Mitä sitä muutakaan juhannusaattoiltana tekisi, kuin treenaisi tokoa? Anne kanssa siis treenailtiin ja saatiinkin puuhastella varsin rauhallisessa ympäristössä, ei ollut kentälle tunkua.

Into aloitti seuraamisella, jossa taas paikka vähän edessä. Perusasennot nyt hyvin ihan suoria. Tunnarissa ei tällä kertaa mitään ongelmia, ihan hyvä suoritus. Ruutuun ei meinannut ensin lähteä merkiltä ollenkaan. Kävin vähän vinkkaamassa, että missä se on ja silti meni vähän kiemurrellen, hämymerkit vetivät. Ruutuun sitten kuitenkin lopulta, tosin muistaakseni sivusta sisään, mutta ruutuun. Uusinnoilla jäi aina vähän eteen, oli toki ruudussa sisällä, mutta omaan makuun liian edessä. Korjasi kyllä itsenäisesti, mutta haluaisin, että se ajatus on syvemmällä ruudussa.

Ohjattu otettiin ihan kisanomaisesti, vähän jännäsin, että miten käy, kun edellisenä päivänä oli aikamoisia ongelmia. Nyt ihan hyvin, palkka esiin heti kun nappasi kapulan. Annoin hakea molemmat puolet. Sitten tehtiin merkille menoa niin, että laitettiin kolme merkkiä rinnakkain ja keskimmäinen oli se oikea. Into meni aina vasemmanpuoleiselle, lähti kyllä itse korjaamaan (ihme), mutta siirtyi aina keskimmäisen ohi sinne oikeaan reunaan. Kertaakaan ei itse tarjonnut keskimmäistä. Aika hassua. Sain sitten keskimmäiselle, kun pysäytin Inton ollessa kohdalla. Kerran meni sitten suoraan keskimmäiselle ja siihen oli hyvä lopettaa. Kaukoja otettiin myös jokunen vaihto ihan läheltä, melko OK.

Hyvä treeni, parempi mieli. Ei ihan putkeen nytkään mennyt, mutta paaaljon paremmin kuin torstaina.

Juhannuspäivänä treenailtiin Anun kanssa tallilla. Itse olin suunnitellut ottavani ihan tekniikkatreeniä, lähinnä niistopersjättöjä ja saksalaista, jotka molemmat on minulle tosi vaikeita. Lisäksi sitten keppejä ja kontakteja. Anulla oli kuitenkin mukanaan pieni radanpätkä ja päädyin sitten testaamaan senkin. Ilokseni Into selvitti sen heti nollalla, uusinalla vielä vähän paremmin (omat ajoitukset parempia). Onneksi näin, sillä Anun näkemällä videolla samaa rataa oli tehnyt ongelmitta nelikuinen pentu...

Sitten tehtiin niitä niistopersjättöjä ja saksalaisia, ihan OK kun vaan oma ajoitukseni on kohdallaan. Kepeillä treenattiin jyrkästi takaisinpäin kääntymistä. Blondina en meinannut millään tajuta Anun Niinulta saamaa ohjetta, eli toteutus oli vähän sinne päin, mutta sain kuitenkin Intoa ihan hyvin käännettyä. Edistystä sekin. Lisäksi tehtiin niitä kontakteja ilman mitään kikkailuja.

Svante ja Tuittu treenasivat taas samaan aikaan, tekivät samaa rataa peräkkäin. Tosin jälkimmäisellä kierroksella Tuittu _törkeästi_ kiilasi putkeen mennessä Svanten edelle ja näin osat vaihtuivat. Hauskaa niillä tuntui olevan molemmilla. Lisäksi Svantekin sai tehdä kontakteja ja vähän kepitellä. Oli kovin tohkeissaan.

Tosi kiva treenisessio! Kerrankin olin vähän miettinyt, että mitä teen ja toteutinkin suunnitelmani.

Tässä videoita lauantain agilitytreeneistä (Kiitos taas Anulle!)

Inton treeni
Svanten ja Tuitun tandemit (huomioikaan Tuitun törkeä sisäkurviohitus!)

Sitten vielä Luun ja Nipsunkin treenit (Luusta tulee kyllä melkoinen menijä, on ihan sairaan nopea!)