Eilen agiliidettiin Viskin kanssa Eurotallilla. Tai Viski lähinnä liisi, agilitya siinä hommassa olikin sitten vähän vähemmän. Ei mennyt ihan putkeen siis. Tai putkeen toki, mutta ei ehkä aina ihan silloin kun piti..

Pakko kyllä myöntää, että Tommin radat olivat _todella_ vaikeita. Koko ajan piti kiertää jotain takaa ja tulla välistä ja mitkään esteet eivät olleet mitenkään helposti linjassa, vaan jotenkin vinossa sinne tai tänne. Treenien alkukaan ei mennyt ihan suunnitellusti, kun edellisellä ryhmällä kesti aika pitkään ja jouduttiin sitten odottelemaan aika kauan siinä ahtaasti, haukkuvien ja kuumana käyvien koirien ympäröimänä, jolloin Viskillä nousi kierrokset kaakkoon ja niitä on aika vaikea saada sieltä sitten enää alas.

Ekan radan tutustumisessa en pystynyt keskittymään yhtään, kun Viski huusi siellä reunalla suoraa huutoa koko ajan, kävinkin sitten ns. niittaamassa sen sinne takaseinään (anteeksi Viski ja Pia), jonka jälkeen se olikin rauhallisemmin. Tällä radalla loppusuora oli tosi hankala, sinne tultiin putkesta, jolloin olisin ehtinyt Viskin edelle, mutta sitten Viskillä tuli niin kiire perääni, että se tuli ohi hypyistä, jotka olivat vähän vaikeassa linjassa. Yhdessä kun tultiin, tuli lopun käännöksistä vähän väkinäisiä, sillä jouduin väkisin tekemään ne takaaleikaten.

Toisen radan haaste oli ihan alussa, jossa mentiin pari hyppyä ja rengas. Rengas oli hypyltä loivasti oikealle ja kepit olivat siellä jossain periferiassa sen hypyn takana. Viski päättäväisesti singahti joka kerta sinne kepeille (olisi edes mennyt sitten oikein, mutta ihan keskeltä vaan sisään). Yritin ottaa haltuun jo ennen rengasta/renkaan jälkeen/vääntää siihen väkisin valssin ja ties mitä, mutta aina koira oli kepeillä. Se kyllä kuuli minut ja katsoikin, mutta meni silti oman suunnitelmansa mukaan. Tässä otin sitten jo aikalisänkin ja annoin toisten mennä välillä ja lopulta sain sen kohdan onnistumaan ihan vetämällä (ja vielä kahdestikin).

Viimeisen radan alussa oli hyppy, aa, hyppy ja kepit, joille mentiin jyrkästä umpikulmasta. Ensin yritin sisäkautta, mutta Viski hakeutui väkisin toiseen väliin (jäin sen verran jälkeen, että kääntyi minua kohti), sitten otin sieltä ulkokautta ja heitin Viskin kepeille, se onnistui hyvin ja vielä kun Tommin vinkistä menin itsekin sinne keppien toiselle puolelle (hienosti Viski kesti takaaleikkauksen) oli jatkokin helpompi. Loppu oli tällä radalla taas ihan tuskaa, Viski luki takaaleikkaukseni jatkuvasti väärin, en vaan osannut ajoittaa liikkumistani. Sitten  kun kiersin itsekin sen esteen takaa, onnistuttiin.

Oli kyllä vaikeaa, jos toki jotain hyvääkin. Esim. puomin alla olevan putken Viski haki joka kerta oikein, ja sitten myös sen puominkin, kun sinne piti mennä. Ensimmäisen radan alussa otin alun takaaleikkauksin ja olin aika paljon jäljessä, hienosti Viski kuitenkin meni puomille, kuten pitikin. Kahden ensimmäisen radan alussa oli aika hankalat hyppykuviot. Näissä meillä ei ollut mitään ongelmia, rimatkin pysyivät hyvin. Ja hyvää oli sekin, että vaikka ihan ideaalimielentilaan en Viskiä saanut, niin suunta oli treenien edetessä kuitenkin parempi. Muistan kyllä sellaisiakin kertoja, että koira on kuumunut vain lisää koko ajan, eli siinäkin suhteessa mentiin kuitenkin parempaan suuntaan. Ja Pialle tiedoksi, että vaikka Viski oli aika kierroksilla, niin se leikki tosi hyvin ja pystyin palkkaamaan myös narupallolla (aina tämäkään ei ole onnistunut, vaan se rata ja sen tapahtumat ovat menneet edelle).

Viski on kyllä koira, jonka kanssa pysyy mieli nöyränä. Juuri kun kuvittelen löytäneeni ne narut, joista sitä pitää kiskoa, meneekin se ryökäles vaihtamaan naruja :-).