Tiistaina kiirehdin heti töistä päästyäni tokoilemaan Tullille Annen ja Emman kanssa. Oli vähän sellaiset plääh-treenit. Olin väsynyt ja inspiraatio kateissa. Jotain nyt kuitenkin yritettiin Inton kanssa saada aikaiseksi.

Ensin luoksetulon viimeistä pätkää. Itseasiassa ihan hyvin, joutui jopa vähän jarruttelemaan eteen tullessaan. Sitten pitkästä aikaa luoksetulo ihan kokonaisena. Tämäkään ei ollut paha. Ei edelleenkään sellainen kuin haluaisin, mutta ei ihan huonokaan.

Ruutuun paikanhakuja ensin läheltä, näissä ei ongelmia. Into kyllä tuppaa läheltä jäämään eteen, mutta korjaa paikan itse. Sitten jätin ihan Inton nähden lelun ruutuun ja otettiin sitten ihan merkin kautta. Ja Into menee taakse. Onko se ihan oikeasti vähän tyhmä? Sitten helpotin niin, että jätin Inton merkille ja siirryin itse vähän lähemmäksi ruutua, tässä taas mielessäni paikka oikein. En käsitä, että mitä tuolle meidän ruudulle on tapahtunut. Se oli jo pitkään tosi hyvä ja varma ja nyt sitten paikka seilaa missä sattuu. Ahdistus.

Sitten liikkeestä seisomista ja istumista peräkkäin (kuten idarissa). Tämä on kanssa kyllä niin vaikeaa, autettuna saatiin sentään onnistumaan. Pitää vaan tehdä paljon ja erilaisissa tilanteissa, että Into oppii kuuntelemaan mitä pyydään, eikä vaan olettele omiaan.

Lopuksi sitten pari noutoa metallilla, näissä ei ongelmia.

Tokotreeneistä lähdin sitten suoraan kohti Mouhijärveä ja agitreenejä. Vähän matkalla ahdisti, kun ajattelin ettei agistakaan tule taas yhtään mitään, kun olen itse ihan väsynyt ja huono. Fiilis ei varsinaisesti kohentunut, kun kävi ilmi, että illan teemana on todelliset lempparini ja meidän vahvuutemme (NOT), eli sylkkärit, poispäin-käännöt ja leikkaukset.

No hyvinhän se ei mennyt, mutta pakko myöntää, että paremmin kuin odotin. Sain Inton ihan kohtuullisesti mukaan sylkkäreihin ja leikkauksissa ei ollut mitään kauhean suuria ongelmia. Toki jouduttiin hinkkaamaan ja ottamaan kaikki kohdat triljoonaan kertaan, mutta sellaista ihan epätoivoista oloa ei tullut ollenkaan. Ehkä tässä on jotain kuitenkin opittukin? Meillä on nyt kyllä tosi kiva ryhmä tuolla agissa, kaikilla hyvinkin saman tasoiset ja muutenkin saman tapaiset koirat, joten vertaistuki on lähellä .

Kotona käytin koiria vielä vähän ulkona ja ilmassa oli kyllä selvä syksyn tunne. Nytkö se jo ihan oikeasti tulee?