Maanantai-illan agitreeneihin otin mukaan Viskin. Ajattelin, että Svante ansaitsee yhden välipäivän, kun sunnuntaina oli kolme starttia ja treenit sitten taas tiistaina ja keskiviikkona. Viski lähtikin varsin innokkaana tuuraamaan Svantea.

Tommi oli tehnyt tosi hankalat radat, mutkaa ja kääntämistä, ahtaita estevälejä ja hankalia kuljetuksia. Jotenkin sellaista pientä ja söheröistä. Ei ehkä ihan parhaita ratoja meille Viskin kanssa. Pari ensimmäistä rataa meni kuitenkin hämmästyttävänkin hyvin. Toki jotain pientä oli, esim. upean kepeille sisäänmenon jälkeen ahnehdin ja sain Viskin tulemaan pois juuri ennen viimeistä väliä ja kertaalleen Viski livahti aalta ennen lupaa pois. Mutta noin pääpiirteissään meni tosi hyvin, vaikka matkalle osui tosi hankalia pyörityksiä ja kierrätyksiä.

Viimeisellä radalla sitten hinkattiinkin kahden ensimmäisen edestäkin. Alussa oli neljän hypyn hankala kuvio, hypyistä kolme oli rinnakkain, mutta ei ihan linjassa ja neljäs sitten suorassa kulmassa näihin nähden. Koira piti viedä hypyt ikään kuin siksakaten, eli tavallaan joka toinen aina takaa kierrättäen. Viski kyllä kääntyi hyvin, mutta rimoja tuli järjestäen alas, joko en jättänyt sille riittävästi tilaa tai sitten liikuin liikaa tai jotain. Oli vaikeaa. Kokeilin alkua kahdella eri tavalla ja lopulta sain sen onnistumaan molemmilla, mutta miljoona yritystä siihen tarvittiin (annettiin jo välillä vuoro muillekin). Toinen hankala kohta tuli puomin jälkeen, siitä piti kääntyä 90 astetta oikealle, mennä suorassa linjassa oleva rengas ja hyppy ja hypyltä sitten taas 90 astetta vasemmalle ja sieltä kepeille (umpikulma). Vähän kuin  Z siis. Ainoa järkevä tapa ohjata tuo oli mennä renkaan ja hypyn oikeaa puolta ja sitten heittää koira hypylle ja leikata takana ja lähettää koira kepeille. Teoriassa ihan hyvä suunnitelma, mutta käytännön toteutus sitten vähän tökki. Joko Viski kääntyi hypyltä väärään suuntaan tai sitten se kääntyi oikeaan suuntaan jo ennen hyppyä. En vaan osannut hakea itselleni oikeaa linjaa. Sitten kun sain sen lopulta menemään oikein, kiersi se hienosti oikein kepeille, mutta kakkosväliin. Hikeä kyllä pukkasi pintaan meille molemmille. Onneksi meitä oli vain kaksi treenaamassa, päästiin sentään (melkein) ennen yötä kotiin :).

Radat olivat vähän liian vaikeita meille, siksi olinkin niihin kahteen ensimmäiseen tosi tyytyväinen. Viski oli aika kierroksilla ja meni kovaa, mutta nyt minulle ei enää iske sellainen paniikki ja tunne, että koira singahtaa auringonlaskuun, vaan uskallan antaa sen mennä ja luotan siihen, että saan sen kääntymään haluamaani suuntaan. Välillä onnistun paremmin, välillä vähän vähemmän hyvin :). Itsestäni tuntuu, että opin Viskin kanssa treenatessa itsekin uutta koko ajan, Viski on kuitenkin Svanteen verrattuna varsin erilainen ohjattava (eikä pelkästään kovemman vauhdin vuoksi vaan muutenkin), joten sen kanssa joutuu miettimään uudenlaisia ratkaisuja ja ohjauksia. Eli ei pelkästään kivaa, vaan myös hyödyllistäkin!

Aiemmin illalla tein Inton kanssa kotipihassa vähän tokoa. Sitä seuraamista, nyt palkkailin välillä myös lelulla, pari vauhtinoutoa, kapulan pitämistä, eteentuloja ja kaukojen istu-maahan -vaihtoja. En tiedä muusta, mutta kivaa ja riehakasta meillä oli, kun pääsin sisälle (valoisaan) huomasin olevani ravassa kaulasta varpaisiin. Ihanaa tämä suomalainen alkutalvi!