Torstai-iltana tokoiltiin Annen kanssa jäähallilla. On se vaan ihanaa, kun pystyy taas treenailemaan kunnolla!

Nyt Into oli jo normaalimpi kuin keskiviikkona. Ei niin levoton ja rauhaton. Ei vieläkään samanlainen kuin ennen taukoa, mutta suunta on oikea. Aloitettiin idarilla, jossa nyt kaikki asennot oikein. Istuminen tuntui hitaalta, mutta ei kuulemma ollut ihan niin huono kuin luulin. Ja pääasia nyt on, että tekee kaikki asennot.

Ruutu oli hyvä. Taas palkka takareunassa ja nyt Into jopa bongasi sen. Uusinnalla tyhjään ruutuun ja hyvä paikka siinäkin. Eikä häirinnyt, vaikka Anne oli vielä korjailemassa ruutua (minä vähän hätäilin, enkä katsonut ollenkaan).

Tunnari olikin sitten ihan katastrofi. Toi vissiin kaksi kertaa väärän. Molemmilla merkkasi oman, nosti sen, pudotti ja toi sitten mitä sattuu. Äh :(. Kaksi onnistunuttakin saatiin. Yritin taas muistuttaa ennen kapuloita, mutta Annen mukaan ei kyllä reagoinut oikein kunnolla (vaikka siis toikin oikean), vauhtia enemmän kuin järkeä.

Ohjatussa haetutin vain vasemman. Ei ongelmia. Merkki nyt ei mikään tykki, mutta ihan OK kuitenkin. Ja tällä aikataululla ei nyt enää korjata mitään, lähinnä vaan muistutellaan, että mites ne liikkeet nyt menikään.

Lopuksi seuraamista, jossa paikka on edelleen vähän edessä. Muuten ihan OK ja asenne on nyt seuraamisessa hyvä. Tota paikkaa pitää alkaa viilaamaan, mutta siitäkin huolimatta pidän tästä seuraamisesta enemmän kuin siitä aiemmasta laahustamisesta (jolla temmottiin niitä kymppejä kokeista ). Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että on oltava itselleen uskollinen ja tehtävä juttuja niin, että ne tuntuvat itsestä hyviltä. Olkoon sillä sitten hintansa.