No niiltä kyyneliltä nyt on sentään vältytty. Vaikka eivät nekään eilen kaukana olleet, kun Svanten kanssa kalautimme hammaskalustomme yhteen ja sain huuleeni ihan kohtuullisen reiän. Että nyt alkaa jo fyysinenkin terveys menemään, se psyykkinen kai on näihin koirahommiin ryhtyessä jo menetetty ;-).

Mutta palataanpa hieman ajassa taaksepäin. Eli eilen illalla oli ajatuksena mennä vähän treenailemaan Svanten kanssa. Ensin kuitenkin valutin sitä hikeä laittamalla pihasaunaamme lämpiämään ja taistellessani vesipadan kanssa. Ei meinanneet puut syttyä millään. Lopulta kun tulet olivat kunnossa oli jo melko pimeää, mutta urhoollisesti suuntasimme kentälle silti. Yhden nurkan löysin, jossa oli katuvalo lähellä, joten ei muuta kuin sinne.

Ensin jätin Svanten paikallaistumiseen ja rakensin ruudun ja muut systeemit valmiiksi. Sitten menin vielä piiloon pariksi minuutiksi. Ajatuksena oli olla pidempäänkin, mutta oli pakko tulla esiin, kun ohikulkijat alkoivat suunnittelemaan pelastustoimia "kentälle  yksin pimeään jätetyn koiraressukan" hyväksi. Onneksi eivät sentään ehtineet ryhtyä toimeen, Svante-ressukka ei ehkä olisi niitä avustusyrityksiä arvostanut kauhean korkealle :-o.

Seuraaminen oli eilen taas ihan kauheaa. Poikittamista ja pomppimista. Päädyin palkkaamaan heti muutamankin (edes lähes) hyvän askeleen jälkeen. Liikkeestä istumisissa ei yllättäen mitään ongelmaa. Palkkasin heti istumisesta.

Sitten tehtiin muutama suora luoksetulo, joissa vauhtia tosi kivasti. Palkkasin jo ennen eteenistumista.

Lopuksi otettiin ruutua. Ensimmäisellä lähetyksellä Svante lähti merkiltä täysin väärään suuntaan, joka oli varsin omituista, olihan se nähnyt kun tein ruudun. Lieventävinä asianhaaroina mainittakoon pimeys ja olihan siitä ruudun rakentamisesta jo kulunut aikaa (ennen liikettä en viritellyt mitenkään). Toisella kerralla sitten nappisuoritus. Sitten otin  useita kertoja pelkkää merkkiä ja sitten pari lähetystä tyhjään ruutuun. Näissäkin paikka oikein, mutta ehti putoamaan maahan ennen vapautusta. Kolmannella kerralla hyvin. Sitten lopuksi vielä yksi ruutu niin, että palkka oli ruudussa. Sekin hyvin.

Lopuksi heittelin Svantelle frisbeetä, jonka pitäisi olla joku Night and Day-frisbee, eli hohtaa pimeässä. No ei hohtanut. Taitaa sen frisbeen hohdon päivät olla jo historiaa, sen verran kärsinyt se on. Onneksi Svante on Night and Day-koira ja sitä ei pimeys frisbee-leikeissä haitannut.

Kotipihassa sitten vähän venytteli ja vanuttelin Svantea ja rapsuttelin ja ehkä vähän riehutinkin ja siinä sitten tapahtui tuo huuliepisodi ja verta tuli ihan kivasti. Onneksi Svante näytti selvinneen vaurioitta.