu viimeksi), mutta vähän pelottaa tuo joka puolella riehuva kennelyskä. En millään haluaisi sitä meidän riesaksemme, etenkin Oiva-papparaiselle se voisi olla  turhan rankkaa.