Yhä edelleen poistun Inton kanssa agitreeneistä hämmennyksen vallassa. Edelleen treenit sujuvat varsin mukavasti ja minä olen jotenkin oppinut kertomaan Intolle, että minne sen haluan menevän ja se myös menee sinne. Varsin outoa, kun ottaa huomioon, että syksyllä olin ihan valmis heittämään hanskat tiskiin koko agilityn kanssa. Tuntui, että mistään ei tule mitään. Niin se vaan muuttuu. Ja muuttuu varmaan vielä siihen toiseenkin suuntaan ja monesti, mutta nyt tiedän, että kelkka on käännettävissä. Ennemmin tai myöhemmin.

Eilen siis liihoteltiin taas Mouhijärvellä. Radalla oli muistaakseni 27 estettä ja siinä sai ohjaajakin pistää lapikasta toisen eteen ihan huolella. Ekalla yrittämällä päästiin Inton kanssa esteelle 15 asti ja sitten joku unohti radan. Niin totaalinen black out, että en edes yrittänyt ohjata mihinkään vaan palkkasin koiran, kun en muutakaan keksinyt. Toisella yrittämällä tapahtuikin sitten pienimuotoinen ihme ja saatiin vedettyä se koko rata nollana läpi. Eihän se taaskaan varmaan niin kovin kaunista ollut, mutta selvittiin. Se on pääasia tällä hetkellä, tyylipisteisiin aletaan kiinnittää sitten huomiota myöhemmin.

Muutamaa kohtaa hinkattii sitten vähän paremmaksi ja kokeiltiin vähän erilaisia ohjausvaihtoehtoja.

Toisella kierroksella (tällä kertaa ehdittiin sellainenkin) oli teemana 0 tai ulos. Itse mokasin kaksi ensimmäistä kierrosta, ekalla ahdehdin päällejuoksussa ja sain Inton ohi esteen ja toisella valssini liikkui ihan väärään suuntaan ja ohjasin Inton väärälle esteelle. Mutta kolmas kerta toden sanoi ja sillä tehtiin illan toinen nollamme, vaikka taas koin hetkellisen muistinmenetyksen juuri siinä samassa kohdassa kuin ihan ekalla yrityksellä, mutta nyt sain pelastettua.

Edelleenkin meidän menomme on kaukana täydellisestä, mutta nyt opetellaan tekemään puhtaita ratoja ja kun se alkaa sujumaan, aletaan kiristää ruuvia ja yritetään tehdä niitä ratoja sitten vielä paremmin. Tällä hetkellä agility on kyllä tosi kivaa!

Tokotauko on pitänyt. Vähän kangerrellen, mutta on pitänyt. Päivittäin meinaan lipsahtaa treenaamaan, mutta toistaiseksi olen vielä saanut tilanteen pelastettua ja muistanut, että nyt taukoillaan. Yritetään nyt pari viikkoa vielä sinnitellä.