Koska olin eilen töissä vielä 18.30 (kiva olla korvaamaton näillä palkoilla...) jäi ratsastukset sitten väliin.

Agilityyn kuitenkin ehdittiin. Ja oltiin sen verran ajoissa, että ajattelin vähän tokoilla siinä odottaessa.

Seuraaminen meni hyvin, otin pitkästä aikaa vähän pidemmän pätkän ja eri nopeuksilla ja ihan kivasti meni. Vähän Svante poikitti, mutta en jaksa siitä ottaa stressiä.

Sitten ajattelin ottaa ruutua, tehdä samaa kuin tein joku aika sitten, eli lähetellä tyhjään  ruutuun ja palkata oikeasta paikasta. Tämä nyt ei sitten sujunut ollenkaan. Svante hakeutui koko ajan joko vasemmalle etumerkille tai sitten vasemmanpuoleisten merkkien väliin. Sisälle ruutuun ei vahingossakaan. Yritin odottaa ja antaa sen itse ratkaista tehtävän, mutta Svante vaan tarjosi peruuttelua ja yritti tuoda kulmamerkkejä minulle. Yritin ohjata, mutta ei. Lopulta meni hermot ja kielsin sinne reunamerkeille menosta ja otin aina pois kun yritti sinne. Lopputuloksena oli se, että Svante ei suostunut menemään ruutuun enää ollenkaan. Sitten ihan vein sen ruutuun useamman kerran ja palkkasin paikasta, mutta edelleenkään ei itse mennyt vahingossakaan etumerkkien välistä. Voin sanoa, että hermo kiristyi ja paukkui meikäläiseltä aika ankarasti ja se ei nyt tunnetusti ainakaan paranna harjoituksen onnistumismahdollisuuksia.

Kokeiltiin sitä, tätä ja tuota. Olisihan se sinne mennyt, kun olisin vienyt palkan ruutuun, mutta (pääkkönä) en halunnut siihen mennä, vaan saada koiran ruutuun muilla konstein. Frisbeen kanssa riehumalla ja sillä lailla hämäten sain sen sitten juoksemaan etumerkkien välistä pariin otteeseen ja lopuksi otin niin, että palkka oli ruudussa. Mutta vaikeaa oli. Mikä h...ti tuossa ruudun hahmottamisessa on Svantelle niin vaikeaa. Se ei osaa hakea paikkaa ruudun keskeltä vaan pyrkiin sinne reunaan merkkien väliin. Viimeksi kun tätä teimme, homma mielestäni toimi ihan hyvin, mutta nyt koira oli niin kuin ei olisi ruutua eläissään nähnytkään.

Muuta ei sitten ehdittykään tekemään, kun tuohon tappeluun meni kaikki aika. Sen seurauksena myös agilitytreenit meni ihan persiilleen, kun Svante oli aika varovainen, luonnollisesti otti itseensä tuosta ruutu-jupakasta.

Että p...a ilta, mutta tulipa rämmittyä. Pitäsköhän siirtyä postimerkkeilyyn tai pasianssin peluuseen, kun tuntuu, että oma hermorakenne ei kestä tätä koirien kanssa pelaamista...