Sää ei varsinaisesti ole suosinut lomailemista. Keskiviikkona oli ihan kamalan kylmä tuuli, lenkkeily ei suuremmin napannut. Ei tuonne metsään oikein edes uskaltanut lähteä, olisi pian saanut jonkun männyn otsaansa.

Treenattu ollaan sitten senkin edestä. Keskiviikkona aamupäivästä tokoiltiin Annen kanssa. Tuulikaan ei haitannut, kun oli seinät ympärillä. Into hinkutti seuraamista, joka oli nyt melko OK. Sitten tehtiin tunnari ihan kisamaisesti. Hidas palautus, mutta muuten nappisuoritus. Ruudussa palkka valmiina, toinen tyhjään. Ihan jees.

Luoksetulo oli huono, tosi löysä ja ponneton. Otin stoppeja erikseenkin, mutta ei ne oikein lähteneet sujumaan. Uusi idari muistaakseni järjestyksessä maahan-istu-seiso. Ekalla yrittämällä ei mennyt maahan. Into on siis lievästi urautunut tähän vanhaan järjestykseen. Uusinnalla asennot oikein. Sitten vielä erikseen jääviä sekaisin vähän temppuillen.

Kaukoja otettiin niin, että Anne liikuskeli Inton takana. Ihan kivasti Into teki ja nyt malttoi pysyä seisomassakin, eikä lähtenyt tarjoilemaan omiaan.

Ihana pieni Metku ihastui kovasti Intoon. Into oli ihan hätää kärsimässä, kun Metku tunki koko ajan nuolemaan sen suupieliä ja heittäytyi Inton eteen selälleen. Into-parka ei tiennyt miten suhtautua, etenkin kun sen yritykset olla tiukkana ja irvistellä Metkulle saivat aikaan vain entistä innokkaampaa lähentelyä. Metku on kyllä niin mainio pentu.

Tokoilujen jälkeen pidettiin muutama tunti myrskyä kotona takkatulen lämmössä lämmitellen (tällainen vanha talo kylmenee tuollaisella tuulella aika lailla, vissiin sen verran harvat nurkat, että tulee vetoinen olo). Sitten lähdettiin valmennusryhmän tokotreeneihin. Kyytiin napattiin Nipsu, joka oli juuri aloittanut juoksunsa. Varmuuden vuoksi Nipsu sai matkustaa takapenkillä ;).

Samu veti valmennusryhmän treenit. Rata oli aika sellainen suoraviivainen ja vauhdikas. Vähän huimasi etukäteen, tuntui sellaiselta pätkältä, että Into pääsee ns. karkuun, kun meidän juoksunopeudet ei ihan täsmää. Selvittiin kuitenkin yllättävän hyvin! Oikeastaan missään kohdassa ei ollut suuri ongelmia. Joitain kohtia viilattiin vähän paremmiksi ja joihinkin kokeiltiin vähän erilaisia ohjauskuvioita. Ainakin alku oli Samun ehdottamalla jaakotuksella parempi kuin oma viritykseni. Myöskin heitto poispäinkäännöksellä muurille ja siitä puomille itse hyppysuora leijeröiden onnistui mainiosti. Kaikkiaan Into kulki kivasti ja oli melko kiltillä tuulella. Kiitokset Samulle kivoista treeneistä!

Alku- ja loppuverkat olivatkin sitten ihan oma lukunsa siinä lumimyrskyssä. Loppuverkkoja kun Anun kanssa käveltiin, tuli  loppumatkasta jo sellainen tunne, että päästäänkö ollenkaan takaisin hallille. Tuntui että tuuli työnsi enemmän taaksepäin mitä itse sai pungettua itseään eteenpäin. Huh.