On ollut sen verran hektinen tahti elämässä muutaman viikon, että blogikin on  jäänyt ihan hunningolle. Työpäivät ovat venyneet pitkiksi ja illat on sitten yritetty käyttää treeneihin, lenkkeilyyn ja muuhun mukavaan mahdollisimman tehokkaasti.

Tokon suhteen on kyllä vietetty ihan suunnitellusti vähän hiljaisempaa kautta. Kimppatreeneissä on käyty, mutta muuten on oltu kuin Ellun kanat . Pääsiäismaanantaina oltiin T-porukalla Kana-areenalla treenailemassa (ja syömässä varsin hyvin), siellä ohjatun merkkiä hinkatessa heitettiin ilmoille ajatus, että miksi en pidä merkin takana palkkaa. Niin, miksi? Anne muisti, että olen todennut sen toimimattomaksi tavaksi, mutta itsekään en enää muista, että mikä siinä tökki. No, pallo on nyt sitten ollut useammissa treeneissä merkin takana ja toistaiseksi on toiminut ihan hyvin. Toisinaan ratkaisut saattavat siis olla varsin yksinkertaisiakin . Ruudussa Into on taas alkanut jäämään vähän turhan eteen, eli paikkaa pitää vahvistaa. Seuraamisessa on tavoitteena niinikään saada paikkaa vähän taaemmaksi ja kaukojen maasta istumaan nouseminen on ajatuksissa opettaa ihan uudestaan ja uudella käskyllä. Nyt sitä on tehty naksulla tarjoamisen kautta ja käskysanaa ei vielä ole. Intohan on noussut tosi tahmeasti ja jää helposti vähän vajaaksi. Nyt on tavoitteena saada se nousemaan "hypähtämällä" ja kunnolla pystyyn. Tätä on nyt siis lähdetty ottamaan alusta uudelleen vähän enemmän tempunomaisella fiiliksellä.

Agilityakin on päästy treenailemaan ihan kivasti. Siis Into on päässyt, Svante vaan kisailee. Ohjaaja on ajautunut jonkin sortin käsikriisiin. Ensin siihen ajoivat välistävedot, joita valmennusryhmän Harju-treeneissä hinkattiin ja Jarin ohje oli, että viedään ne yhdellä kädellä. No, sain tämän jotenkin aivoituksiini ja menin muutaman päivän kuluttua Mouhijärvelle Markon oppiin, jossa sielläkin oli teemana välistävedot, joita nyt tehtiinkin kahdella kädellä. Blondihko täti-ohjaaja oli taas ihan ulapalla tovin jos toisenkin. Kaiken kruunasi Teemu Linnan vetämä koulutus SDP:llä, jossa tapani viedä koira valsseihin vastaisella kehotettiin muuttamaan ohjaukseksi koiran puoleisella kädellä. Blondihko täti-ohjaaja ei ollut enää vain ulapalla vaan ihan sekaisin. Nyt pitäisi vaan löytää se oma tapa tehdä asiat ja pysyä siinä. Eri tavat ovat toimineet Inton kanssa ihan hyvin ja kaikilla on ollut hyvät perustelut sille omalle tyylilleen, sekin tästä tekee niin vaikeaa. Mutta Into on hyvä, nyt pitäisi vaan saada ohjaaja ruotuun.

Viime lauantaina kisattiin agilityssa Riihimäellä molempien poikien kanssa. Kolme starttia, kaksi agirataa ja yksi hyppäri. Sää ei varsinaisesti suosinut, vettä ja räntää tuli vaakatasossa ja oli aivan sairaan kylmä. Kova tuuli mm. paiskoi hallin takaovia auki ja pätki sähköjä. Ei siis ihan perussettiä kaikilta osin.

Ensimmäiseltä agiradalta Svantelle hitailla ja varmistelluilla kontakteilla nolla. Intolle 15, yksi rima ja pari kieltoa. Hyppäri on Svantelta tosi hyvä, mutta pyllistelin itse muurin takana ja palikka alas. Muuten ohjasin aika rohkeasti, tein mm. muutaman persjätön. Intolle taisi tulla kolme kieltoa, eli hyl. Viimeiseltä agiradalta Svantelle vitonen, jätti viimeisen keppivälin pujottelematta (ei ihan tyypillinen Svanten virhe), Intolle taas 15. Se kävi vähän turhan kuumana. Rimoja tuli yksi tai kaksi ja sitten yksi tai kaksi kieltoa (Inton kanssa asiat tapahtuvat niin nopeasti, etten edes huomaa, että mistä ne virheet tulevat).

Hakuakin on päästy pari kertaa treenaamaan. Ihan perussettiä on vedetty, ei ihmeempiä. Into on ollut ihan hyvä. Eilisissä pikatreeneissä testasin, että onko nenä auki ollenkaan ja viimeinen maalimies laitettiin aika lähelle keskilinjaa. Itse vähän pelkäsin, että Into vetää urku auki sinne viiteenkymppiin ja alkaa siellä vasta etsimään. Väärässä olin. Into lähti kyllä ihan miljoonaa, mutta nenä oli auki ja se teki hienon lukkojarrutuksen heti hajun saatuaan. Ilmaisut pitäisi nyt saada kuntoon, ne on ihan vaiheessa vielä.

Tässä pari kuvaa, jota Ahokoivun Taina otti Kana-areenan treeneissä. Kiitos kuvista Tainalle.