Takana neljä päivää rankkaa, mutta niin hauskaa leirielämää.

Torstaina starttasimme siis Punkalaitumelle, autossa itseni ja hillittömän tavaramäärän lisäksi Into ja Svante. Heti torstaina aamupäivästä olimme Inton kanssa agilitytreeneissä, jotka veti Laitisen Riitta. Ensin tehtiin helppoja ja meille niin tarpeellisia perusohjauksia ja sitten rakennettiin rata, jota en edes tutustunut loppuun, kun oletin, ettemme kuitenkaan sinne asti pääse. Vaan yllättävänkin hyvin Into meni ja pääsimme läpi melkein koko radan, kun pilkoimme sen osiin. Olin itsekin varsin hämmästynyt.

Iltapäivästä suuntasimme sitten kuumaan hakumetsään Kärnän Sarin johdolla. Intolle otettiin seitsemän maalimiestä, joista etukulmat suoraan ja muilta haettiin hajumielikuvat. Yhden umpipiilon kanssa Into oli vähän huolimaton ja muutenkin ehkä hitusen vaisu, mutta periaatteessa ihan hyvä treeni. Sarin ehdotus oli, että Intoa voisi hiukan hetsailla, jotta työskentelyyn tulisi lisää voimaa. Perusasiat ovat kuitenkin ihan hyvin hallussa.

Perjantaina oli taas aamupäivällä agilityn vuoro. Tällä kertaa olimme Oreniuksen Juhan ryhmässä ja rataan tutustuessa meinasi jo iskeä paniikki, oli aika haastavia kiemuroita! Vaan Into yllätti taas ja teki tasoonsa nähden tosi hyviä pätkiä. Edelleen toki pilkoimme rataa ja menimme osissa, mutta etenkin kontaktit ja sellaiset tiukat pyörityspaikat olivat Intolta todella hyviä. Lopuksi otimme vielä erikseen sellaista "tyrkkäisyä", jossa koira pitää saada kääntymään itsestä pois päin, lisäksi sain tosi hyvän vinkin putki-puomi -ansojen selvittämiseen.

Iltapäivästä lähdettiin sitten taas hakuilemaan. Nytkin oli kuuma, mutta tuuli teki olosuhteista vähän helpommat ja vähensi erilaista ötököiden määrää huomattavasti. Koska treenasimme samassa paikassa kuin torstaina, otin Intolle äijät samoihin paikkoihin ja kaikki suoraan. Nyt maalimiehet vähän hetsasivat Intoa, eli piilolta lähtiessä "varastivat" lelun ja juoksivat edeltä keskilinjalle. Tuntui toimivan hyvin ja tätä tehdään ilman muuta jatkossakin, kiitos vinkistä Sarille! Inton perjantainen treeni meni tosi hyvin, vähän vekkasi oikean puolen pistoissa, mutta kaikki maalimiehet löytyivät nopeasti ja nyt ei oudompi umpparikaan aiheuttanut ongelmia. Hieno pikkumies! Oli tosi kivat kaksi hakupäivää ja paljon tuli taas uusia ajatuksia pohdittavaksi. Ryhmässä oli tosi lupaavan tuntuisia nuoria koiria ja Inton Troya-veli oli aivan super!

Lauantaina taas aamupäivästä agiliidettiin. Jotta homma ei menisi liian helpoksi, tuli Viskikin kiitämään ja olin siis samassa ryhmässä kahdella koiralla, kaikkiaan koiria oli neljä, eli hiki virtasi! Nyt kouluttajana oli Oreniuksen Anna ja taas Into yllätti positiivisesti. Se osaa asioita, joita ainakaan minä en ole sille opettanut! Pystyimme tekemään yllättävänkin hankalia ohjauskuvioita ja Into jo selvästi aina välillä lukee rataakin jonkin verran. Kontaktit olivat edelleen oikein näppärät, puomilla ei malttanut edes makupaloja ottaa, mutta pysähtyi silti hienosti. Jatkossa pitää edelleen tehdä niitä perustreenejä ihan yksittäisilläkin esteillä, mutta myös ottaa ohjelmaan monimutkaisemmat ohjauskuviot.

Viskikin oli yllättävänkin hyvä, vaikka aika pitkä tauko alla. Rimojen kanssa ei ollenkaan pahoja ongelmia ja muutenkin asenne oli kohdillaan, se kuunteli ja reagoi tosi kivasti ohjaukseen. Sen kanssa tein yhden jaakotuksenkin, joka onnistui tosi hienosti. Myös pienet hyppypyöritykset menivät oikein hyvin. Yhtä takaaleikkausta jouduimme hieromaan oikein urakalla, kun Viski ei vaan voinut irrota. Joskus se tekee niitä tosi hyvin ja toisinaan sitten käy näin. Oli aika rankat treenit molemmille koirille, saati sitten ohjaajalle :-o.

Iltapäivästä menimme tokoilemaan Sirken ryhmään. Inton kanssa päädyin ottamaan noudon ja avoimen hypyn kisakäskytyksellä, sekä ruudun. Noudossa Into vähän nytkähti liikkeenohjaajan käskyyn, mutta pysyi kuitenkin paikallaan. Toisella kerralla ei edes nytkähtänyt. Hypyssä on nyt tullut pientä jumitusta, mutta Sirkekin oli sitä mieltä, että sen korjaamiseen ei kannata ihan hulluna nähdä vaivaa, antaa vaikka kokeessa pienen vartaloavun ja varmistaa sen näin. Hyppynoutoon kun siirrytään, ei tuota ongelmaa enää ole. Avoimen luokan hyppy on kyllä ihan älytön liike! Ensimmäisellä ruutuun lähetyksellä kämmäsin, kun annoin Inton nähdä Sirken korjaamassa ruutumerkkejä ja nauhaa. Tietenkin Into meni sitä merkkiä ensi katsomaan, tosin korjasi itsensä sitten ruutuun. Toinen suoritus oli ihan hyvä, mutta itse en ollut tullut ajatelleeksi palkan asettamista niin, että Into on ympäri pyörähtämisen jälkeen keskellä ruutua, nythän se menee sisälle keskeltä ja kääntyy sitten vähän toiseen reunaan. Hyvä vinkki tämäkin!

Illalla oli ohjelmassa koirien kiihdytyskisa ja minä osallistuin molempien poikien kanssa. Svantekin juoksi niin tosissaan. Into oli nopeampi ja menikin yllättävän kovaa tuollaiseksi kääpiöksi, mutta hyvin Svantekin pinkoi. Iltapalan jälkeen palkittiin taas liuta menestyneitä ja valioituneita T-koiria, etenkin Elina ja Sina keräsivät pyttyjä urakalla. Me Intonkin (kuten muutkin joukkuetoverimme) kanssa saimme pienen muistoplakaatin tokon joukkue SM-hopeasta.

Annen kanssa olimme aktiivisia ja lähdimme sitten vielä tekemään esineruutua, kun maastoon oli tehty valmiiksi kisamittainen ruutu. Inton kanssa on tehty esineruutua edelleenkin hävettävän vähän, joten tein sen kanssa ihan helpon harjoituksen. Veimme yhdessä ruutuun kolme esinettä niin, että ensimmäinen oli vasemmassa reunassa alueen noin puolivälissä ja viimeinen oikeassa takakulmassa, keskimmäinen sitten siinä välissä. Etsimään lähdettiin oikeasta reunasta, eli ajatuksena oli, että Into hakee ensin sen kauimpana olevan ja viimeisenä sen lähimmän. Toisin kuitenkin kävi ja Into haki esineet ihan omassa järjestyksessään, mutta oikein näppärästi töitä tehden. Kolme pistoa ja kolme esinettä. Svantekin pääsi esineruutuilemaan ja sillä olikin aluksi vauhtia vähän turhankin kanssa. Kaksi löytyi tosi nopeasti, mutta kolmatta takakulman esinettä jouduin sitten vähän auttamaan. Taitavasti Svantekin teki, kun ottaa huomioon, että se tekee esineruutua noin kerran vuoteen :).

Esineruutuilun jälkeen otettiin edelleen Annen kanssa vielä pienet omatoimitokoilut. Inton kanssa luoksetuloa sekä suoraan, että stopilla, melko hyvin. Nouto metallilla oli oikein mallikas. Pari maahanmenoa, jotka olisivat voineet olla nopeampiakin ja sitten kaukoja, joissa ei jumitusta. Hypyssä sen sijaan jumi taas ja nyt teinkin niin, että laitoin pallon valmiiksi esteen taakse ja otin vain menohyppyä. Intolta ihan kiva pieni treeni.

Sunnuntaina alkoi olla jo lievää turnausväsymystä havaittavissa. Sitkeästi kuitenkin marssimme taas aamupäivästä agikentälle Juhan oppeihin. Nyt tuli ensimmäisen kerran aivan liian vaikea rata Intolle ja jäimme hinkkaamaan yhtä kulmaa todella pitkäksi aikaa. Itse olisin ohjannut kohdan hiukan toisin valssaamalla putken ulkopuolelle, mutta Juha halusi meidän kokeilevan toisenlaista tapaa, jossa Inton olisi pitänyt irrota sinne takakulman hypylle ja sitten minun olisi pitänyt leikata sen edestä putkella ja ottaa se siitä mukaan. No eihän tässä ollut kuin kaksi ongelmaa; a) Into ei irronnut sille hypylle ja b) minä en ehtinyt/uskaltanut juosta sinne putken eteen leikkaamaan (pelkäsin että törmään Inton ja meistä jommalle kummalle käy huonosti). Tätä sitten hinkattiin, eikä päästy oikein eteenpäin ollenkaan. Toisella kierroksella halusin sitten ottaa vain jotain helppoa ja kevyttä, jotta meille molemmille jäisi vähän positiivisempi mieli ja Juha ehdotti loppusuoran neljää hyppyä takaaleikkauksin. Oma ajatukseni helposta ja kevyestä oli ehkä vähän jotain muuta (Intolla ei takaaleikkaukset ole ehkä ihan vielä hallussa), mutta rohkeasti lähdimme yrittämään ja tämä onnistuikin tosi hienosti. Ensin otimme paria hyppyä ja sitten hyvin nopeasti saimme otettua sen koko suoran ja Into kääntyi hienosti oikein. Jäi siis hyvä mieli molemmille.

Sen verran jäi tuo rata vaivaamaan, että pakko oli muiden lounastauon aikana käydä ottamassa se Svanten kanssa. Sehän selvitti sen tietenkin heti hienosti ja helposti. Tuo putkihässäkkäkin onnistui molemmilla ohjaustavoilla, toki Svante osaakin hakea hypyt vähän kauempaakin ja on taas sitten vähän hitaampi kuin Into, eli minulle jää huomattavan paljon enemmän aikaa. Mutta Svante oli tosi kivan ja nopean tuntuinen.

Iltapäivän tokosession veti norjalainen Görill (bc Luckyn omistaja, on Norjan maajoukkueessakin). Inton kanssa kerroin ongelmaksemme luoksetulon stopin jälkeisen osuuden, joka on mielestäni liian hidas. Tähän haettiin vauhtia niin, että kutsuttuani Inton heitän lelun taakseni (Into ei oikein osannut katsoa lelua ja tajunnut heti mennä sinne) ja sitten niin, että heittäydyn itse "hulluksi", kutsun Intoa ja menen maahan piilottaen lelun alleni ja Inton tulisi sitten tulla nopeasti luokseni ja kaivaa lelu altani. Tätä Into ei tajunnut ollenkaan, se todellakin kuvitteli minun seonneen ja oli varsin epäluuloisen oloinen. No, ehkä koiraa täytyisi ensin totuttaa tuollaiseen treenitapaan, voi olla vähän epäilyttävää senkin vinkkelistä noin äkkiseltään.

Kivat neljä päivää siis takana. Meillä oli Inton kanssa aika rankka ohjelma, mutta hienosti se kyllä jaksoi treenata. Etenkin agilityssa olin suorastaan hämmästynyt, että miten paljon se jo osaa (se ei siis ole paljon oikeasti, mutta treenimääriin nähden todella hyvin). Myös hakuilut olivat onnistuneet ja tokoonkin tuli vähän uusia ajatuksia. Hauskaa oli myös se, että koko J-pentue oli paikalla, oli mukava nähdä kaikki sisarukset yhtä aikaa. Kuviakin otettiin, toivottavasti minäkin saisin niistä jonkun muistoksi.