Tein koirien kanssa lenkin jäällä. Lunta oli tullut sen verran, että käveleminen oli jo hiukan raskasta. Koiria se ei kuitenkaan haitannut, vaan sinkoilivat innoissaan pitkin poikin Pyhäjärveä.

Lenkin jälkeen otin Svanten kanssa pihassa vähän tunnaria. Tai yhtä kapulaa vaan etsiskeltiin. Hyvin helposti Svante lähtee laajentamaan etsintäaluetta, jos ei kapulaa heti löydy.Jotenkin tuntui tänään,että ei nenäkään ollut oikein mukana. Ei mikään ihan nappitreeni siis, mutta tuolla linjalla aion nyt kuitenkin jonkin aikaa vielä jatkaa. Saada sitä kautta vähän varmuutta ja rauhallisuutta siihen etsimiseen.

Ei ollut oikein ratsastusfiilis, mutta tunnille menin silti. Vaikka olo oli vähän löysä ja ei kovin taisteluhenkinen, valitsin (lievästi masokistisena ihmisenä) ihan vapaaehtoisesti tunnille kuitenkin Akitan , joka nyt ei ainakaan yleensä ole mikään varsinainen kiitokavio ollut.

Alkuverryttelyksi teimme ensin ihan taivutteluja käynnissä, sitten käynti-ravi-siirtymisiä sillä ideologialla, että tärkeintä oli, että hevonen lähti reippaasti eteen, muodosta niin välittämättä. Tarpeen vaatiessa käytettiin ensin vähän reippaampia apuja ja sitten kevennettiin, kun se oli mahdollista.  Toiseen suuntaan tehtiin samaa, mutta ravi-laukka-siirtymisillä. Tämä verryttely tuntui sopivan Akitalle erinomaisesti ja se liikkui alusta alkaen oikein hyvin eteen, ravi-laukka-siirtymisissä jopa melkein lähti viemään ;-). Sitten tehtiin ravilisäyksiä koko rata leikkaalla ja laukattiin niin, että päätyihin ympyrät kootummassa laukassa ja pitkillä sivuilla lisäten. Sain Akitan kanssa aikaiseksi ihan kiitettäviä lisäyksiä ja kaiken kaikkiaan se oli oikein kiva koko tunnin. Jäi kiva fiilis!

Huono uutinen oli se, että ratsastuksenopettajamme siirtyy toisella tallille jo parin viikon kuluttua. Harmi, olen pitänyt Riitan tunneista kovasti.