... ainakin joskus. Sunnuntai oli aika tehokas päivä.

Aamupäivästä tokoilua Inton kanssa lähikentällä. Ohjattua, jossa taas merkille meno niiiiin vaikeaa. Tästä huomautin ja heti parani. Mutta ihan kiva, jos voisi tehdä heti oikein. Sitten otettiin leirillä näkemäni vinkin mukaisesti kapuloille lähetyksiä suuntia vahvistaen. Tässäkin aluksi vähän säätämistä, mutta sitten molemmat puolet tosi hyvin.

Seuraaminen tuntui hyvältä, silloin se varmaan näytti aika kamalalta, mutta pääasia kai on, että on itse tyytyväinen. Liikkeestä istuminen on edelleen niin vai-ke-aa. Sitä hinkutettiin ihan huolella. Lopulta pystyi istumaan, vaikka tehtiin alle seisominenkin. Ehkä se tästä. Maahanmenot nyt tosi hyviä.

Ruudussa oli pitkästä aikaa palkka valmiina, myös valmiiseen ruutuun Into meni ihan hyvin.

Sitten mentiinkin uimaan (tai siis koirat meni, minähän en alle 30 asteisessa vedessä ui!), sillä oli tosi kuuma ja painostava ilma.

Tokottelujen jälkeen kotiin, jossa vähän kukkamaan kitkemistä yms. pihahommaa, sitten imurointi ja lattioiden pesu ja sitten huomasinkin tekstiviestin, jossa Anu kaipaili seuraa navetalle, eli ei muuta kuin sinne.

Svante ja Into pääsivät mukaan. Into teki taas lähinnä yksittäisiä esteitä, eli kontakteja, jossa puomilla voisi tulla alemmaksi ja keppejä, jossa vanha ystävämme viimeisen välin väliin jättäminen on palannut noin puolen vuoden tauon jälkeen iloksemme.  Hienoa. Keppejä hinkutettiinkin sitten ihan huolella ja onneksi joitain onnistumisiakin saatiin aikaiseksi. Svante sai tehdä myös kepit jonkun kerran, aan kertaalleen ja pari hyppyä.

Illalla sitten vielä pitkä metsälenkki Svanten ja Inton kanssa ja näin on tämäkin viikonloppu pulkassa. Viikonloppua on häirinnyt korvasärky, joka on piinannut meikäläistä aika huolella. Maanantaina pitänee hipsiä taas lääkärin pakeille.

Ai niin, luulen että Intolla on mielikuvitusystävä (eikös ne lapsillekin tule juuri tuossa iässä?). Katseltiin Juhan kanssa aamupäivällä, kun Into lähti yht'äkkiä juoksemaan pihaa ympäri ja kääntyi välillä ympäri haastamaan näkymätöntä takaa-ajajaansa leikkiin. Sillä oli kovat juoksuskabat tämän näkymättömän kaverinsa kanssa. Jotainhan pienen bordercollien  on keksittävä, oikea elämä kun on vissiin niin virikeköyhää...