Kai edes jonkinlaista, kun viikonlopun agikisasaldo on molempina päivinä 5 ja hyl.

Lauantain agiradalta tuli yksi rima alas. Panikoin ja aloin karjumaan aivan väärässä kohtaa. Kontaktitkin olivat aika hitaanoloiset. Hyppyrata levisi heti käsiin ja sitten Into ei vaan osannut mennä pituusestettä.

Sunnuntain agiradalla koitui pituus taas kohtaloksi. Into lähti vaan punkemaan menosuuntaan vasemmalle putkeen, kun se pituus olisi ollut ihan siinä suoraan edessä. Siinä sitten pyörittiin vartti edestakaisin sitä pituutta etsimässä. Siitä vitonen. Hyppyradalla osoittauduin vähän yllytyshulluksi ja lähdin mukaan kokeilemaan sellaista aika huimaa päällejuoksua. No, muut ehti, minä en. Into tuli ihan päälle ja kävi koukkaamassa yhden ylimääräisen hypyn. Olisin ihan varmasti ehtinyt, mutta sellainen nanosekunnin epävarmuus käväisi mielessä ja siihen se sitten kosahti. Mutta tulipa kokeiltua.

Agikisoista pyyhälsin sunnuntaina vielä tokotreeneihin Annen kanssa Tullille. Oma olo oli aika väsynyt, mutta Into oli ihan hyvässä vireessä. Taidettiin ottaa ensin kaukojen aloituksia, näissä ei kummempaa. Tunnari tehtiin niin, että vääriä oli paljon ja oma vähän sivussa piilotettuna. Tässä Into toi vissiin ainakin kolme väärää, ei vaan lähtenyt laajentamaan sitä etsimistä kapuloiden ulkopuolelle. Hyvää oli, että ei yhtään lannistunut eikä ahdistunut, vallan iloisella mielellä palautteli niitä vääriä minulle ja sitten lopulta sen oikeankin. Otettiin sitten vielä uudestaa ja nyt oli hyvä. Löysi oman nopeasti eikä tarkistellut yhtään.

Luoksetulon stoppeja otettiin kierron kautta. Into lähti vaan kiertämään vähän kauemmas kuin ajattelin ja juoksi aina ihan järjettömän lenkin. Pysähdys on hyvä, kun päästään sen aika lähelle ja käytän vähän vartaloapua. Maahanmenoja otin pakoonjuoksun kautta. Loppupätkää sitten erikseen ja huipennukseksi vielä suora luoksetulo tosi pitkältä matkalta. Tuli kovaa!

Sitten ruutu. Punainen merkki upposi aika tehokkaasti vihreään ruohoon. Into ei selvästi nähnyt sitä ollenkaan, mutta ilmeisesti matka merkille on askeliin aika vakioitu, kun päätyi aina kyllä ihan merkin lähelle. Autettuna sitten teki oikein hienon merkin. Ruutuun meni ensin ruudun viereen, mutta korjasi. Uusinnalla ruutuun, mutta vähän oikeaan reunaan. Olisin ehkä hyväksynyt, mutta Into korjasi itse ennenkuin ehdin edes kehumaa. Hyvähyvä!

Vaikka kaikki ei mennytkään ihan putkeen, olin silti tosi tyytyväinen. Into oli aktiivinen ja yritteliäs ja sitähän tässä nyt on yritetty hakea. Suunta näyttäisi siis olevan ihan oikea.