Pääsiäinen meni mukavasti pääasiallisesti kotona oleillessa. Oikein sopiva hengähdystauko. Jotain pientä kuitenkin tuli puuhasteltua.

Inton kanssa on tokoiltu muutamaan otteeseen, ei mitään kummempia. Ruutua on tehty ja se on mennyt ihan hyvin. Noutoa on myös otettu pitkästä aikaa vähän enemmän, ei ongelmia siinäkään. Kaukoissa Into on keksinyt nyt peruuttamisen toden teolla, eli peruuttelee metrikaupalla, tätä täytyy nyt lähteä korjaamaan.

Sunnuntaina oltiin navetalla treenailemassa. Into teki pieniä tokojuttuja, mm. pitkästä aikaa hyppyä, joka on kyllä jo täysin hanskassa. Sitten liidettiin, kontakteista puomia ja aata ja sitten niitä suoria keppejä. Pujottelu paranee koko ajan, eiköhän siitä vielä jotain tule.

Viskikin pääsi liitelemään. Ongelmia oli heti alusta alkaen. Ekalla pätkälle otin aika vaikean aloituksen (hyppy-hyppy ja sitten tosi tiukka kurvi puomille), joka ei meinannut mennä millään. Toinen hankala kohta oli sellainen suora, jossa oli pussi ja pari hyppyä peräkkäin. Tässä meinasi tulla kolari pussilla ja sitten olin auttamatta jäljessä hypyillä ja Viski vain pyöri ja kyseli. Sitten kun otin vähän reippaamaan lähdön ja pääsin edelle, luikahti Viski selkäni takaa pussin sijaan aalle. Lopulta saatiin tämäkin onnistumaan. Keppejä otettiin myös aika paljon ja avokulma on edelleen vaikea, minun pitää vain olla passiivinen ja ajatella taakse, jos yhtään olen edes ajatuksissani menossa eteenpäin, menee Viski vähintään toiseen väliin. Toisaalta taas yhdellä radanpätkällä Viski haki kepit juurikin avokulmasta todella hienosti, vaikka oli aika pitkä välikin edelliseltä esteeltä kepeille. Että kyllä taito on hyppysissä, aina ei vaan ehdi ja malta keskittyä.

Maanantaina oli Viskillä sitten pari starttia Turussa. Ensimmäinen oli hyppyrata, joka oli aika helppo. Pitkä loppusuora vähän ahdisti etukäteen. Rata meni muuten varsin mallikkaasti, mutta saimme pari rimaa ja muurin palikan alas. Agilityrata olikin sitten jo paljon tahmeampaa menoa, toki varmasti ohjaajankin asenteeseen vaikutti kakkoshypyn rima, joka tuli alas, mutta ei Viskikään ollut sellainen kuin se parhaimmillaan on. Viski haukkui ja pyöri ja kyseli, eikä irronnut esim. putkiinkaan ollenkaan samalla tavoin kuin tuolla ensimmäisellä radalla. Tältäkin radalta sitten vissiin 15. Jotenkin en nyt saanut Viskiä sellaiseen hyvään ja keskittyneeseen tilaan, vaan meno oli sellaista kaahottamista ja koheltamista. Noh, tästä on vain yksi suunta ja se on ylöspäin :).

Intokin pääsi vähän verryttelyesteillä pujottelemaan. Helpomman puolen pujottelu sujui jo tosi hyvin, vauhtikin alkaa hiljalleen nousemaan (toki varsin hidasta vieläkin), mutta ns. vaikeamman puolen pujottelu olikin sitten tosi vaikeaa ja aina oli pakko tulla pois toiseksi viimeisestä välistä, johon Into suorastaa jo mateli. Sitten kun laitoin palkan valmiiksi sinne keppien päähän, saatiin onnistuminenkin. Näitä pujotteluja täytyisi nyt päästä tekemään aika paljon ja usein, selvästi idea on löytymässä, vaikka kesken vielä onkin.