Inton joitain viikkoja kestänyt agilitypimeys sai eilen vähän valaistusta, pitkästä aikaa edes melkein onnistuneet treenit :)

Ensin se paras uutinen, kepit aivan täydellisesti joka kerta, kertaalleen jopa valssasin keppien päässä ja Into vaan pujotteli. Ihanaa. Uskon, että kepeillä päästään nyt aika nopeasti eteenpäin, Intohan osasi yksittäisenä esteenä kepeillä vaikka mitä, kesti irtoamiset, valssit yms. Ongelmat alkoivat, kun alettiin ottaa keppejä radalla ja sitten ei maltti meinannutkaan kestää loppuun asti. Uskon, toivon ja oletan, että ne jo opitut taidot tulevat esiin nyt kun on saatu pujottelurutiini kuntoon. Keskimmäiselle radalle laitoin kepeille palkan valmiiksi, hyvä aina välillä kuitenkin muistutella asiasta, että ongelma myös pysyy poissa. Kepeille mentiin joka radalla muurin kautta aika ahtaalla tiellä ja jyrkästä avokulmasta, hienot sisäänmenot joka kerta.

Muutenkin meno tuntui paremmalta kuin aikoihin. Se oli kaukana täydellisestä ja hallitusta, näytti varmaan lähinnä kaoottiselta, mutta tuntui ainakin hetkittäin siltä, että olisimme tekemässä rataa. Siis samaa rataa. Vauhtia oli aika tavalla ja muutama virhe tulikin ihan yksinkertaisesti siitä syystä, että en osannut kuvitella Inton tulevan jotain kohtaa niin kovaa ja päästin sen sitten sinkoamaan ties minne. Takaaleikkauksia tehtiin aika paljon, osa meni hienosti, osassa oma ajoitukseni oli ensin vähän pielessä. Joissain kohdissa olisin ehtinyt valssaamaan tai pystynyt tekemään jonkun helpomman ratkaisun,  mutta halusin tehdä noita leikkauksia, pakko löytää niihin vähän tuntumaa.

Kontakteista radalla oli aa ja keinu. Aan Into tekee välillä vähän liiankin kovaa, se lentää harjan yli ja alastulo on silloin aika hurjan näköinen. Aalla oli nyt pelkkä lätkä, ei makupalaa ollenkaan (Into ei kuitenkaan ehdi/malta ottaa makupalaa, tai jos ottaakin, niin räkäisee sen hetken päästä pois), kokeillaan näin vähän aikaa. Keinua ei oltukaan otettu pitkään aikaan, vähän pidemmälle Into saisi tulla, mutta mitään isompaa ongelmaa keinun kanssa ei ole.

Pitkästä aikaa siis agitreenit, joiden jälkeen olo ei tuntunut aivan epätoivoiselta. Tunnelin päässä näkyy siis valoa, vähän mutta kuitenkin :).