Hartaasti odotettu Tending-leiri jäi omalta osaltani tänä vuonna vähän tyngäksi. Alunperinkin olin suunnitellut meneväni leirille vasta perjantaina, mutta juuri lähtöhetkellä iskenyt vatsatauti siirsi lähdön lauantaille, leirielämää tuli siis vain pari päivää, vaan olihan sitä siinäkin.

Tokoa ei nyt sitten päästy ottamaan Jonten ohjauksessa kuin lauantaina, perjantaina kun tokoilun sijaan syleilin kotona vessanpönttöä. Mutta parempi sekin kuin ei mitään. Oli vain kovin vaikea valita, että mitä liikkeitä ottaisin. Päädyin ottamaan ruudun ja seuraamista.

Ruudussa kerroin ongelmaksi vähän hitaan merkin ja sen, että Into helposti jää ruudussa liian eteen. Tietenkään näitä ongelmia ei saatu treenissä esiin. Intoa juoksutettiin ruutuun kerta jos toinenkin, paikka aivan priima joka kerralla. Merkinkin teki ihan OK. Saatiin silti vähän uusia ideoita tähänkin. Inton ajatus pitää saada palkasta enemmän tekemiseen. Tehtiin sellaista harjoitusta, jossa lähetin Inton ruutuun, kehuin ja vapautin ja siitä lennosta merkille, jossa taas kehut ja vapautus ja sitten lennosta ruutuun. Tässä piti olla tarkkana paikasta niin merkillä kuin ruudussakin, sen piti olla hyvä. Palkata voi aina jonkun toiston jälkeen joko ruutuun tai merkille, näin saadaan sen merkinkin arvoa nousemaan, eikä se ole Intolle vain välttämätön välietappi matkalla ruutuun. Intosta tämä treeni oli kiva, kun siinä sai juosta paljon ja kovaa.

Toisella kiekalla otettiin sitten sitä seuraamista. Tässä kerroin ongelmaksi pään ja kontaktin putoamisen liikkeelle lähdöissä ja käännöksissä. Ensin Jonte neuvoi lähtemään liikkeelle hitaasti ja huomauttamaan heti, jos kontakti putoaa. Tehtiin tätä jonkun kerran. Kerroin, että näin olen tehnyt, mutta ilman pysyviä tuloksia. Sitten sain ohjeeksi antaa ihan kunnon fyysisen pakotteen, jos kontakti putoaa. Kerran nappasin Intoa niskasta kiinni ja sen jälkeen piti lähdöissä kontaktin tosi hyvin. Käännöksissä ongelmana on se, että en näe Intoa niin hyvin koko aikaa ja usein se pieni katkos tulee juuri siinä "sokeassa" kohdassa, joten siihen on aika vaikea puuttua. Jonte oli sitä mieltä, että tämä virhe ei ole kovin iso ja häiritsevä, mutta toki se kannattaa korjata, jos se häiritsee minua. Ja se korjaaminen pitää tehdä vaatimalla, ei pyytämällä. Se vaatiminen on vaan niin vaikeaa...

Sitten tehtiin vielä ryhmäliikkeenä pienen koiran rääkkäystä, eli istumista häirittynä. Tässä koirat jätetään istumaan ja Jonte käy häiriköimässä ja käskemässä niitä maahan tmv. Koiran tulee kestää (välillä aika rajukin) häiriköinti ja pysyä istumassa. Viime vuoden leirillä tämä oli Intolle tosi vaikeaa, se meni vaan maahan koko ajan ja minä nostelin sitä pystyyn ja lopulta se oli jo ihan ahdistuneen näköinen. Koska siitä ei Intolle kuitenkaan jäänyt mitään traumoja, uskalsin kokeilla tänä vuonna uudelleen. Nyt Into varsin sitkeästi kesti ensimmäiset Jonten käskyt, mutta putosi sitten kerran tai kaksi maahan. Sen jälkeen se jotenkin yht'äkkiä tuntui tajuavan, että ketä sen pitää kuunnella ja yksinkertaisesta lakkasi kiinnittämästä Jonteen mitään huomiota, tuijotti vain minua ja pysyi hyvin miehekkäästi istumassa. Pääsimme siis tänä vuonna varsin helpolla ja sain hyvin nopeasti vapauttaa Inton piinasta. Hyvä Into!

Tokotreenejä oli tänäkin vuonna tosi kiva seurata ja paljon tuli taas kaikkia uusia ideoita itsellekin kokeiltavaksi. Oikein sormet syyhyää, että pääsisi taas treenailemaan!

Toisena lajina meillä oli tämän vuoden leirillä agility. Sitä koulutti Elina Jänesniemi ja siihen osallistuimme sekä lauantaina että sunnuntaina. Odotin kovasti Elinan koulutusta, enkä turhaan. Oli tosi hyvät treenit!

Sekä lauantaina että sunnuntaina oli aika pitkät radat, joita sitten pilkottiin ja tehtiin osissa ja käytiin läpi eri ohjaustekniikoita. Yritin olla itselleni ankara ja valita ainakin joihinkin kohtiin sellaisia ohjauksia, joita en a) osaa kunnolla tai b) yleensä käytä. Tämä tietenkin aiheutti pientä takkuamista, mutta toisaalta taas koin joitain ahaa-elämyksiä tiettyjen juttujen suhteen. Pidin kovasti Elinan tavasta kouluttaa, hän oli tarkka, täsmällinen ja perusteellinen, perusteli ja selitti asiat hyvin ja selkeästi. Intokin oli ihan pätevä, mitään nollaratoja ei nyt todellakaan temmottu, mutta ihan kivoja pätkiä ja ainakin hetkittäin tuntui siltä, että tehty työ on kuin onkin alkamassa kantaa hedelmää. Oli siis kivaa ja tehokasta, voiko sitä enempää vaatia?

Tänä vuonna leirielämä jäi siis vain kahteen päivään ja yhteen yöhön, onneksi nyt edes sen verran päästiin osallistumaan. Oli aivan superkivaa, kiitos kaikille seurasta!! Ensi vuonna uudestaan!