Juu, on treenattu (ja mystisesti hukattu ohjatun kapulat), juoksutettu Svantea jne. Vaan nytpä ei tehdä mitään vähään aikaan.

Lähdin lauantai-iltana juoksuttamaan Svantea pyörällä. Olimme jo palailemassa kotiin päin ja pyöräilimme sellaisella pitkällä, suoralla kävelytiellä. Vastaan tuli mies pienen koiran kanssa. Juuri kun olimme kohdalla, yritti vastaantuleva koira hyökätä Svanten päälle, mutta koska Svante oli pientareen puolella, päätyikin ko. koira etupyöräni alle ja minä lensin pyörän kanssa ympäri. Svantelle ehdin vain karjaisemaan "ei" ja Svante jäi seisomaan paikalleen. Itse makasin pyöräni alla ja tunsin heti, että nyt sattui polveen. Toisen koiran omistaja oli ilmeisesti itsekin hiukan järkyttynyt tapahtuneesta ja jouduin pyytämään häntä ottamaan koiransa pois Svanten kimpusta (Svante edelleen seisoi paikallaan, mutta irvisteli jo vähän). Mies hilasi koiransa pois ja auttoi pyörän pois päältäni. Tunsin, että oikea polvi ei meinaa oieta millään. Sain kuitenkin aikani siinä ähistyäni jalan suoraksi ja pääsin ylös ja vielä kotiinkin. Miehelle sanoin, että kannattaisi ehkä hankkia ihan tavallinen nahkahihna. Hän oli aidosti pahoillaan, mutta sanoi vain olleensa niin ajatuksissaan, että ei älynnyt painaa sitä flexin stop-nappulaa. Vahinkohan tuo, mutta ei tuollaista saisi ihan oikeasti päästä tapahtumaan.

No, kotona jalka turposi aika tavalla. Sunnuntaina kävin näyttämässä sitä terveyskeskuksessa, josta sain lähetteen maanantaiksi kuviin. Kuvissa ei näkynyt mitään, mutta polvi punkteerattiin ja sieltä imettiin aika tavalla verta. Jotain on siis rikki. Tämän hetkinen diagnoosi oli kierukan repeämä. Sairaslomaa kolme viikkoa.

Sunnuntainen tokokisakin jäi sitten väliin, kun en pysty kunnolla kävelemään. Ennen kaikkea ottaa päähän se, että meillä on kotona tosi isot remontit meneillään ja myös minun panostani tarvittaisiin. Sen sijaan Juha joutuu nyt tekemään kaiken yksin ja vielä bonuksena lenkittämään koirat ja kuskaamaan lapset harrastuksiin (tällä hetkellä ei auton ajaminenkaan onnistu). Lisäksi harmittaa Svanten tilanne. Sitä ei nyt ehdi ja pysty kukaan juoksuttamaan, ei ainakaan joka päivä (osteopaattihan suositti päivittäistä ravauttamista Svantelle).

Nyt on siis päällä aika ultimaalinen v---tus. Ja kyllä, allekirjoitan flexit kieltävän adressin heti, kun joku sellaisen tekee.

Tämä blogi taitaa nyt hiljetä toviksi, nyt kun ei taida tulla yhtään mitään raportoitavaa muutamaan viikkoon. Varokaan flexissä olevia koiria ja käyttäkään pyöräillessänne kypärää!