Tänään kisattin agilityssa Tampereella. Kaksi agilityrataa.

Ensimmäisellä radalla Svante loikkasi puomin kontaktin, teki muuten tosi hienon radan. Tuloksena vitonen (ja neljäs sija reilut kolme sekuntia voittajaa nopeammalla ajalla...).

Toisella radalla Svante loikkasi puomin ja aan ja lopussa hukkasin sen selkäni taakse enkä jaksanut enää korjata. Siis hyl.

Huomiset kisat kisataan vielä, mutta sitten sellainen tavoitteellisempi agilityharrastaminen alkaa Svanten kanssa olla siinä. Jotain lähikisojen hyppyratoja voidaan käydä loikkimassa, mutta muuten taitaa meidän kisat olla kisattu. Harrastamista toki jatketaan, mutta kisaamisesta aletaan hiljalleen ensin osa-aikaeläköitymään ja sitten eläköitymään.  En vaan saa Svantea tekemään kontakteja kisoissa, joten en yksinkertaisesti enää viitsi haaskata rahojani ja kiusata itseäni.