Eilen päästiin Inton kanssa Ylökkin kisamaisiin treeneihin kuokkimaan, kiitos siitä !

Tehtiin siis kisamaisesti, kahdessa kehässä, muutama liike kummassakin. Aluksi kuitenkin paikallaolot, ensin makuu ja sitten istuminen. Makuussa Into oli ensimmäinen, eli ekana maahan. Oli ollut ymmärtääkseni ihan hyvin, tuuli tempaisi kehänauhan liikkeeseen ja se tuli sieltä koirien päälle, mutta Into ei ollut häiriintynyt siitäkään. Ylös nousuun otin ihan reilun avun. Istuminen oli OK.

Yksittäin teimme ensin ohjatun, haettiin oikea. Ihan siisti suoritus, ehkä aavistuksen varovainen meno kapuloille. Luovutus hitusen tahmea, sivulle siirtyi hyvin.

Kaukoja kisamainen sarja. Eka istumaan nousu taas vajaa ja osittain sen myötä liikkui sitten parikymmentä senttiä eteen. Erikseen sitten vielä muutama istumaan nousu.

Hyppynouto oli ihan hyvä, siinäkin mietti nanosekunnin ennen irroitusta, sivulle siirtymisessä taisin kääntyä vähän alta pois.

Toisessa kehässä ensin idari. Maahan-istu-seiso. Tämä oli itseasiassa ihan hyvä, oikeat asennot ja seuraaminenkin tuntui paremmalta, aavistuksen rennommalta.

Tunnarikin onnistui hienosti. Lähti jostain syystä haistelemaan vasemmalta, oma oli aika oikealla. Otti sen heti, kun osui kohdalle. Palautusvauhti voisi (aina ja ikuisesti) olla nopeampi. Tässä huonosti sivulle, ei ole pahemmin otettu, pitäisi muistaa vahvistaa.

Ruutu oli aika vaikeasti ihan lähellä valkoista leveää kehänauhaa, jonka päällä oli viereisen kehän luoksetulon merkit. Into ei mennyt hämyihin, vaan meni hienosti ruutuun, mutta jäi taas vähän liian eteen. Uusinnalla sain sen sitten vähän syvemmälle ja sai ottaa ruudussa palkkana olleen lelun (jota ei meinannut millään bongata).

Lopuksi tein vielä itsekseni vähän seuraamista, joka tuntui ihan hyvältä ja luoksetulon stoppeja kierron kautta. Ihan jees.

Pikku törmäyskin saatiin aikaiseksi, kun heitin Intolle pallon ja Luu päättikin rynnätä samalle pallolle. Hetken aikaa silmissä vilisi sellainen mustavalkoinen läjä, josta sojotti jalkoja, päitä ja häntiä vähän joka suuntaan, mutta ainakaan mitään näkyviä vaurioita ei kumpaakaan tullut. Pelottava tilanne kyllä .

Pelottavaa oli loppulenkilläkin, kun vastaantullut rouva varoitteli meitä käärmeistä. Niitä on kuulemma siellä paljon, oli juuri nähnytkin yhden ja koiraansa oli edelliskesänä purrut yksi. Kuljettiin sitten Anun kanssa vaan keskellä tietä koirat tiukasti remmissä ojanpieliä pälyillen. Oikein rentouttavaa .

Kotona tein vielä pihassa niitä kaukojen istumaan nousuja. Pitää nyt ottaa tehotreeniin. Tai on se siinä ollutkin, mutta vielä tehokkaampaan tehotreeniin.