Eilisillan ProCanis-treeneissä oli teemana niisto-persjättö. Juu. Kävi aika selväksi, että olen tällaisen kohtuullisen ilmeisen blondiuden ja henkisen blondiuden lisäksi vielä motorisestikin blondi. Oli siis vaikeaa. Vaikeaa sekä minulle, että myös Intolle, jolle kaikki tuollaiset jutut, missä pitää tulla lähelle ohjaajaa on vähän vastemielisiä.

Jottei nyt ihan totaaliseen synkkyyteen vaivuta, niin todettakoon, että teimme Inton kanssa kyllä jotain sellaista, mitä ei olla ennen tehty. Ensimmäisellä yrityksellä tempaistiin 23 esteen harjoitusrataa puhtaasti esteelle 21 asti. Siihen olisi pitänyt vääntää tuollainen niisto-persjättö, mutta olin aika ankarasti myöhässä ja siihen sitten kasahdettiin. Ei se kaunista menoa ennen sitäkään ollut, mutta virheetöntä. Olen iloinen jo siitäkin.

Osissa sitten hinkattiin juuri tuota illan teemakuvioita ja muitakin kohtia enemmän ja paremmiksi ja siinä vaiheessa Into sitten alkoi taas tarjoilemaan omia reittivalintojaan ja vähän singahtelemaan omavaltaisesti. Mutta noin kokonaisuutena jäätiin kyllä selkeästi positiivisen puolelle tällä kertaa.

Ennen agitreeneihin lähtöä otettiin lähikentällä vähän tokoa. Seuraamista, palkkailin paljon heti käännösten jälkeen. Ihan OK. Ruutuun vain paikanhakuja läheltä. Vähän Into nyt tuppaa jäämään oikealle eteen. On siis kyllä sisällä ruudussa, mutta ei ihan niin keskellä kuin haluaisin. Ihan hyvin kuitenkin. Sitten luoksetuloa ketjuttaen. Pelkkä loppupätkä hyvin, mutta koko luoksetulossa sitten taas hidas. Äh. Stopit ihan kohtuulliset tällä kertaa, ei edelleenkään hyvät, mutta sinne päin.

Ohjatussa merkiltä riittävästi sivulle lähtöjä vahvistin taas omalla liikkumisella. Nämä ihan OK. Merkillekin Into meni ihan kivasti. Saima sattui tulemaan paikalle sopivasti, joten käytin vähän lapsityövoimaa ja laitoin Saiman viemään kapuloita. Into ei siltikään kyyläillyt, vaan edelleen meni merkille ihan hyvin. Noudotkin ihan OK, tosin taisin palkkailla aina vauhdista.

Ihan kivat ja onnistuneet pikkutreenit.