Ihan ensin ARGH!! Kirjoitin nimittäin jo kertaalleen pitkät sepustukset, jonka tämä v---tun masiina (tai lähinnä hetkeksi katkennut yhteys) hukkasi. Että ei kun uusiksi siis...

Vappu alkaa siis olla ohi. Se meni pääasiallisesti kotona (haravoiden) ja koirien kanssa lenkkeillessä. Svante pääsi juoksemaankin Juhan kanssa pariin otteeseen.

Eilen sain pakotettua Juhan meille liikkeenohjaajaksi (lue: viemään kapuloita) ja otin ohjattua noutoa. Itse nouto meni hienosti, mutta merkille menon kanssa tuli suuria ongelmia. Svante ei kerta kaikkiaan lähtenyt merkille. Sitä sitten hinkattiin ja yritettiin eri metodeilla, mutta vaikeaa oli.

Tänään yritin sitten merkkiä uudelleen. Vein merkin ja palkan Svanten nähden, mutta siitä huolimatta vaati aika selkeän käsimerkin jotta lähti liikkeelle. Näitä otettiin useampi ja vaihtelin palkan kanssa; välillä oli valmiina, välillä heitin.

En käsitä, että mistä sille tuollainen jumi nyt on tullut. Vaikeaksi menee taas kaikki.

Olin tänään myös ratsastamassa.Vapusta johtuen olin vähän tavallisesta poikkeavaan aikaan ja ihan oudossa ryhmässä. Hevoseksikin osui tallin uusi tulokas Arto, jota olen pyrkinyt välttelemään. Arto on vielä aika nuori ja kokematon ja se helposti hermostuu ja alkaa säpsymään. Ei siis minun hevoseni missään suhteessa.

Onneksi tunnin tehtävät olivat helpohkoja, ihan selkeää perusratsastusta. Paljon mentiin isoilla pääty-ympyröillä ja siellä tehtiin siirtymisiä (ravi-käynti ja ravi-laukka). Tarkoituksena oli säilyttää koko ajan hyvä ympyrä-asento (asetus). Arton kanssa saimme kaikki tehtävät tehtyä, mutta jotenkin en saanut siitä oikein otetta. Se ei säpsyillyt, mitä nyt yhdestä kulmasta vähän keskusteltiin ja sillä oli tosi mukavat askeleet. Mutta ei esitykseni nyt mikään erityisen onnistunutkaan kyllä ollut. Onneksi Arto kuitenkin lopuksi antoi myöten ja liikkui loppuravit jo ihan kohtuullisessa muodossa. Mutta tulipahan tuokin nyt sitten "korkattua".