Aamulla otin Inton kanssa taas ihan pienet ja pikaiset tokoilut. Seuraamista, liikkeestä maahanmenoja, seisomaan jäämistä ja  istumista sekä luoksetuloa. Noutojakin otettiin pari. Ihan ok kaikki.

Illalla oli taas Saaran ja Ansan agilityn vuoro ja pakkasin autoon mukaan myös Svanten ja Inton ajatuksissa pienet tokoilut siellä odotellessa.  Sää ei oikein suosinut, vettä satoi ja kävi aika  kova tuuli. Hommat saatiin kuitenkin hoidettua.

Inton kanssa ajattelin ottaa pitkästä aikaa ruutua. Kävin heiluttelemassa lelua ruudussa ja lähetin sitten tyhjään ruutuun. Ensimmäinen kerta oli oikein hyvä, toinenkin oli Intolta hyvä, mutta tuuli vähän järjesteli omiaan ja tempaisi kaikki ruutumerkit lentoon kivalla puuskalla. Inton ilme oli näkemisen arvoinen: "Hei, mun ruutu...!?". En viitsinyt sitten ruudun kanssa kikkailla enempää. Otettiin noutoa sekä vauhdilla, että sitten sitä luovutusta, joka meni nyt ihan hyvin (alkutekijöissäänhän se vielä on). Luoksetulon loppuasentoa ja sitten siihen tulemista muutaman metrin päästä, tässäkin edistystä tapahtunut, joskin vielä aika raakile-asteella. Seuraaminen oli nyt taas jotenkin levotonta, sen sijaan perusasennot sain nyt aika hyvin oikeaan kohtaan. Lopuksi sitten vielä kaukojen eri asentoja ihan läheltä, mutta nyt vähän kaikkia sekaisin, hyvin Into kuunteli ja ymmärsi käskyt. Tätäkään ei oltu aikoihin otettu.

Svanten kanssa tehtiin seuraamista, otettiin ruutua ihan merkin kautta. Nyt otin Svantellekin naksun käyttöön ja se tuntui toimivan hyvin, en muista koska olisin sille viimeksi naksutellut. Merkillekin meni vauhdilla, kun pari kertaa naksulla merkkasin asian. Ruutukin pysyi nyt maassa ja Svante löysi sinne yllättävänkin hyvin. Ohjatussa oli vain kaksi kapulaa (olin vienyt jo valmiiksi etukäteen). Ensin oikeanpuoleinen, joka tuli mallikkaasti. Vasemmalle olikin sitten vähän ongelmia, Svante kääntyi merkiltä suoraan sivulle ja lähti kaartamaan siitä väärään suuntaan, ei siis taakse kapulalle, vaan etupuolelle. Huomautin aika tiukasti ja sitten Svante muistikin, että takaahan ne kapulat löytyvät ja kovin riemuissaan palautti. Otin tuon vasemman sitten vielä uudelleen niin että Svante näki kun vein, nyt oikein hyvin. Luovutukset nyt ovat mitä ovat, niissä näkyy tekemättömyys, mutta en jaksanut nyt niihin puuttua. Sitten pari suoraa luoksetuloa, jotka ehkä ihan hitusen löysiä. Yllätysvetona otin tunnarin piiitkästä aikaa, matkassa ei ollut kuin muutama kapula (neljä kaikkiaan), jotka laitoin riviin ja oikean toiseksi vasemmalta. Svante lähti tarkastamaan oikealta, ei koskenut vääriin ja nappasi oikean heti ja varmasti. Tämä oli oikein positiivinen yllätys. Luovutus tässäkin tosi huono. Lopuksi sitten vielä naksutellen idarin asentoja, Svantesta tämä oli oikein hauskaa.

Koska aikaa oli vielä, otin Inton ja menin sen kanssa katselemaan Saaran ja muiden agilityharjoituksia ja opettelemaan käyttäytymistä ko. olosuhteissa. Into oli yllättävänkin hyvin, tosin huomautin sitä melko tiukasti pienestäkin ääntelystä. Saara ja Ansa menivät oikein mainiosti, Ansa on selvästi syttynyt agilityyn ja se näyttää siltä, että tulevaisuudessa voi vauhtia löytyä ihan kivasti.