Onpa ollut tuulinen ja kylmä päivä, hrrr...

Aamupäivästä Väinö Ansanpoika käväisi meitä ilahduttamassa. Väinö onkin aika potra poika, Ansa näyttää joltain miniatyyrikoiralta sen rinnalla:). Ansakin käyttäytyi aika hillitysti ja pystyi jopa olemaan vapaana Väinön seurassa, tosin pitihän se pieni kinakin sitten aikaan saada, mutta vasta lopuksi. Nipsukin tuli käymään, mutta sitä Ansa ei voi sietää ja Väinön touhutkin olivat sitten vielä aika rajuja. Mutta on se Nipsu kyllä tosi reipas pentu, ei ihan pienistä hätkähdä. Oli kyllä tosi kiva taas nähdä Väinöä!

Alkuiltapäivästä menimme sitten tokoilemaan tuohon Haikan kentälle Annen ja Emman (ja Timon) kanssa. Taivas, että siellä oli kylmä. Tuuli puhasi järveltä tosi jäätävästi suoraan kentälle.

Svantekin pääsi mukaan ja sai tehdä vähän seuraamista, luoksetuloa, merkkiä ja ruutua ja kaukoja. Seuraaminen oli aika levotonta ja luoksetulossa Into ryntäsi pöllimään Svantelle palkaksi heitetyn pallon, mutta ruutu ja kaukot (pienen hinkutuksen jälkeen) menivät ihan hyvin.

Into teki seuraamista, joka suorilla ihan hyvää, mutta käännöksissä (etenkin vasempaan) kontakti edelleen putoilee. Tai Into siis kääntää ensin pään ja kääntyy sitten vasta itse. Tähän haettiin ratkaisua. Ruutuun meni taas ekalla kerralla huonosti, eli vinoon ja taakse, toisella (nyt tyhjä ruutu) ja kolmannella (palkka valmiina) varsin hyvin. Kaukotkin olivat taas hyvät, rauhalliset ja teknisestikin ihan OK. Tässä selvästi näkyy, että olen vähän terävöittänyt omaa tekemistäni ja palkkausta, tuottaa selvästi tulosta. Merkille vein Inton nähden pallon ja mitä tekee Into, menee metrin merkistä sivuun ja ihmettelee, siellä. On se kyllä vähän hölmö :-o. Sitten "tyhjälle" merkille ja meni oikein hyvin, tästä narupallo palkaksi ja merkki jätettiin siihen. Lopuksi vielä suora luoksetulo melko pitkältä matkalta (n. 35 askelta), Into tuli ihan järjettömän lujaa. Näitä on pakko alkaa ottaa myös eteen, että tajuaa vähän hillitä vauhtia, tuollaisesti vauhdista ei pysty pysähtymään.

Treeneissä Into oli tosi hyvä, mutta noin muuten aikas rasittava. Se mm. puri _taas_ poikki yhden hihnan ja muutenkin hilasi itseään koko ajan kentälle, kun piti odottaa vähän sivummassa. Kun ei aina vaan malta ja pysty.

Ja kylmä oli, olin aivan umpijäässä kun pääsin kotiin, sormet oli niin kohmeessa, etten saanut edes kengännauhoja auki. Vieläkin (monta tuntia myöhemmin) on vähän viluinen olo.