Maanantai meni viikonlopusta (lähinnä aika vähäisiksi jääneistä yöunista) toipumiseen. Illalla kuitenkin ryhdistäydyin sen verran, että hilasin itseni kera Svanten ja Inton agilitytreeneihin Eurotallille.

Tälläkin kertaa Intolle oli tarjolla leikkikaveriksi kroatianpaimenkoira, viime viikkoisen kaverin sisko. Vaan vähän nihkeä oli leikkimään siskokin, mutta Intoa se ei pahemmin haitannut, se sitten juoksi ja riehui itsekseen irvistelevän kaverin ympärillä :).

Into oli agilitytreeneissä jo kuin vanha tekijä. Kovasti se oli kaikkien ihmisten luokse menossa, mutta aika kivasti jätti vieraat koirat rauhaan. Yllättävää oli se, että miten hyvin se oli kuulolla, eli tuli luoksekin heti kun pyysin, kesken muiden touhujenkin. Ennen Svanten treenien alkua vähän leikittiin ja puuhattiin jotain pientä ja Into keskittyi käsittämättömän hyvin. On se vaan mainio epeli!

Svantenkin treenit menivät ihan kivasti. Kämmejä teki lähinnä kartturi (yhden radan unohdin ja pari kertaa olin aika rankasti myöhässä). Kontakteilla oli palkat valmiina ja ne ongelmitta, varsinkin aa oli oikein hyvä ja nopea tänään. Myös tiukat käännökset, putken väärään päähän viennit ja muutkin kommervenkit olivat ihan kuosissaan. Svante tuntui aika nopealta (Svanteksi), eikä se kyllä voi johtua pelkästään siitä, että minä olen hidas ;). Oma jalkakin tuntuu nyt kerta kerralta paremmalta ja tänään tunsin jopa jo vähän liikuvani. Ja yksi valttikortti tuohon liikkumiseen on vielä hihassa; kengät. Olen nimittäin nyt raajarikkona treenannut ihan vaelluskengillä, jotka ovat aika raskaat juosta. Nyt kun vielä hetken taistelen niiden kanssa ja sitten vaihdan agilitykengät jalkaan, niin taidankin lähteä sitten suoranaiseen lentoon (toivossa on hyvä elää)!