Lauantaina kisattiin sitten taas tokon maajoukkuekarsinnoissa, tällä kertaa olikin melkein kotikisat, kun paikkana oli SDP-halli Lempäälässä. Viimeistelyt oli tehty taas tosi huolella, eli edellisen viikon olin lomalla Rukalla ilman Intoa ja viimeinen viikko varottiin kaikkea äkkinäistä tekemistä rikkinäisen anturan takia. Torstaina ja perjantaina kävin tallilla vähän treenailemassa ja mitään isompia ongelmia ei onneksi ollut.

Koe oli jaettu kahdelle tuomarille ja kahteen kehään. Ensimmäisessä kehässä tehtiin paikallaolot, toisessa luoksetulo, seuraaminen, ohjattu ja kaukot ja sitten mentiin takaisin ensimmäiseen, jossa ruutu, tunnari, uusi idari ja hyppynouto. Järjestelyt olivat kaikkiaan varsin erinomaiset, kehät isot ja tilavat ja aikataulu jouheva. Itse siirryi suoraan kehästä kaksi kehään yksi vain nopeasti koiran välissä palkaten. Ulkona olleesta kovasta pakkasesta huolimatta oli hallin sisälämpötilakin saatu ihan siedettäväksi.

Into starttasi numerolla 20, eli ihan loppupäässä (kaikkiaan 24 kilpailijaa). Paikallaolot hyvin, makuun meno ja nousukin onnistuivat hienosti. Kympit molemmista. Luoksetulossa lähti aika lujaa ja itse katsoin, että seisominen meni vähän pitkäksi, mutta yleisön mukaan oli ihan OK. Maahan meni hyvin ja loppukin ihan OK, tosin vähän sellaisena matalana tuli. Mutta ihan jees. Ysi taidettiin saada siitä.

Seuraamiskaavio oli aika pitkä. Vähän jännitti, että miten Inton seuraaminen pysyy kasassa, kun paikkaa on nyt pyritty siirtämään taaemmaksi. Into teki mielestäni tosi kivasti töitä, piti paikan hyvin ja muutenkin olin ihan tyytyväinen seuraamiseen. Töitä siinä on vieläkin tehtävänä, mutta odotuksiin nähden oiva suoritus. Yhdeksän taidettiin saada siitäkin.

Ohjattu oli tosi hyvä. Merkillekin meni (Intoksi) aika hyvin. Nouto nopea ja otti kapulan hienosti takaa tosi tiukalla kurvilla. Luovutusasento aivan suora ja jopa irrotti ihan nätisti kapulastakin, jee! Sivullekin tuli hyvin ja suoraan. Ysi saatiin tästäkin, olisiko se merkki sitten verottanut pisteen.

Sitten ne kaukot. Äh ja pyh. Liikkuri oli Inton takana ja tuomari vieressä. Näin heti, kun käännyin, että nyt Intoa ahdistaa ja eihän se sitten tahtonut pystyä kunnolla tekemään. Etenkin seisomasta istumaan meneminen on vaikeaa, kun pitäsi peruuttaa ja sitä ei uskalla tehdä, kun takana on joku ja toisaalta ei haluaisi väärinkään tehdä, niin sitten on vähän sellainen pattitilanne. Yksi kaksoiskäsky ja sitten Into liikkui vähän eteen ja pisteitä sitten vain viisi. Voi harmi :(

Sitten nopea välipalkkaus ja toiseen kehään. Ruutu oli sellainen Inton perusruutu eli ihan hyvä :). Vauhdilla merkille, vauhdilla ruutuun. Reagoi tosi hyvin pysäytyskäskyyn, meni maahan nopeasti ja tuli korrektisti sivulle. 10 pistettä. Seuraavaksi se ahdistusliike, eli tunnari. Kapulat olivat rivissä ja oma toinen oikealta, joka on meille se vaikea puoli, kun Into lähtee aina sen kautta etsimään. Nytkin merkkasi selvästi oman, haisteli kuitenkin rivin loppuun ja vielä takaisin ja sen reunimmaisenkin ja otti sitten vasta. Palautus ihan kohtuuvauhtia eikä pureskellut. Saatiin minusta pisteitä vähän yläkanttiin, 9.

Toiseksi viimeisenä oli sitten liike numero 4, uusi idari, z, jäävät, mikä sen nimi sitten onkaan. Järjestys perinteinen seiso-istu-maahan. Ja eihän se Into sitten istunut. Mrrrr... Annoin mielestäni käskynkin ihan oikein ja oli niiannut, mutta ei vaan istunut. Raivostuttava ja niin turha virhe. Lisäksi seuraaminen oli tuomarin makuun liian tiivistä yhdellä sivulla, eli pisteitä vain 6,5. Viimeiseksi Inton lemppari, eli hyppynouto. Omaan makuun aika lailla täydellinen suoritus, mutta piste lähti siitä, kun Inton toinen etukäpälä koski luovuttuksessa kenkääni. Yhdeksän siis siitä.

Yhteensä saimme 273,5 pistettä ja sijoitumme yhdeksänsiksi. Lämpimät onnittelut kärkikolmikolle Ansu ja Kentsu, Katja ja Zen ja Mari ja Rimma sekä kaikille muillekin hienoja suorituksia tehneille!

Nyt pitää sitten vähän pohtia, että lähdenkö Haminaan vai jäämmekö kotiin treenaamaan niitä kaukoja (ja edelleen se tunnarikin pitää pitää tehotreenissä). Sain jo kisapaikalla paljon hyviä vinkkejä kauko-ongelman ratkomiseen ja niitä aletaan nyt heti kokeilemaan. Haminan ilmoittautumisaikaa on vielä pari viikkoa jäljellä, eli onneksi ihan heti ei tarvitse päättää. On tämä toko jotenkin niin masentava laji. Masokistien touhua. Kisoista joutuu palaamaan joka kerta kotiin mukanaan sellainen kilometrin mittainen lista korjattavista asioista. Ja kun jonkun kohdan saat toimimaan, niin toisesta reunasta repeää. No, tylsäähän se kai olisi, jos joskus tulisi valmista.  Ja mitä sitä sitten vapaa-aikanaan tekisi? Treenit siis jatkuvat .