Maanantain agitreenit jäi väliin, kun jouduin olemaan taas töissä pitkän (n. 13 h) päivän. Maanantaista tulikin koirille  ihan totaalinen välipäivä.

Tiistaina sitten onneksi päästiin agitreeneihin Inton kanssa. Into olikin aikas taitava. Tehtiin yksi melko pitkä (muistaakseni 17 estettä) pätkä, ei mikään ylivaikea, mutta haasteita toki löytyi tästäkin. Ihan alussa kämmäsin yhden takaakierron, mutta toisella yrittämällä pääsimmekin sitten Inton kanssa melkein loppuun asti, mutta sitten päästin sen liian lujaa pussiin ja tiesin jo siinä vaiheessa, että en saa kääntymään heti pussilta 90 asteen kulmassa hypylle. Into kun tulee putkista ja pussista ulos sellaisella singahdustyylillä, että ei pysty kääntymään ellei tiedä jo putkeen mennessään varautua siihen. Käännös onnistui, kun tein pienen haltuunoton ennen pussiin menoa ja Into tiesi vähän varautua käännökseen.

Alun takaakiertoa kokeiltiin sitten niin, että itse pysyin koko ajan hypyn "väärällä" puolella ja vain kädellä näytin Intolle, että menee takaa. Tämä onnistui, kun olin vain tarkasti oikeassa kulmassa ja oikealla linjalla. Itse en kyllä olisi ikinä uskaltanut lähteä ottamaa ko. kohtaa näin, mutta tulipa taas uusi asia treenattavaksi. Radalla oli rengas, jonka Into meni joka kerta oikein, samoin se haki hienosti pimeässä kulmassa olleen putken. Kepit oli viimeinen este, ekalla kerralla sain Inton toiseen väliin, uusinnalla oikein.

Lopuksi otettiin sitten vielä jotain valinnaista estettä erikseen. Inton kanssa otimme keppejä niin, että Maria hetsasi Intoa lelulla ja sitten päästin sen pujottelemaan, näin saatiin kepeille vähän vauhtia. Oli kyllä hyvä treenit, nyt taas oli hetkittäin sellainen tunne, että tehtiin Inton kanssa rataa, homma sujui ja kulki ja tuntui agilitylta. Töitä on toki vielä paljon tehtävänä, mutta koko ajan mennään hyvään suuntaan.

Eilen Nipsukin sitten muutti vanhempieni luokse, kävin sitä katsomassakin. Vähän se oli ihmeissään, mutta eiköhän se siitä tasoitu. Ja voi taivas miten suloinen se on!