Tämä viikko on ollut töiden puolesta melko raskas ja päivät ovat venyneet ylitöille jokainen, joten koirien kanssa on tullut touhuiltua vähän vähemmän.

Keskiviikkona otettiin aamulla pienet toko-treenit Inton kanssa. Niitä samoja, vanhoja juttuja hinkattiin. Seuraamisen kanssa olen edelleen aika epätoivoinen, nyt tein aika paljon ihan vain sellaista, että Inton istuessa sivulla ja ottaessa katsekontaktin seuraa-käskystä palkkasin jo siitä ja sitten ihan vaan liikkeellelähdöstä, varsinaista seuraamista ei tehty ollenkaan. Noutoa tehtiin sekä nostoina (naksulla), että sitten ihan noutona, josta suoraan lelu-palkka. Uutena systeeminä tein niin, että  jätin  Inton istumaan, vein kapulan jonnekin ehkä noin viiden metrin päähän ja jatkoin siitä itse vielä toiset viisi metriä eteenpäin, siis pelkkää tuontia. Ensimmäisellä kerralla Into ei oikein ymmärtänyt ja juoksi kapulasta yli, mutta sitten onnistui jo hienosti. Into palauttaa kapulan aika hurjalla vauhdilla, vähän jo mietin, että pitäisikö sitä luovustakin alkaa hiljalleen ottamaan.

Torstaina tehtiin aamulla taas samoja juttuja, nyt enemmän kaukoja, noutoa vain pari kertaa. Torstai-iltana oli Saiman ratsastus, otin sekä Svanten että Inton mukaan ajatuksena tehdä Saiman tunnin aikana lenkki siellä lähimaastoissa. Juuri kun pääsimme tallille alkoi aika hurja vesisade ja sää muuttui tosi kylmäksi. En ollut oikein varautunut, mukana ei ollut pipoa saati hanskoja. Lenkki kutistuikin sitten sellaiseksi noin 20 minuutin pikku pyrähdykseksi. Ja niin jäässä olin, että illan treenitkin jäivät aika vähiin.

Perjantaina nousin jo reilusti ennen kuutta, kun piti mennä vähän normaalia aiemmin töihin. Sää oli vieläkin kylmempi kuin illalla ja satoi räntää. Siinä kuuden pintaan räntäsateessa Inton kanssa treenaillessa tuli mieleen, että en taida olla ihan terve ;-). No, seuraamisesta ei tullut taas mitään ja en jaksanut sitten oikein tehdä mitään, kunhan jotain pientä. Ei viitsi väkisin vääntää, kun ei ole oikein fiilistä. Illalla kokeilin ensimmäisen kerran ampua niin, että koirat olivat vapaana pihalla ja Into touhusi ja leikki  Svanten kanssa. Into ei korvaansa heilauttanut paukusta. Sitten piti ampumani vielä uudelleen Inton syödessä, mutta hiivatin pyssy teki lakon, eikä suostunut toimimaan (ja Inton syöminen oli taas vaihteeksi sen verran tehokasta, että hirveästi siinä ei säätämään ehtinyt). Sitten hain Juhan sisältä ja ajattelin, että ampukoon kun leikin Inton kanssa, mutta eipä onnistunut nytkään. Pitänee kiikuttaa pyssy takaisin kauppaan, jotain vikaa siinä on. Paukkuja tai ei -  leikittiin sitten Inton kanssa ja kun oli kiinnipitäjiäkin yhtä aikaa pihalla, niin otin pari pitkää luoksetuloa.Tuli muuten melkoista kyytiä!

Myöhään perjantai-iltana tein pari pientä namiruutua Intolle. Ajattelin jotain puuhaa järjestää, kun parin päivän treenit ovat jääneet vähän vähiin. Ruudut olivat Inton ensimmäiset ja kun itselläkään ei oikein kokemusta ole, niin vähän vaikea suoritusta on arvioida. Mielestäni Into kuitenkin keskittyi hienosti ja pysyi erittäinkin hyvin tallatulla alueella. Reagoi heti, kun oli ajautumassa ruudusta ulos.

Into vaihtaa hampaitaan tällä hetkellä aika kyytiä. Olen pitänyt repimisleikit nyt aika minimissä. Tosin Into itse kyllä riehuu ja repii lelujen kanssa, että ei se suu kauhean arka taida olla. Myös uimista on jo vähän harjoiteltu. Vesi elementtinä kiinnostaa Intoa paljon ja se on aina rantavesissä plutaamassa, kun tilaisuus tulee. Nyt se on jo pari kertaa mennyt aika syvällekin poikien perässä, mutta taitaa vesi vielä olla vähän kylmää, kun vatsan kastuessa Into yleensä aika nopeasti rantautuu. Sellaisia elkeet kuitenkin ovat, että taitaa aika vesipeto pojasta kehkeytyä.  Jos ei muuten, niin ainakain mallioppimisen kautta. Sen verran hulluja uimareita nämä vanhemmat ovat (paitsi Ansa).