On ollut sen verran hulinaa ja kiirettä, ettei ole oikein ehtinyt blogiakaan päivittelemään. Mutta lyhyesti nyt jotain viime päivien puuhailuista.

Keskiviikkona tehtiin aamulla taas pienet tokotreenit. Seuraaminen alkaa nyt hiukan menemään haluamaani suuntaan, sitä siis tehtiin aika paljon. Kaukoista vain seisomaan nousua (edelleen maahanmeno olisi Intosta paljon hienompaa) ja sitten merkkiä, joka oli tosi hyvä (juoksenneltuaan hetken merkiltä palkaksi saamansa pallon kanssa meni pallo suussa merkin taakse seisomaan vähän sen näköisenä, että tässä olen, sateleeko niitä palloja vielä lisää). Nopea ja varma. Jätin Inton myös istumaan ja kävin piilossa ehkä noin kymmenen sekunnin ajan, tämäkin ongelmitta. Muuta ei keskiviikkona sitten oikein tehtykään, illalla otin eteentuloja sisällä naksun kanssa, mutta muuten keskityttiin lenkkeilyyn.

Torstaina aamulla taas seurattiin, tämä ei edelleenkään ihan sitä mitä haluaisin, mutta paranee. Sitten otettiin kaukoja (nyt myös maahanmenoa), mutta tätä täytyy nyt rauhoittaa, menee helposti sähläämiseksi ja Into tarjoilee mitä mieleen tulee. Noudoissa on ihan lievää kapulan vaanimista havaittavissa, vauhti aavistuksen hiljenee kapulalle mennessä, otinkin sitten pari kertaa vain tuontia, eli laitoin kapulan Inton ja itseni väliin. Ja lopuksi ruokakipon kanssa taas lyhyt paikallaistuminen (olin piilossa ehkä sen 10-15 sekuntia).

Torstai-iltana alkoi Saaran ja Ansan uusi tokokurssi, joten pakkasin autoon myös Svanten ja Inton ja ajattelin tehdä pienet toko-treenit Saaraa ja Ansaa odotellessa. Svanten kanssa tehtiin vähän kaikkea :). Seuraamisella aloitettiin ja se oli aika kivan tuntuista. Paikka ehkä vähän edessä, mutta en nyt Svanten kanssa jaksa asiaan puuttua. Ruudun olin rakentanut valmiiksi Svanten vielä ollessa autossa ja sinnehän ei nyt sitten (yllättäen) meinattu osata mennä ollenkaan, Svante hakeutui merkiltä ihan ties minne; maassa näkyvän kuivan lehden luokse, jonkun roskan luokse jne. Lopulta se ruutukin löytyi ja siitä palkaksi frisbee. Sitten otin muutamia ihan suoria ruutuun lähetyksiä ja vähän myös yritin siirrellä Svantea siellä ruudussa, ne ihan hyvin. Svanten puolustukseksi on sanottava, että ruutu oli aika kaukana (selkeästi yli kisamatkan) ja että virittelin aika huonosti, mutta luulisi että se ne oranssit tötsät nyt ruohikolta erottaisi vähän kauempaakin!

Ohjatussa olin myös vienyt kapulan jo etukäteen valmiiksi. Tässä Svante taas yritti ryysiä ohi ihan selkeästä merkistä. Nouto itsessään meni hyvin, joskin luovutusasento oli ihan hirveä. Sitä on varmaan sotkenut se, kun talvella jonkin verran kokeilin luovuttamista suoraan sivulta. Luoksetulon otin superpitkältä matkalta ensin suoraan (tosi nopea), sitten pysäytys seisomaan pallolla, sitten kisanomaisesti (melko hyvät pysähdykset) ja lopuksi taas suoraan, mutta sivulle asti. Tuo suoraan sivulle tulo on kyllä vähän hidastanut sitä loppupätkää, Svante alkaa jo useampi metri ennen minua selvästi hakemaan sitä sivulle kääntymistä, tulee toki laukalla, mutta ei ihan niin lujaa kuin voisi.

Idari (ilman merkkejä) meni varsin kivasti, ainakin itsestä tuntui että asennot olivat melko nopeatkin. Kaukoissa (vähän ylimatkalta tämäkin) muut vaihdot hyviä, mutta maasta suoraan seisomaan nouseminen tuntui nyt ylivoimaiselta. Sitä otettiin sitten erikseen ihan läheltä jonkun kerran. Tunnarin otin ihan suunnittelematta, kun autosta löytyi muutama kapula. Svante tavoilleen uskollisena nostin ensin väärää, mutta korjasi ja toi oikean. Ihan kohtuullinen suoritus siihen nähden, että edellinen tunnari on tehty kokeessa viime lokakuussa :). Lopuksi sitten vielä kerta sinne ruutuun, jossa nyt palkka valmiina. Oikein hyvä suoritus!

Inton kanssa tehtiin seuraamista aika paljon ja uskaltaisikohan tätä nyt sanoa, mutta se edistyy (edelleen ollaan ihan vauvaseuraamisen tasolla, mutta nyt saan paikan joten kuten säilymään). Nyt täytyy vain pitää pää kylmänä ja olla ahnehtimatta tuossa liikaa, ettei taas tule takapakkia. Sitten kokeiltiin ihan ekaa kertaa ruutua, kun se kerran nyt Svanten jäljiltä oli valmiina. Ihan vaan muutaman metrin päästä tehtiin niin, että vein lelun ruutuun ja Into sai hakea sen. Tuskin se edes koko ruutua havaitsi ;), mutta tulipahan kokeiltua. Jos seuraamisessa edistytään, niin merkin kanssa tulikin sitten takapakkia. Into alkoi voimakkaasti vaanimaan merkkiä ja hiipi sinne ja jäi jopa etupuolellekin. Tätä lukkoa yritin sitten availla kaikenlaisilla konsteilla ja lopetin suoritukseen, jossa Into meni sentään ravilla ja merkin taakse. Tässä pitää nyt ottaa vähän takapakkia ja palata lyhyempiin matkoihin ja näkyvämpiin palkkoihin.

Luoksetuloja otin kohtuullisen pitkiltä matkoilta pari kertaa, niissä ei sen kummempaa. Noudon uskaltauduin ottamaan ohjatun kapulalla, meni ihan hyvin. Ote oli siisti ja otti kapulan hillitysti. Ehkä sitä vähitellen uskaltautuisi laajentamaan metallista puiseenkin esineeseen... Kaukoja otin nyt niin, että ensin istu-seiso -vaihtoja, sitten pieni leikkituokio ja istu-maahan -vaihtoja. Vähän säheltämisen makua, mutta ei niin pahasti kuin aamulla. Lopuksi vielä eteentuloja, joissa pitää itse skarpata palkkaamisen kanssa eikä hyväksyä yhtään vinoja.

Olin treeneissä käyttänyt palkkoina narupalloa, Svanten hienoa frisbeetä ja tennispalloa. Lopuksi laitoin kaikki kolme riviin maahan ja annoin Inton valita, että millä leikitään. Se meni heti tennispallolle, mutta vaihtoi melkein välittömästi frisbeehen. Oli jotenkin niin ihanan tosissaan siinä leluja tutkiessaan, kuin lapsi karkkikaupassa :)). Frisbeetä sitten vielä lopuksi vähän heiteltiin.

Koulutuspaikka oli muuten Nokian ammattioppilaitoksen (tjsp) piha, tie meni ihan vieressä ja nuorisoa mopoineen pyöri piha-alueella. Tien viertä kulki myös ihmisiä (osa koirien kanssa). Into keskittyi häiriöistä huolimatta oikein kivasti.

Sen verran se merkki jäi vaivaamaan, että tänä aamuna (perjantai) oli pakko muutama kerta ottaa (vaikka periaatteessa ei oikein olisi ollut aikaa tehdä mitään). Nyt kaikki suoritukset melko hyviä, edelleen ravaten, mutta kuitenkin kunnolla merkin taakse asti. Ehkä sekin siitä aukeaa.