Joulua vietettiin taas perinteisen kaavan mukaan. Koiralenkkiä, (paljon) hyvää ruokaa, sukulaisia, meteliä, naurua, hälinää ja huisketta. Hengissä selvittiin tälläkin kertaa ja paluu arkeenkin on ollut varsin armollinen, kun olen ollut lomalla.

Treenailtukin on. Tiistaina oltiin SDP:llä tokoilemassa Katjan, Annen, Anun ja Hannan kanssa. Into teki vissiin vähän kaikkea ja kaikki muu meni varsin mallikkaasti, mutta luoksetulossa ennakoi maahanmenoa. Aina näitä uusi virheitä tulee. Olen ottanut aika paljon stopeilla, eli nyt kuurina suoria koko matkalta ja seisomisesta loppuun. Mutta muuten tosiaan ihan kivaa tekemistä Intolta. Kiitokset kaikille treeniseurasta!

Perjantaina oltiin Tallilla treenailemassa Anun ja Maijun kanssa. Nyt ei mennytkään niin hyvin. Heti seuraamisessa Into edisti ja jouduin huomauttelemaan aika tiukasti. Otti todennäköisesti siitä vähän painetta ja kaukoissa oli tosi tahmea. Pääsikin sitten katsomon puolelle miettimään syntyjä syviä hetkeksi. Toisella kiekalla ohjattua agiesteiden keskellä. Oikein hyvin, jopa merkkikin. Haetutin ensin oikean, vasen oli Intolle ihan näkymättömissä hyppyjen keskellä. Päätin sitten kuitenkin kokeilla, että mitä tekee. Into kääntyi hienosti vasemmalle, lähti haravoimaan aluetta, meni yhden agihypyn kautta, löysi kapulan ja palauttikin sen hypyn kautta. Oli oikeasti aika makea suoritus, sillä kapula oli tosi piilossa, mutta selvästi Into tiesi, että mistä päin sen pitäisi löytyä.

Tunnarissa taas turhaa varmistelua, mutta toi toki oman. Tosin yhden kerran lähetin suoraan repimisleikistä ja siinä ei kyllä keskittynyt yhtään. Muuten tehtiin useampi toisto ja aina oikein, mutta saisi olla paljon varmempi.

Agiakin vähän puuhasteltiin. Into teki lähinnä kontakteja ja sitten Luun esimerkin innoittamana pakkovalsseja ja niistopersjättöjä. Svantekin sai vähän liidellä, teki kontakteja, keppejä, pientä radanpätkää ja sitten Anun ohjaamana noita tekniikkapätkiä yhdessä Tuitun kanssa . Treenien jälkeen tempaistiin vielä Anun kanssa reipas tunnin metsälenkki Sääksjärven varsin runsaslumisissa ja vähän kuljetuissa maastoissa. Puuh, kävi työstä.

Vuodenvaihde sujui meidän perheessämme varsin rauhallisesti. On kyllä helpottavaa, kun koirat eivät pelkää raketteja. Vetivät unta palloon ihan rauhassa koko porukka, vaikka ulkona kävi aika jytinä.

Uusi vuosi alkoi sillä mihin edellinen päättyi. Heti aamupäivästä suunnattiin Anun kanssa Tallille treenaamaan. Into aloitti uudella idarilla, joka on meille niin vaikea. Nytkin arpoi asentoja ja käännökset olivat tosi vaikeita. Ovat minullekin, varsinkin  oikeaan käännös, kun en oikein osaa sijoittaa sitä merkkiin nähden niin, että saisi suoran linjan seuraavalle merkille. Lopulta saatiin oikeat asennotkin, mutta tosi epävarma tuo liike vielä on.

Tunnarit olivat tänään ihan hyviä. Ensimmäisellä vähän varmisteli, toinen oli oikein mallikas. Kaukoja Into pystyi tekemään tosi hyvin, vaikka Anu kyyläili vieressä ja Tuittu tunki siihen minun ja Inton väliin myös kaukoilemaan. Luoksetulo niin, että stopista suoraan loppuun. Melko OK. Ohjatun kapulalla tehtiin palautuksia vinoista heitoista ja irrotuksia. Lisäksi pari palautusta vauhdista palkaten. Sitten pieni pätkä seuraamista, joka tuntui oikein kivalta.

Svantekin sai tänään tokoilla. Seuraamista, noutoa sekä tasamaana että hyppynoutona ja luovutuksia oli Svantenkin ohjelmassa.

Agiosuudessa Into teki vain parit kontaktit ja pujottelut. Loppulenkit rämmittiin taas edelleen varsin runsaslumisissa Sääksjärven metsissä.

Jotenkin on treenimotivaatio tällä hetkellä aika kateissa. Agility ei nappaa ollenkaan ja tokonkin suhteen on vähän hälläväliä olo, kun ei ole kisoja ihan lähiaikoina tulossa. Lempäälän karsintaan toki ilmoitin Inton, mutta en usko, että pääsemme mukaan. Seuraavista agikisoista ei ole mitään haisua, pitäisi aktivoitua silläkin saralla. No, ensi viikoksi lähdemme Rukalle ja vain Ansa tulee mukaan. Ehkä viikko pois kotoa ja erossa Svantesta ja Intosta herättelee sitä treenimotivaatiotakin esiin. Toivottavasti.