Eilen oltiin taas agilityä treenaamassa Eurotallin maneesilla. Nyt tuntui, että pystyin itse liikkumaan vähän paremmin. Tai en tiedä pystyinkö, mutta ehkä uskalsin. Hidas olen silti edelleen ja ne virheet mitä harjoituksissa tulee johtuvatkin nyt pääasiallisesti siitä, että en ehdi. Tosin yksi kepeille meno tökkäsi muutaman kerran ja sitä kyllä pistän vähän Svanten piikkiin. Toki kulma oli aika vaikea (avokulma), mutta ei meillä sellaisissa ole yleensä ollut ongelmia. Otin kyseisen kohdan lopuksi vielä uudelleen ja silloin se onnistui ihan mallikkaasti. Kontakteista radalla oli aa ja keinu. Aalle laitoin välillä palkan alas valmiiksi (näin tekee selvästi nopeammin), välillä palkkasin itse. Pitää nyt kyllä selvästi enemmän ottaa noita, joissa palkka on alhaalla (tai noin metrin päässä), niillä saa suoritukset nopeammiksi.

Mutta se hyvä puoli tällaisesta yksijalkaisuudesta on, että saa itse vähän tuntumaa siihen, miltä tuntuisi ohjata todella nopeaa koiraa. Nyt ehtimättömyys ei johdu koiran suunnattomasta nopeudesta vaan ohjaajan hitaudesta, mutta tunne kuitenkin lienee sama ;-).

Ennen agitreenien alkua otin ihan vähän tokoa. Seuraaminen oli aivan hirveää; edistävää ja poikittavaa. Idarista otin asennot, seisomisessa palkkasin pysymisestä (tämä tosin jouduttiin ottamaan kahdesti, kun meinasi vähän kääntyä), istumisessa asennosta (oli niin hieno ja nopea istuminen) ja maahanmenosta samoin. Luoksetulon otin pari kertaa suoraan, ensimmäisellä kerralla vapautin vauhdista, toisen otin suoraan sivulle, se oli (ainakin omasta mielestä) tosi hieno. Lopuksi kaukoja, jotka teki alla olevaan taukoon nähden yllättävänkin hyvin. Liikkumista tapahtui lähinnä sivusuunnassa ja sitten hiukan kiirehti ja hätäili. Mutta olin tyytyväinen.