Keskiviikkona treenattiin viimeinen kerta ennen karsintoja. Vähän on taas heikoilla ollut treenit, kun maanantain ryhmällä on taukoa koko heinäkuu... No, kukapa sitä nyt yksien karsintojen takia haluaisi treenailla. Ja mikäpä sitä kausimaksua maksellessa, vaikka välillä onkin yli kuukauden tauko...

Treenit meni ihan kivasti. Tehtiin kaksi pätkää, joista varsinkin jälkimmäinen sai ohjaajille hien pintaan, punan poskiin ja hengityksen huohottamaan. Siinä oli puomin jälkeen kaksi vastakkaista hyppyä, jotka molemmat kierrettiin takaa, sitten yksi hyppy suoraan ja taas ikään kuin pystyssä oleva hyppy takaakiertäen. Sille viimeiselle kierrolle tuli todella kiire, ajoituksen ja rytmityksen kanssa sai olla tarkkana. Tätä hinkattiin kaikki jonkin verran.

Kontakteista radalla oli puomi ja keinu, jotka molemmat Svante teki hyvin. Myös pöytä oli radalla ja ihan OK sekin, vähän pitää huomata tullessa jarrutella, ettei liu'u yli.

Svante oli tosi kivan tuntuinen ja liikkui hyvällä asenteella. Vaikka nyt onkin treenit olleet aika vähissä pitää vaan muistaa, että kyllä me osataan ja uskaltaa viedä Svantea karsinnoissa rohkeasti ja muistaa pitää omat jalat liikkeessä. Nautitaan hienosta kisapaikasta ja vähän sellaisesta suurkisamaisesta fiiliksestä.

Intokin pääsi lopuksi tekemään vähän agia, ensin otin kolme hyppyä ja kepit aika ahtaasta kulmasta jyrkän käännöksen jälkeen. Tämän Into teki tosi hienosti ja nyt pujottelikin hyvin loppuun asti. Sitten yksittäin puomia ja keinua. Ekalla keinulla taas vähän ryntäsi, eli nyt pitää saada Into oppimaan käskyjen ero, että muistaa vähän jarrutella. Lopuksi Intolla oli kovat leikit borderterrieripentu Kinan kanssa, niillä näytti olevan oikein hauskaa :).

Maanantai-iltana oli erityiskurssi aloitteleville koirakoille, vetäjänä Madetojan Janne. Me Inton kanssa olimme tietenkin mukana.

Tehtiin useampi helpohko ja melko lyhyt pätkä, joista kaikista löytyi kuitenkin aina jotain viilattavaa. Kontakteista otettiin puomia ja keinua, nämä molemmat Into teki todella hyvin. Puomilla oli aina palkka valmiina ja nyt malttoi syödäkin namin. Kepeillä yritti taas livistää ennen viimeistä väliä, näitä pitäisi päästä nyt harjoittelemaan erikseen. Renkaasta meni pari kertaa sivusta, tosin kulmakin oli hiukan haastava. Sellaiset tiukemmat käännökset ja pyöritykset sen sijaan onnistuivat ihan hyvin. Yksi välistävetokin tehtiin, jossa Jannen neuvomalla suoraviivaisemmalla ohjauksella sain sujuvamman lopputuloksen.

Oikein hyvää perustreenausta ja riittävän helppoja pätkiä, tässä vaiheessa ne onnistumiset kun ovat mielestäni äärimmäisen tärkeitä, niin koiralle kuin ohjaajallekin. Onnistumisten kautta koiran itseluottamus kasvaa ja itsevarma koira uskaltaa yrittää ja sitä agilityssa tarvitaan. Aina se ei mene oikein, mutta tärkeintä on, että haluaa ja uskaltaa mennä ja tehdä.

Tänään oli Inton kanssa avoimen tokokisa Raumalla. Pakko myöntää, että valmistautuminen on mennyt vähän vasemmalla kädellä, joten hiukan epävarmoin mielin lähdin ajelemaan kohti Raumaa. Noh, en pahemmin koesuoritusta ehtinyt hermoilemaan, kun auto alkoi pitää hillitöntä ujellusta/kirskunaa tmv. ääntä. Samaa ääntä se piti, kun tulin kotiin Punkalaitumelta, mutta silloin Juha arveli, että sinne oli joku kivi jäänyt jumiin jarruihin. Viikon se on toiminutkin ihan moitteetta, mutta nyt sitten joitain kymmeniä kilometrejä ennen Raumaa se alkoi taas. Jouduinkin sitten pysähtelemään ja ihmettelemään, että mitä tehdään. Kaiken kukkuraksi en meinannut löytää kisapaikkaa millään, joten stressipisteet oli aika kovat jo ilman koettakin.

Paikalle kuitenkin päästiin ja vielä ihan ajoissakin, noin puolta tuntia ennen kokeen alkua, mutta myös kokeessa oltiin ajoissa, eli avoin luokka alkoi miltei heti, eli saimme singahtaa suorilta Inton kanssa kehään.

Paikallaoloon mentäessä Into oli tosi keskittymättömän oloinen, mutta teki hyvän ja rauhallisen paikallaolon, kymppi siitä. Seuraaminen oli vähän haahuilevaa ja yhden perusasennon teki "yli", eli vähän taakseni vinoon. Ysi seuraamisesta. Maahanmeno ei ollut niin nopea kuin parhaimmillaan, ihan hyvä toki silti, kymppi siitä.

Luoksetulo oli hieno, nopea, hyvä stoppi ja ihan kivalla vauhdilla loppuun asti. Omastakin mielestä ansaittu kymppi siitä. Seisoimisen stoppi oli hyvä, mutta tuomarin mukaan ennakoi käskyä. Oman käsitykseni mukaan seurasi liian edessä ja reagoi pieneen korjausliikkeeseeni, tästä kuitenkin ysi.

Noudossa lähti palauttamaan kohti liikkeenohjaajaa, mutta korjasi ihan ajoissa ja tuli hyvin ja suoraan eteen, liikahti kuitenkin luovutuksessa, joten piste siitä pois. Kaukot olivat myös ihan hyvät, ei jumittanut, istumaan nousu saisi olla terävämpi, mutta ihan OK vaihdot ja kymppi siitä. Hyppyyn ilokseni lähti (tässäkin on ollut jumitusta viime aikoina), mutta ilmeisesti ennakoi istumista niin, että alkoi kääntymään jo ilmassa ja kolautti ihan kunnolla esteeseen. Istui myös vinolla linjalla, joten hypystä vain seiska. Kokonaisvaikutuksesta kymppi. Yhteensä 188 pistettä, ykkönen ja luokkavoitto. Eli seuraavaksi (sitten joskus) voittajaan.

Yksi koirakko myöhästyi tuosta ajoissa aloitetusta paikallaolosta ja meitä pyydettiin Inton kanssa sitten vielä toiseen paikallaoloon. Onneksi kuitenkin joku muu oli innokkaampi ja ehti sinne ennen meitä, ko. koira nimittäin lähti paikallaolosta melkein heti ja tuli ahdistelemaan Intoa (olimme aika kaukana kehästä), kiva jos tuo olisi tapahtunut siellä paikallaolossa :-o.

Kotiinkin päästiin kunnialla, se auton ulina alkoi jossain puolimatkassa, mutta loppui kun pidin pienen breikin ja vähän peruuttelin ja renkkasin käsijarrua. Joku siellä nyt jumittaa, onneksi auto on menossa huoltoon reilun viikon kuluttua.

Onneksi tuo ykkönen nyt saatiin, vaikkei ihan huippusuoritus ollutkaan. Nyt saadaan rauhassa keskittyä ylempien luokkien treenaamiseen ja kisoihin mennään sitten joskus hamassa tulevaisuudessa. Into oli kyllä oikein kiva taas ja etenkin luoksetuloon olen ihan supertyytyväinen, vaikka aionkin nyt vaihtaa käskyn suulliseksi, kun tuo avoin saatiin hoidettua.

Keskiviikkona oli kaksi agilityrataa Tamskin iltakisoissa. Maxeja oli ilmoittautunut reippaanlaisesti, taisi olla melkein 60 kappaletta. Radat tuomaroi Kari Jalonen.

Ensimmäisellä radalla Svante teki ihan kivan nollan. Rata oli aika suoraviivainen ja juosta sai ihan urakalla. Svante tuntui kuitenkin ihan hyvältä ja vauhdikkaalta. Puomilla se pysähtyi hiukan liian ylös, eli siinä jouduin vähän valuttelemaan alaspäin, aa ja keinu hyvin.

Toisen radan alku oli aika haastava, siinä oli ihan suorassa linjassa hyppy, muuri, rengas ja hyppy. Sitten vitoshyppy pitikin kiertää takaa. Itse arvoin tässä sitä, että minne asti menen vastaan, Svante kun tulee heti hitaammin, jos en itse liiku. Päädyin mallaamaan itseni muurin ja renkaan väliin ja se osoittautui onnistuneeksi valinnaksi, ehdi hyvin tekemään sinne perällä valssin ja vetämään Svanten oikein vitoshypylle. Siitä yhden hypyn kautta putkeen ja kepeille ja sitten alkoikin homma levitä. Kepeillä erkanin ihan turhaan ja Svante tuli kesken pois (tosin ei tätäkään kauhean usein tapahdu), sitten se meni ohi sekä aasta että puomista, minua alkoi jo naurattaa, kun toinen vaan haukkuu ja sinkoilee miten sattuu. Kontaktit oli tosi hienot, nopeat ja alas asti. Tulos siis oli mitä oli, mutta meno sellaista sopivan raivokasta ja kuumaa ja kontaktit todella hyvät.

Anu ja Tuittu sen sijaan tekivät sen, mikä jo oikeastaan roikkui ilmassa, eli voittivat illan toisen radan ja näin Tuittu seurasi serkku-Svanten jalanjälkiä ja tienasi itselleen AVA-tittelin. Aivan mahtavaa! Ihan hirveän paljon onnea Anu ja Tuittu, olitte loistavia!!

Maanantai palauteltiin leiristä, mutta tiistaina oltiinkin sitten jo taas työn touhussa. Meillä oli pienet ja tehokkaat hakutreenit Koivumäessä.

Intolle otin neljän piston treenin, kolme maalimiestä ja yksi tyhjä. Ensimmäinen maalimies oli oikeassa etukulmassa, sinne hyvä ja suora löytö. Vasemmasta etukulmasta kääntyi ensin liian aikaisin alueella eteenpäin, uusi lähetys ja nyt maalimieskin löytyi.

Sitten oikealle se tyhjä, Into lähti hyvin ja kääntyi aluetta eteenpäin, mutta sitten unohdin itse tehdä mitään ja se palasi hiukan taaksepäin, vähän sellainen L-kirjaimen mallinen pisto. Olisi pitänyt pelkän ihailun sijaan muistaa myös huudella sitä :). Viimeinen oli sitten vasemmalla sellaisessa aika hankalassa onkalossa tai maakuopassa. Into meni hienosti ja suoraan, meni vähän piilosta ohi sellaiselle kalliolle, josta hyvin sitten tarkensi maalimiehelle. Hyvä suoritus.

Hakuilujen jälkeen otin siinä kentällä avoimen luokan (pl. paikallaolo ja hyppy) kisanomaisesti ja palkatta. Intolla mopo keuli jonkin verran ja seuraaminen olikin liian tiivistä, mutta asenne toki kohdillaan. Maahanmeno ihan OK, luoksetulon stoppi hieno ja loppuosuuskin ihan mukiinmenevän nopea. Edestä sivulle tarvitsi kaksi käskyä, ensimmäisellä tunkin vain tiiviimmin eteen. Seisominenkin ihan OK. Noudossa teki jännästi, kiersi ottamaan kapulan oikein, mutta sitten kuitenkin pyörähti toisen kautta palauttamaan ja teki palautukseen selvän banaanin, jonka seurauksena luovutuskin vähän vino. Hmmm... tämä oli nyt ihan uusi juttu ja pitää ottaa seurantaan. Kaukoissa ensimmäiseen istumaan nousuun tarvittiin kaksi käskyä, muuten OK.

Ihan kohtuullinen suoritus, tosin kierroksia oli nyt jostain syystä vähän liikaa. Luoksetulossa se oli hyvä asia, mutta esim. seuraamisessa sitten vähän huonompi. Nyt pitää tehdä vaan ihan helppoja juttuja, noudossa pelkkiä palautuksia ja kaukoissa palkata siitä ensimmäisestä vaihdosta. Hyppyä pitää vielä jossain päästä testaamaan ennen koetta. Eiköhän se tästä.

Takana neljä päivää rankkaa, mutta niin hauskaa leirielämää.

Torstaina starttasimme siis Punkalaitumelle, autossa itseni ja hillittömän tavaramäärän lisäksi Into ja Svante. Heti torstaina aamupäivästä olimme Inton kanssa agilitytreeneissä, jotka veti Laitisen Riitta. Ensin tehtiin helppoja ja meille niin tarpeellisia perusohjauksia ja sitten rakennettiin rata, jota en edes tutustunut loppuun, kun oletin, ettemme kuitenkaan sinne asti pääse. Vaan yllättävänkin hyvin Into meni ja pääsimme läpi melkein koko radan, kun pilkoimme sen osiin. Olin itsekin varsin hämmästynyt.

Iltapäivästä suuntasimme sitten kuumaan hakumetsään Kärnän Sarin johdolla. Intolle otettiin seitsemän maalimiestä, joista etukulmat suoraan ja muilta haettiin hajumielikuvat. Yhden umpipiilon kanssa Into oli vähän huolimaton ja muutenkin ehkä hitusen vaisu, mutta periaatteessa ihan hyvä treeni. Sarin ehdotus oli, että Intoa voisi hiukan hetsailla, jotta työskentelyyn tulisi lisää voimaa. Perusasiat ovat kuitenkin ihan hyvin hallussa.

Perjantaina oli taas aamupäivällä agilityn vuoro. Tällä kertaa olimme Oreniuksen Juhan ryhmässä ja rataan tutustuessa meinasi jo iskeä paniikki, oli aika haastavia kiemuroita! Vaan Into yllätti taas ja teki tasoonsa nähden tosi hyviä pätkiä. Edelleen toki pilkoimme rataa ja menimme osissa, mutta etenkin kontaktit ja sellaiset tiukat pyörityspaikat olivat Intolta todella hyviä. Lopuksi otimme vielä erikseen sellaista "tyrkkäisyä", jossa koira pitää saada kääntymään itsestä pois päin, lisäksi sain tosi hyvän vinkin putki-puomi -ansojen selvittämiseen.

Iltapäivästä lähdettiin sitten taas hakuilemaan. Nytkin oli kuuma, mutta tuuli teki olosuhteista vähän helpommat ja vähensi erilaista ötököiden määrää huomattavasti. Koska treenasimme samassa paikassa kuin torstaina, otin Intolle äijät samoihin paikkoihin ja kaikki suoraan. Nyt maalimiehet vähän hetsasivat Intoa, eli piilolta lähtiessä "varastivat" lelun ja juoksivat edeltä keskilinjalle. Tuntui toimivan hyvin ja tätä tehdään ilman muuta jatkossakin, kiitos vinkistä Sarille! Inton perjantainen treeni meni tosi hyvin, vähän vekkasi oikean puolen pistoissa, mutta kaikki maalimiehet löytyivät nopeasti ja nyt ei oudompi umpparikaan aiheuttanut ongelmia. Hieno pikkumies! Oli tosi kivat kaksi hakupäivää ja paljon tuli taas uusia ajatuksia pohdittavaksi. Ryhmässä oli tosi lupaavan tuntuisia nuoria koiria ja Inton Troya-veli oli aivan super!

Lauantaina taas aamupäivästä agiliidettiin. Jotta homma ei menisi liian helpoksi, tuli Viskikin kiitämään ja olin siis samassa ryhmässä kahdella koiralla, kaikkiaan koiria oli neljä, eli hiki virtasi! Nyt kouluttajana oli Oreniuksen Anna ja taas Into yllätti positiivisesti. Se osaa asioita, joita ainakaan minä en ole sille opettanut! Pystyimme tekemään yllättävänkin hankalia ohjauskuvioita ja Into jo selvästi aina välillä lukee rataakin jonkin verran. Kontaktit olivat edelleen oikein näppärät, puomilla ei malttanut edes makupaloja ottaa, mutta pysähtyi silti hienosti. Jatkossa pitää edelleen tehdä niitä perustreenejä ihan yksittäisilläkin esteillä, mutta myös ottaa ohjelmaan monimutkaisemmat ohjauskuviot.

Viskikin oli yllättävänkin hyvä, vaikka aika pitkä tauko alla. Rimojen kanssa ei ollenkaan pahoja ongelmia ja muutenkin asenne oli kohdillaan, se kuunteli ja reagoi tosi kivasti ohjaukseen. Sen kanssa tein yhden jaakotuksenkin, joka onnistui tosi hienosti. Myös pienet hyppypyöritykset menivät oikein hyvin. Yhtä takaaleikkausta jouduimme hieromaan oikein urakalla, kun Viski ei vaan voinut irrota. Joskus se tekee niitä tosi hyvin ja toisinaan sitten käy näin. Oli aika rankat treenit molemmille koirille, saati sitten ohjaajalle :-o.

Iltapäivästä menimme tokoilemaan Sirken ryhmään. Inton kanssa päädyin ottamaan noudon ja avoimen hypyn kisakäskytyksellä, sekä ruudun. Noudossa Into vähän nytkähti liikkeenohjaajan käskyyn, mutta pysyi kuitenkin paikallaan. Toisella kerralla ei edes nytkähtänyt. Hypyssä on nyt tullut pientä jumitusta, mutta Sirkekin oli sitä mieltä, että sen korjaamiseen ei kannata ihan hulluna nähdä vaivaa, antaa vaikka kokeessa pienen vartaloavun ja varmistaa sen näin. Hyppynoutoon kun siirrytään, ei tuota ongelmaa enää ole. Avoimen luokan hyppy on kyllä ihan älytön liike! Ensimmäisellä ruutuun lähetyksellä kämmäsin, kun annoin Inton nähdä Sirken korjaamassa ruutumerkkejä ja nauhaa. Tietenkin Into meni sitä merkkiä ensi katsomaan, tosin korjasi itsensä sitten ruutuun. Toinen suoritus oli ihan hyvä, mutta itse en ollut tullut ajatelleeksi palkan asettamista niin, että Into on ympäri pyörähtämisen jälkeen keskellä ruutua, nythän se menee sisälle keskeltä ja kääntyy sitten vähän toiseen reunaan. Hyvä vinkki tämäkin!

Illalla oli ohjelmassa koirien kiihdytyskisa ja minä osallistuin molempien poikien kanssa. Svantekin juoksi niin tosissaan. Into oli nopeampi ja menikin yllättävän kovaa tuollaiseksi kääpiöksi, mutta hyvin Svantekin pinkoi. Iltapalan jälkeen palkittiin taas liuta menestyneitä ja valioituneita T-koiria, etenkin Elina ja Sina keräsivät pyttyjä urakalla. Me Intonkin (kuten muutkin joukkuetoverimme) kanssa saimme pienen muistoplakaatin tokon joukkue SM-hopeasta.

Annen kanssa olimme aktiivisia ja lähdimme sitten vielä tekemään esineruutua, kun maastoon oli tehty valmiiksi kisamittainen ruutu. Inton kanssa on tehty esineruutua edelleenkin hävettävän vähän, joten tein sen kanssa ihan helpon harjoituksen. Veimme yhdessä ruutuun kolme esinettä niin, että ensimmäinen oli vasemmassa reunassa alueen noin puolivälissä ja viimeinen oikeassa takakulmassa, keskimmäinen sitten siinä välissä. Etsimään lähdettiin oikeasta reunasta, eli ajatuksena oli, että Into hakee ensin sen kauimpana olevan ja viimeisenä sen lähimmän. Toisin kuitenkin kävi ja Into haki esineet ihan omassa järjestyksessään, mutta oikein näppärästi töitä tehden. Kolme pistoa ja kolme esinettä. Svantekin pääsi esineruutuilemaan ja sillä olikin aluksi vauhtia vähän turhankin kanssa. Kaksi löytyi tosi nopeasti, mutta kolmatta takakulman esinettä jouduin sitten vähän auttamaan. Taitavasti Svantekin teki, kun ottaa huomioon, että se tekee esineruutua noin kerran vuoteen :).

Esineruutuilun jälkeen otettiin edelleen Annen kanssa vielä pienet omatoimitokoilut. Inton kanssa luoksetuloa sekä suoraan, että stopilla, melko hyvin. Nouto metallilla oli oikein mallikas. Pari maahanmenoa, jotka olisivat voineet olla nopeampiakin ja sitten kaukoja, joissa ei jumitusta. Hypyssä sen sijaan jumi taas ja nyt teinkin niin, että laitoin pallon valmiiksi esteen taakse ja otin vain menohyppyä. Intolta ihan kiva pieni treeni.

Sunnuntaina alkoi olla jo lievää turnausväsymystä havaittavissa. Sitkeästi kuitenkin marssimme taas aamupäivästä agikentälle Juhan oppeihin. Nyt tuli ensimmäisen kerran aivan liian vaikea rata Intolle ja jäimme hinkkaamaan yhtä kulmaa todella pitkäksi aikaa. Itse olisin ohjannut kohdan hiukan toisin valssaamalla putken ulkopuolelle, mutta Juha halusi meidän kokeilevan toisenlaista tapaa, jossa Inton olisi pitänyt irrota sinne takakulman hypylle ja sitten minun olisi pitänyt leikata sen edestä putkella ja ottaa se siitä mukaan. No eihän tässä ollut kuin kaksi ongelmaa; a) Into ei irronnut sille hypylle ja b) minä en ehtinyt/uskaltanut juosta sinne putken eteen leikkaamaan (pelkäsin että törmään Inton ja meistä jommalle kummalle käy huonosti). Tätä sitten hinkattiin, eikä päästy oikein eteenpäin ollenkaan. Toisella kierroksella halusin sitten ottaa vain jotain helppoa ja kevyttä, jotta meille molemmille jäisi vähän positiivisempi mieli ja Juha ehdotti loppusuoran neljää hyppyä takaaleikkauksin. Oma ajatukseni helposta ja kevyestä oli ehkä vähän jotain muuta (Intolla ei takaaleikkaukset ole ehkä ihan vielä hallussa), mutta rohkeasti lähdimme yrittämään ja tämä onnistuikin tosi hienosti. Ensin otimme paria hyppyä ja sitten hyvin nopeasti saimme otettua sen koko suoran ja Into kääntyi hienosti oikein. Jäi siis hyvä mieli molemmille.

Sen verran jäi tuo rata vaivaamaan, että pakko oli muiden lounastauon aikana käydä ottamassa se Svanten kanssa. Sehän selvitti sen tietenkin heti hienosti ja helposti. Tuo putkihässäkkäkin onnistui molemmilla ohjaustavoilla, toki Svante osaakin hakea hypyt vähän kauempaakin ja on taas sitten vähän hitaampi kuin Into, eli minulle jää huomattavan paljon enemmän aikaa. Mutta Svante oli tosi kivan ja nopean tuntuinen.

Iltapäivän tokosession veti norjalainen Görill (bc Luckyn omistaja, on Norjan maajoukkueessakin). Inton kanssa kerroin ongelmaksemme luoksetulon stopin jälkeisen osuuden, joka on mielestäni liian hidas. Tähän haettiin vauhtia niin, että kutsuttuani Inton heitän lelun taakseni (Into ei oikein osannut katsoa lelua ja tajunnut heti mennä sinne) ja sitten niin, että heittäydyn itse "hulluksi", kutsun Intoa ja menen maahan piilottaen lelun alleni ja Inton tulisi sitten tulla nopeasti luokseni ja kaivaa lelu altani. Tätä Into ei tajunnut ollenkaan, se todellakin kuvitteli minun seonneen ja oli varsin epäluuloisen oloinen. No, ehkä koiraa täytyisi ensin totuttaa tuollaiseen treenitapaan, voi olla vähän epäilyttävää senkin vinkkelistä noin äkkiseltään.

Kivat neljä päivää siis takana. Meillä oli Inton kanssa aika rankka ohjelma, mutta hienosti se kyllä jaksoi treenata. Etenkin agilityssa olin suorastaan hämmästynyt, että miten paljon se jo osaa (se ei siis ole paljon oikeasti, mutta treenimääriin nähden todella hyvin). Myös hakuilut olivat onnistuneet ja tokoonkin tuli vähän uusia ajatuksia. Hauskaa oli myös se, että koko J-pentue oli paikalla, oli mukava nähdä kaikki sisarukset yhtä aikaa. Kuviakin otettiin, toivottavasti minäkin saisin niistä jonkun muistoksi.

Keskiviikon agitreenit alkoivat kakunsyönnillä. Tero tarjosi Lumon kakkosiin nousun, kolmosiin nousun ja SM-nollien johdosta. Olihan siinä juhlittavaa ja kakkukin sitten sen mukainen. Ja se kaikki piti syödä :-o.

Ähkyn partaalla yritin sitten lyllerrellä ratojakin läpi. Tehtiin pari pätkää ja mitään isoja ongelmia ei ollut nytkään kummallakaan. Tokalla pätkällä juutuin hinkuttamaan taas yhtä jaakotusta, jossa sain Svanten kääntymään väärään suuntaan. Jotenkin vaan teen väärin. Kontakteista radalla oli keinu ja puomi ja puomilla (melkein) aina palkka valmiina. Svante oli ihan OK, ei mikään super, mutta ihan pätevä.

Intokin pääsi ottamaan toisen radan keskeltä pienen pätkän; keinu, putki, kolme hyppyä ja aika jyrkkä käännös kepeille (umpikulma). Vähän pääsi kaarrottamaan kahden viimeisen hypyn välillä, mutta muuten meni kivasti ja kepitkin osasi hakea hyvin.

Lopuksi syötiin taas vähän lisää kakkua. Ja keksejä.

Aamulla on lähtö Tending-leirille ja siellä on tarkoitus Inton kassa urakoida oikein kunnolla. Agilitya treenaamme joka päivä (vähän jo pelottaa etukäteen, että mitä siitä tulee, kun ei tuo vielä oikein osaa mitään), kahtena päivänä hakua ja kahtena tokoilemme. Viskikin tulee lauantaina liitelemään, meikäläisellä onkin tiedossa aika hikinen parituntinen, kun Into ja Viski ovat samassa ryhmässä :-o. Leiristä lisää sitten ensi viikolla.

Maanantai-iltana tokoiltiin pienellä porukalla. Inton kanssa tein vähän kaikkea, mutta kauhean hyvä se ei ollut missään, vähän sellaista säheltämistä.

Ensin seuraamista, joka oli aluksi aivan surkeaa, mutta sitten meni joten kuten. Jäävistä ensimmäinen maahanmeno oli hidas, toinen jo ihan hyvä. Seisominen OK. Noudossa kapula hukkui aina sinne ruohoon, joku palautus vähän vinoon, muuten ihan OK.

Luoksetulon otin ensin suoraan, sitten stopilla (joka on muuttunut käsimerkiksi), pysähtyy kyllä nopeasti, mutta kääntyy vinoon, kun ennakoi pallonheittoa. Oletan, että tämä on korjattavissa palkkaussuuntaa vaihtelemalla. Kaukoissa ei tänään jumitettu, mutta istumaan nouseminen voisi olla nopeampi. Pitää vaan muistaa palkata useammin heti ensimmäisestä noususta.

Ruudun olin tehnyt etukäteen valmiiksi ja vienyt sinne palkan Inton näkemättä. Ekalla lähetyksellä ihan OK. Meni suoraan ja riittävän pitkälle. Edelleen haluaisin, että menee kovempaa, mutta ei nyt kaikkea kerralla. Toisen otin niin, että kävin näyttämässä paikan ja jäin itse siihen matkalle, nyt Into teki taas ne parit pakolliset pyörähdykset, mutta haki kyllä oikean paikan. Kolmas sitten niin, että Hanna vei salaa palkan valmiiksi ja lähetin suoraan, tässä Into meni hienosti keskelle ruutua, mutta ei tajunnut heti, että siellä on palkkakin valmiina. Paikan haki kuitenkin tosi hyvin ja ilman pyörimisiä.

Muiden treenien jälkeen otin Intolla vielä uudestaan seuraamista (namilla), nyt oli jo parempaa. Sitten luoksetulo ensin suoraan eteen ja sitten stopilla, nyt heitin pallon vähän eri suuntaan. Sitten vielä stoppeja kiertämisen kanssa, nyt ei poikittanut niin pahasti. Lopuksi vähän kaukoja leikkien (peruuttelujen jälkeen), ehkä hiukan terävämmät vaihdot tällä kertaa.

Pentusille piti ampua ja minä lupauduin ampumaan. Ajattelin, että viskelen Intolle narupalloa siinä samalla ja ammun, kun on siellä kauempana. No, ei ihan ajoitus osunut kohdilleen ja ainakin pari paukkua ammuin Inton ollessa jo ihan jaloissani, mutta ei se tainnut edes huomata, kun pyöri vaan pallonsa kanssa siinä.

Kivat treenit, kiitos kaikille seurasta!

Viikonloppu hurahti pääasiallisesti kotosalla. Oli ihana saada tehtyä edes jotain rästihommia pois, etenkin pihalla tuli kuokittua lauantaina jonkin verran. Koirien kanssa en pahemmin treenaillut, Into sai parit luoksetulot tehdä lauantaina ja sunnuntai-iltana otettiin tokoa vähän enemmänkin, lähinnä sellaista puuhastelua. Pitkille metsälenkeille sentään ehditiin pitkästä aikaa. Oiva ja Elvis saivat sitten tyytyä vähän pienempiin lenkkeihin, ne eivät oikein noita pidempiä reissuja enää jaksa :(.

Eilen illalla purin Elviksen korvasta se "kääryleen" ja siinä olikin hommaa, kun teippi oli suoraan karvoissa kiinni. Auts. Saksien kanssa sain sen toki irti. Ikävä kyllä korvassa on edelleen nestettä sisällä, vähemmän toki, mutta silti. Taidan nyt katsella muutaman päivän, että mitä tehdään. Onneksi korva ei Elvistä itseään vaivaa mitenkään.

Sunnuntaina olin agirodussa talkoohommissa. Leppoisa pestini ratahenkilönä vaihtui vähemmän leppoisaan hommaan tuomarinsihteerinä noin kymmenen minuuttia ennen radan alkua. Ihan kiva, varsinkin tällä (varsin rajallisella) tuomarinsihteerin kokemuksella. Kysessä oli siis rotujoukkueviesti, eli neljä koiraa lentävillä lähdöillä ja kun koiria oli kaiken tasoisia, sai siinä välillä kirjata merkintöjä kynä sauhuten. Aika rankka homma, siinä kun joutuu keskittymään hyvin tarkasti koko ajan. Kunnialla kuitenkin selvittiin. Hienot kisat oli Ylökk saanut järkättyä!

Elviksellä oli torstaina synttärit, kahdeksan vuotta tuli täyteen elämää elviksenä. Aika hyvin koiralta, jolle 2-vuotiaana annettiin maksimissaan kuusi kuukautta elinaikaa. Onnea Elvis, olet ainoa laatuasi <3.

Syntymäpäivänsä kunniaksi Elvis kehitti toiseen korvaansa verikorvan, jonka huomasin illalla se korvia putsatessani. Niinpä tänään sitten hurautettiin lääkäriin, jossa korva piikitettiin ja veri imettiin/valutettiin ulos ja tilalle iskettiin kortisonia. Nyt sen korva on sitten kiedottu hassulle sykerölle ja Elvis ehkä kerrankin näyttää yhtä älykkäältä kuin mitä se oikeasti on :) Elkku oli varsin reipas potilas ja tämäkin operaatio saatiin tehtyä ilman rauhoitusta. Vaa'allakin käytiin ja ilokseni lukemat humahtivat 42 kiloon. Jes, olen saanut Elvistä siis lihomaan, hyvä juttu!

Kuuman perjantain kunniaksi koirat pääsivät (Elvistä lukuunottamatta) uimaan. Ja Into ui! Siis ei mitään "iik, jalkani eivät ota pohjaan ja vahingossa uin" -uimista vaan ihan oikeasti ui. Ei toki pitkälti, mutta useampia metrejä. Jee!

Pitkästä aikaa treenasimme keskiviikkonakin. Pieni ryhmä on kiva asia, mutta on siinä kääntöpuolensakin, eli kun pari on poissa, jää treenit sitten melkein vallan väliin, kun kahdestaan on aika homma roudailla esteitä. Mutta eilen siis päästiin treenaamaan ja kivat treenit olikin.

Meillä ei tietenkään ollut taas mitään suunnitelmaa, mutta kannettiin muutama este kentälle ja tehtiin se suunnitelma. Ihan kivoja pätkiä itseasiassa saatiinkin aikaiseksi. Kaksi rataa kaikkiaan ja molemmat meni Svanten kanssa ihan OK. Ekalla radalla hinkattiin sekä alun hyppykuviota että putkeen menoa (u-putki, takimmaisesta päästä sisään), jossa taas yliohjasin ja varmistelin liikaa. Nämä ovat minulle vaikeita, en uskalla päästää Svantea riittävän ajoissa "irti" ja näin tulee turhaa mutkaa. Myös toinen hyppykuvio, johon päädyin tekemään kaksi jaakotusta aiheutti vähän harmaita hiuksia. Oma rytmitys oli jotenkin ihan hukassa.

Toisella radalla ei mitään varsinaista ongelmakohtaa ollutkaan, alussa sain noottia seisoskelusta ja laitoinkin sitten jalkoihin vähän liikettä, mutta rata muuten meni aikas kivasti. Kontakteista radalla oli vain keinu, joka on Svantella yleensäkin ihan hyvä, niin nytkin.

Intokin pääsi mukaan. Agilitya se ei saanut tassun takia tehdä (haava on jo ihan OK, mutta en uskalla ottaa riskiä, että aukeaa uudelleen), mutta tokohyppyä tehtiin, kun oli ihan oikea telinekin. Ihan hyvin meni, minun pitää vaan olla tarkkana siinä, että liikkeeseen lähdettäessä mallaan itseni enkä koiraa keskelle hyppyä, jotta en jää liian sivuun, kun Into hyppää takaisin. Olen tähän asti ottanut Inton takaisin luoksetulokäskyllä, mutta nyt kokeilin hyppy-käskyä ja ihan hyvin osasi tulla silläkin eteen asti. Istumiset olivat todella nopeita, Into veti jo ilmassa itseään istuma-asentoon ja tavallaan laskeutui suoraan istumaan. Hassu koira.

Maanantai-illan agitreeneissä tehtiin viikonlopun agirodun FAO Open rataa. Rata ei ollut mitenkään hurjan vaikea, mutta haasteensa toki siinäkin. Muuri oli aika pahasti sijoitettu ja siinä lenteli palikoita itse kullakin, myös meillä Svanten kanssa. Me emme osallistu agirotuun, joten meille oleellisinta oli kontaktit, joista radalla oli tänäään puomi ja aa. Näillä oli aina palkat valmiina ja Svante teki hyvät ja nopeat kontaktit.

Toinen rata oli muunnelma sitten tuosta samasta pohjasta, tässä vedin ensin alussa Svanten ohi yhdestä hypystä, mutta toisella  yrittämällä tehtiin ihan kiva 0-rata. Ekalla pätkällä olin itse jotenkin ihan kohmeessa, enkä päässyt liikkeelle ollenkaan, toinen oli meiltä molemmilta parempi ja terävämpi suoritus.

Inton tassu näyttää jo aika hyvältä ja haava kuivalta. Luulen, että parissa päivässä päästään takaisin normaalielämään senkin kanssa.

Veli Ponteva eli Väinö muutti maanantaina omaan kotiinsa. Kaikkea hyvää Haapasen perheelle ja Väinölle!

Meille jäi jäljelle tyhjä pentuaitaus, rauhallinen koti ja kova ikävä. Näiden viikkojen kuluessa sitä ehti kiintymään pentuun ihan uskomattoman kovasti ja ero oli vaikea, vaikka sen on toki koko ajan tiennyt olevan edessä. Onneksi VP pääsi hyvää kotiin ja tiedämme, että sillä on asiat erinomaisesti.

Nyt palataan sitten normaaliin arkeen.

Inton tassu on parempi, mutta ei vielä kunnossa. Jouduin siis ikäväkseni perumaan tämän päiväisen tokokisan. Aamuun asti arvoin lähtemisen kanssa, mutta en halunnut ottaa riskiä, että jo aika hyvin parantunut haava aukeaa uudelleen. Jos koe olisi ollut ruohokentällä, olisimme varmaan osallistuneet, mutta hiekan arvelin olevan vielä vähän liian kova alusta Intolle, joka menee kuitenkin aika kovaa. Harmittaa vietävästi, vaikka liikkeet ovatkin vielä kesken, olisi meillä mielestäni ollut varsin  realistiset mahdollisuudet ykköstulokseen ja olisin niin halunnut saada tuon avoimen luokan pois päiväjärjestyksestä. No, ei tässä auta muu kuin ruveta selailemaan koekalenteria.

Koko viikonloppu on mennyt täysin treenailematta muutenkin. Olemme kierrelleet  huonekalukauppoja (uusi sohva pitäisi löytää), sukujuhlineet ja tänään vietettiin pienimuotoisesti Svanten AVA-juhlia. Kiitos osallistuneille, nyt riittää herkkuja koirille pitkäksi aikaa!

Tiistai-iltana löysin itseni raveista, en suinkaan toto-luukulta vaan agilitynäytöksestä kera Svanten ja Viskin. Kaikkeen sitä ihminen päätyy...

Meillä oli rakennettuna pieni radanpätkä ja se oli ihan siinä kaviouran vieressä, hevoset menivät siis (kovaa) ohi jostain parin metrin päästä. Elimme pitkään siinä käsityksessä, että raviliikenne on seisonnassa näytöksemme ajan, mutta näin ei suinkaan ollut, vaan siitä sujahteli ohi ravihevosia, raviponeja ja monté-ratsastajia... Kova oli luotto kaikilla osallisilla koirien tottelevaisuuteen.

No, Viski ja Svante eivät hevosia ehtineet huomaamaan, kun agilityakin oli tarjolla, joten sen suhteen ei ongelmia. Molemmat pojat olivat varsin päteviä ja tekivät ehkä jonkin sortin agility-pr:ää omalla tavallaan. Mutta kokemus se oli tuokin.

Näytöksen jälkeen otettiin siellä parkkiksella vielä pikaiset tokoilut. Inton seuraaminen oli aika ylityöskentelevää, kun ihana Viski-idoli oli niin lähellä. Ihan OK kuitenkin. Yksi maahanmeno tehtiin, se oli oikein hyvä. Sitten luoksetuloa, jossa valuuvaluuvaluu. Pitää vaan päästää palkalle nopeammin. Vauhti on edelleen pysynyt hyvänä, eli sen suhteen ei hätää. Kaukot Into teki tosi hyvin ja lopuksi otettiin vielä paikallaolo, noin 3 minuuttia. Tämäkin Intolta varsin mallikas suoritus, vaikka häiriöitä oli paljon (ihmisiä tuli ja meni, kulkivat siitä ihan koirien vierestä).

Että sellainen ilta. Kotona sain vihdoinkin tyhjennettyä auton, joka oli täynnä kaikenlaista sälää Oulun ja Varkauden reissujen jäljiltä. Jotenkin pakkaaminen käy aina niin paljon helpommin ja nopeammin kuin purkaminen...

Veli Ponteva muuten nosti koipea tänään... Sen täytyi olla vahinko :-o. Sen lisäksi se repi tapettia keittiön seinästä. Toivottavasti uudet omistajat eivät lue tätä...

VP täytti lauantaina kuusi viikkoa! Kylläpä aika rientää, vain viikko ja sitten Vepa muuttaa omaan, uuteen kotiin....

Veli Ponteva alkaa olla jo iso ja reipas poika. Ruoka (muukin siis kuin äidinmaito) maittaa jo kohtalaisesti, tarpeet tehdään ulos (kun joku vaan ymmärtää sinne viedä) ja muutenkin taidot ja tiedot kehittyvät huimaa vauhtia. Juhannuksena VP pääsi vähän autoilemaankin, kun kävimme vanhempieni luona kyläilemässä.  Sielläkin se oli (terrierimäiseen tapaan) heti kotonaan eikä ujostellut ollenkaan. Varsin reipas pentu siis.

Illalla agiliidettiin vaihteeksi sateessa. Ensin satoi ihan vähän ja sitten kun totesin, että tilanne voisi olla huonompikin alkoikin sataa oikein kunnolla. Great.

No, treenattua saatiin.  Svante pääsi tekemään pari pätkää ja oli ihan hyvä molemmilla. Tosin radatkin oli toki aika helppoja, mutta tekeminen tuntui kivalta ja sellaiselta kevyeltä. Mukavat treenit tähän pienen tauon päätteeksi. Kontakteja tosin olisin toivonut enemmän, nytkin radalla oli vain keinu.

Intokin pääsi tekemään pujottelun kertaalleen, heti huomasi että on välissä tehty vinokepeillä, tekniikka oli tosi hyvä ja pujotteli nopeasti. Myös keinua otettiin, ensimmäisellä kerralla jarrutin vähän pannasta, sitten pari kertaa ihan itsenäisesti ja hienosti meni.

Sunnuntaina hakuiltiin taas siellä jossain Nokian perukoilla, samassa paikassa siis kun viimeksikin.

Intolle otin samat neljä piiloa kuin viimeksikin ja sitten vielä kaksi lisää, kaikkiaan siis kuusi maalimiestä. Neljä ensimmäistä ns. tutuissa paikoissa ja viimeiset sitten "uudella" alueella. Etukulmat tosi hyvin, Into meni kovaa ja suoraa maalimiehille. Kolmannelle lähti tosi lujaa ja ilmeisesti vauhti vei voiton järjestä, sillä oli juossut hyvin läheltä maalimiehen ohi. Teki ihan kohtuullisen ison tyhjän. Toisella lähetyksellä meni samasta reiästä ja nyt laajensi pistoa vähän turhankin laajaksi, eli kävi tosi kaukana. Huutelin takaisin ja Into lähtikin tulemaan, mutta palatessa bongasi sitten maalimiehen ja meni sinne. Ei ihan nappisuoritus, mutta ainakin irtoaa ja jaksoi myös tehdä töitä hienosti.

Neljäs taas ongelmitta, hyvä ja suora pisto. Viidettä vähän jännäsin, että miten käy. Oli siis alueella, jossa ei aiemmin oltu oltu, lisäksi maasto oli aika haastava; ensin jyrkkä lasku, sitten pienen suoalueen ylitys ja sen jälkeen jyrkkä nousu. Into selvitti tämän kuitenkin hienosti, meni ensin vähän ohi maalimiehestä, mutta tarkensi hyvin. Kuudes olikin sitten helpompi, tosin tässäkin Into päätti kiivetä ensin kalliolle ja edetä sitä myöten, tarjolla olisi ollut helpompikin reitti.

Oikein onnistunut harjoitus taas kerran. Olosuhteet olivat tosi raskaat, oli kuumaa ja painostavaa (ja kohtahan se sitten ukkostikin), Into jaksoi hienosti ja teki hyvin töitä, vaikka harjoitus oli sille aika pitkä.

Juhannus kului ihan vaan kotosalla, lähinnä sadetta pidellen. Jatkuvat ja toistuvat ukkoskuurot aiheuttivat vähän harmaita hiuksia Elviksen tolkuttoman panikoinnin vuoksi. Ressukka menee ihan hysteeriseksi ja sitten minä taas ärsyynnyn siihen hermoiluun, todellinen tuhonkierre siis. Onneksi muut koirat eivät ukkosesta välitä lainkaan. Elviskään ei pelkää paukkuja tai muita kovia ääniä, mutta ukkonen saa sen ihan paniikkiin ja se panikointi alkaa usein jo ennen ensimmäistäkään jyrähdystä. Ensimmäinen koirani Veera oli taas todella paukkuarka, mutta sille ukkonen ei ollut mikään juttu. Omituisia ovat koirien mielet.

Lomailuksi meni siis juhannus, Inton kanssa muutamat pienet tokotreenit tehtiin ihan kotipihassa, niissä ei mitään se kummempaa. Avoin luokka on vielä ihan vaiheessa, mutta mennään silti viikonloppuna kokeilemaan, jos vaikka saisimme sen 160 pistettä raavittua kasaan.

Koirien juhannusposeeraus