Tänään oltiin Inton kanssa pitkästä aikaa agilitykisoissa. Tulipa sellainen pohjanoteeraus, ettei aikoihin.

Ekalla radalla Into singahti heti alussa väärälle esteelle. Lähti kyllä kuin nato-ohjus, en paljon ehtinyt perään huudella. Yksi rimakin siellä sitten vielä tuli alas.

Toisella radalla oli useampi todella inha kohta, joihin en oikein meinannut keksiä mitään ratkaisua. Putken suulla suoritetuista hypyistä kuitenkin selvittiin, samoin puomia edeltävistä hypyistä. Tässä Into tosin kääntyi väärään suuntaan, mutta sain vielä pelastettua. Sitten puomilta pari hyppyä ja putkeen ja putkesta Into sitten sinkosi taas ihan hallitsemattomasti ja väärälle hypylle. Grrr. Meinasin ihan hermostua, kun ei reagoinut ollenkaan putkijarrutukseen, eikä myöskään käskytykseen putkelta tullessaan.

Kolmas rata oli sitten ihan fiasko. Levisi heti alkuunsa ja jätettiin se siihen. En halua päästää Intoa suorittamaan esteitä, kun ei kerran yhtään kuuntele.

Kolmas rata oli järjestelyjenkin puolesta saman tason fiasko, kuin oma suoritukseni. Tullessani kisapaikalle ja kysyessäni, että missä mennään aikataulun suhteen, sain vastauksen, että ollaan aikataulussa ja vaikka oltaisiin edelläkin, niin radat tullaan aloittamaan aikataulun mukaan.

B-radan aloitusta jouduttiinkin odottelemaan aika pitkään, mikä tuntui vähän hullulta, kun A-rata oli jo maksien osalta päättynyt ajat sitten ja medin olivat jo C-radalla. Radan aikaisempaan aloitukseen ei siis ollut mitään estettä. Mutta aikataulun mukaan mentiin, eikä siinä mitään.

C-radan aikaan järjestäjille sitten kuitenkin tuli yllättäen kiire. Kuulutettiin, että C-rata alkaa jo ilmoitettua aiemmin. Tämä ihan OK, mitäpä siellä tyhjällä kentällä odottelemaan. Mutta se tuli aika yllätyksenä ja aika viime tipassa tietoon, että C-radan tutustuminen alkaakin, kun B-rata on vielä kesken.  Eli puolet makseista tutustui ja suoritti radan ja sitten tuli toinen puoli tutustumaan ja tekemään oman osuutensa. Ja koska minä satuin olemaan juuri se rajatapaus, kävi niin, että kun olin B-radan jälkeen lähdössä kävelyttämään koiraa, kuulutettiinkin yllättäen samoin tein  tutustumaan C-rataan

Tosi hienoa iskeä juuri radalta tullut koira viideksi minuutiksi makaamaan rada sivuun! Ehkä huonointa, mitä tuossa tilanteessa voi tehdä (en ehtinyt viedä edes autoon). Itsekin olisin toki mielelläni vetänyt edes hetken henkeä tässä välissä, mutta erityisesti otti päähän koiran puolesta. Lisäksi tilanne oli mielestäni todella epäoikeudenmukainen kilpailijoitakin kohtaan, sillä puolella luokasta oli mahdollisuus nähdä, että mitä se alkupuoli radalla tekee ja mennä sen tiedon pohjalta tutustumaan. Kyllähän siitä on ihan selkeä hyöty.

Itse en olisi ko. radasta selvinnyt varmaan viidennelläkään yrityksellä, mutta olisin varmasti muiden suoritusten perusteella tiennyt vähän paremmin mihin varautua. Ja kun aikataulua olisi saatu varsin helposti kurottua aloittamalla se B-rata aiemmin, niin miksi sitä ei tehty. Sen sijaan siinä välissä odotutettiin kilpailijoita. Ja myöhässä ei aikataulusta oltu missään vaiheessa, päin vastoin, reilusti edellä. Itse lähdin autolla ajamaan kotiin vähän ennen seitsemää ja olin siis suorittanut sen C-radan noin sen puolessavälissä, tehnyt hyvät loppuverkat ja odotellut vielä tovin kisakirjaakin. Alunperin C-rata oli ilmoitettu alkavaksi 18.30, eli oltiin reilusti edellä.

Mutta tosi kurja maku jäi noista kisoista suuhun, isolta osin omien luokattomien suoritusten takia, mutta myös järjestelyjen epäoikeudenmukaisuuden ja epämääräisyyden takia.

Ja kun nyt oikein valitetaan, niin sitäkin vähän ihmettelin (enkä yksin), että miksi valtavalle kentälle oli pitänyt väkertää sellaiset postimerkin kokoiset rata-alueet. Tilaa olisi ollut käyttää huomattavasti enemmänkin.

No, näillä nyt mennään SM-kisoihin, luottavaisin mielin siis (NOT!).

Mutta onneksi toiset osaavat; Anu ja Luu nousivat tänään kakkosiin, onnea tätäkin kautta.

Kaiken kukkuraksi Suomi on voittanut tänään tokon joukkuemaailmanmestaruuden; onnea valtavasti Nina ja Ässä, Leena ja Dina, Jessica ja Mac, Tarja ja Zici-veli, Christa ja Kaaos, Heidi ja Mette ja Katja ja Zen!! Tsemppiä huomiseen finaaliin sinne päässeille, täällä pidetään tiukasti peukkuja!

Torstaina olin pyhäpäivän ratoksi kouluttelemessa (käyttölinjaisia) kultsuja (ja vähän cockereitakin). Olipa kivoja koiria ja aivan ihania pentuja! Vähän kun siinä pääsi noutotreenejäkin katselemaan alkoi taas noutajakuume nostella päätään. Joskus vielä sen kultaisen otan!

Into oli mukana (ei halunnut kantaa lokkia) ja sai toimia mallikoirana monessa jutussa. Ennen ruokataukoa ehdin tehdä sen kanssa pienen treeninkin. Ensin idari (ilman merkkejä). Ekaan väliin istuminen, seuraava läpi ja kolmannessa käskystä (jotka siis huutelin ihan itse) täyskäännös. Johtuiko sitten merkittömyydestä, mutta seuraaminen tuntui aavistuksen rennommalta!

Ruutu ihan kisamaisesti. Edellen haluaisin, että menisi aavistuksen syvemmälle, mutta ihan hyväksyttävä paikka. Jätettiin yhdessä palkkalelu ruutuun ja uusinta siis sille lelulle.

Tunnari; kymmenen (noin) kapulaa ja harva rivi. Taas hieno! Otti oman heti sille osuttuaan ja palautus laukalla. Hyvä Intsu!

Ohjatussa toimin itse liikkurina vieden ensin kapulat ja sitten huutaen käskyä. Into otti hyvin "käskyllä" kontaktin, josta palkaksi pääsi merkille, josta palkaksi sai noutaa. Haetutin molemmat puolet, molemmista myös palkka vauhdista.

Lisäksi Into esitteli koulutettaville seuraamista, jääviä ja noudon osasia (kaikki x2). Lisäksi se hengaili katselemassa noutotreenejä ja myös useamman tunnin siellä kentän reunalla, kun koulutin. Kotiin kun päästiin, nähtiin sellainen erittäin harvinainen tilanne, että Into oli selvästi vähän väsynyt ja kävi heti nukkumaan.

Maanantaina olin taas yli puoli vuorokautta töissä, joten tokon valmennusryhmän ja kaikki muutkin treenit jäivät vain haaveeksi.

Tiistaina otettiinkin sitten taas pitkästä aikaa suunnaksi Mouhijärvi ja agitreenit. Olin kerrankin ajoissa paikalla, joten ehdin tehdä siinä pihalla pienet tokotreenitkin Inton kanssa.

Tehtiin kaukoja, taas vähän ahdistui, kun autot liikkuivat selän takana, mutta pääasiallisesti ihan OK. Aika paljon tehtiin ihan läheltä vähän jumpaten.

Tunnari. Kymmenisen kapulaa varsin väljässä rivissä ja vähän ylimatkalla. Kun palasin viemästä kapuloita Inton luokse vapautin sen kiinnin leluun ja lähetin siitä sitten lennosta kapuloille. Teki aivan sairaan hyvän tunnarin. Osui omalle melkein heti, nappasi nopeasti ja varmasti ja palautti laukalla. Siis huippua!

Sitten tehtiin merkkiä vähän eri suunnista ja eri matkoilta. Välillä annoin kiertää vauhtipalkalle, välillä kävin palkkaamassa merkille. Into teki näitä ihan hyvällä vauhdilla.

Sitten ne agitreenit. Huoh. Itku pääsi jo melkein ratapiirrosta katsellessa. Keskellä rataa suora putki, joka mentiin neljästi ja melkeinpä joka kerta seuraava este piti kiertää takaa. Aika takkuista oli, itselläni oli rytmi ihan hukassa ja jotenkin vähän varonkin, kun pelkään niin, että Into liukastuu tai jotain ja teloo itsensä. Tokalla kierroksella päästiin kuitenkin melkein koko rata läpi nollana. Kolmoselle taisi tulla kielto ja samoin sitten esteelle nro 25. Mutta ne hankalat kohdat saatiin onnistumaan edes jotenkin. Ollaan tehty agia nyt niin vähän, että tuntuma on täysin hukassa. Pakko olisi vähän uskaltautua treenaamaan ja kisaamaan ennen SM-kisoja.

Mutta sen verran viheliäinen rata oli, että päätin heti ottaa sen käyttöön keskiviikon valkkuryhmän treeneihin, minulla kun sattui olemaan vetovuoro ja teemana oivasti vielä rääkki...

Vähän on ollut laiska viikko. Maanantain jälkeen ei ole tehty mitään. On ollut kaikkea ulkokoirallista puuhaa, kuten kodin laittoa (uudet huonekalut tuli viimein tiistaina!) ja muuta. Ja sitten ollaan oltu vaan laiskoja. Tai minä lähinnä, Into nyt on intoa piukassa aina.

Sunnuntaina äitienpäivän kunniaksi kello soi aikaisin aamulla ja suunnaksi otettiin Kana-Areena. Siellä treenailtiin Katjan ja Terhin kanssa.

Aloitettiin paikallaoloille. Ensin istuminen ja sitten makuu. Into oli oikein hyvin. Istumisessakin tuijotti kiltisti eteenpäin, vaikka mentiin piiloon jyrkästi sivuun. Makuussa ylösnousu avulla. Ajattelin nyt vahvistella niitä jonkun aikaa näin.

Eka kiekka aloitettiin kaukoilla. Ei mitään uutta auringon alla. Eka istumaan nousu vähän tahmea, sarjan keskellä OK. Lähempää ja epäformaalimmin teki oikein hyvin. Treeniä, treeniä.

Seuraaminen oli ihan OK. Parissa käännöksessä vähän ylityöskentelyä, mutta muuten tuntui ihan mainiolta. Tämä on nyt ihan oikeasti vakiintumassa aika kivaan malliin. Voi kun pysyisikin niin!

Tunnarissa vähän enemmän kapuloita, tiivis muodostelma ja ylimatkaa. Tarkasteli taas tosi kauan ja sitten jopa nosti väärää, toi kyllä sitten oikean. Äh, mennyt nyt jotenkin huonommaksi.

Sitten ruutu, josta tulikin varsinainen murheenkryyni. Into jäi ekalla ruudun eteen, korjasi sitten juuri ja juuri sisään ruutuun, mutta ei mennyt oikealle paikalle. Lähti vaan tulemaan pois, kun ei mikään kelvannut. Taisin käydä peräti kahdesti kiikuttamassa oikeaan paikkaan, mutta silti jäi aina liian eteen. Lopulta läheltä paikanhakujen kautta sain vähän sinne päin, mutta vaikeaa oli.

Toinen kiekka aloitettiin idarilla. Ekaan väliin maahan, toiseen ei mitään ja kolmannessa käskystä täyskäännös. Edelleen reagoi liikkurin  käskyihin jonkin verran ja seuraaminen menee matalaksi. Sinänsä ei virhe noin pisteitä ajatellen varmaan ole mitenkään merkittävä, mutta itseäni se ärsyttää. Jatketaan siis työstämistä.

Ohjattu. Tai lähinnä merkkiä. Ajatuksenahan on ollut saada Into ottamaan kontakti liikkurin "käskystä" ja näin irrottaa sitä vähän kapuloista. Tämä on vaan ollut todella vaikeaa, en ole saanut sitä ottamaan kontaktia ilman apuja. Vaan tänäänpä otti, jopa kahdesti. Jee! Merkit aika tahmeita, mutta palkkasin silti. Haetaan nyt vaan sitä varmuutta ja rentoutta ja nillittämällä ei Inton kanssa siihen pääse.

Tunnari uudelleen. Kisamainen, tosin vähän ylimatkaa. Nytkin haisteli kapulat ainakin kolmesti läpi, ennen kuin otti oman. Är ja mur. Tämä saisi nyt sujua varmemmin.

Hyppynoutoa. Eka oli ihan tosi hyvä, nopea ja tarkka ja hieno jarrutus eteentulossa. Sitten vähän provosoin menemällä itse aika lähelle estettä ja heittämällä kauas sekä hetsaamalla palautuksessa. Ekalla törmäsi (teki taas sellaisen megahypyn, että ei vaan mahtunut), uusinnalla jarrutti hienosti hyppyyn. Hyvä, hyvä!

Sitten lopuksi vielä sitä ruutua. Ensin pari paikanhakua läheltä, sitten jätettiin lelu ruutuun ja koko liike. Sitten sama ilman lelua ja taas jäi vähän eteen. Korjasi sitten hitusen paremmaksi, mutta turhan edessä oli nyt kyllä ajatus. Pitää testata ulkona, että onko sama vai tekikö paikka (seinä) tepposet.

Kiva aamupäivä. Pientä säätöä oli, mutta Into tuntui silti oikein kelvolliselta. Kiitokset seurasta!

Maanantaina valmennusryhmän treenit. Oltiin ulkona. Ruoholla ja auringossa. Ihanaa!! Kevät, se on jo täällä .

Into aloitti luoksetulolla. Stopista avustajan heittämä pallo. Teki itseasiassa ihan tosi hyvän stopin! Seisomisesta sitten maahan, tämä olisi voinut olla nopeampi. Vähän mallailee turhaan. Ei tosin ole kyllä vahvistettukaan aikoihin. Loppuosa oli ihan hyvää vauhtia. Sitten vielä suora, jossa tuli ihan riittävän kovaa.

Kaukoja jumppailtiin läheltä. Tuntui aika tahmealta, en saanut sellaiseksi rennoksi ja nopeaksi ollenkaan. Tuli nyt kuitenkin tehtyä.

Ohjatussa otettiin molemmat puolet, pääsi melkein lennosta merkiltä noutamaan. Kapulat olivat noin viiden metrin syvyydessä, leveys normaali. Into teki melko kivat merkit.

Tunnarissa paljon kapuloita varsin tiivissä muodostelmassa. Ensimmäisellä nosti oman, toi metrin verran, pudotti, palasti tarkistamaan ja sitten otti sen oman. Palkka luovutusasennosta. Toisella sitten oikein hyvä suoritus, tässä niinikään palkka heti, kun istui eteen. Satunnainen vauhtipalkkaus on tuonut tähän vauhtia, mutta ollaan nyt siinä rajoilla, että menee hutiloinniksi. Olen kuitenkin tyytyväinen, mielestäni ollaan menossa oikeaan suuntaan.

Lopuksi ruutu. Se oli aika vaikeasti. Pinkit merkit ruohossa kohti auringonlaskua. Merkiltä ruutuun noin 30 metriä. Ruudussa palkka valmiina. Olin ihan varma, että Into ei bongaa ruutua, mutta meni kyllä suoraan ja varmasti. Vähän jäi vaan liian eteen (ruudussa toki), sain korjattua syvemmälle. Sitten muutama kerta juoksutusta ruudun ja merkin väliä ja lopulta, kun paikka hyvä, sai ottaa ruudussa olleen palkan.

Svantekin sai osallistua. Teki kaukoja, eteni noin mittansa verran/vaihto. Luoksetulo, joka oli melko hyvä. Sitten se sai tehdä Anun ohjaamana vielä tandem-seuraamista Tuitun kanssa. Ja tietenkin kerätä merkit ja nauhan (pahoitteluni Maijulle merkkien mahdollisista vahingoista). Oli oikein pätevä.

Ihan huippua, kun pääsee ulos ja ruoholle treenaamaan! Kyllä tätä on odotettukin.

Perjantai ja lauantai oli Intolle lepopäiviä torstaisen fyssari-käynnin jälkeen. Sunnuntaina oli pitkästä aikaa ihan vapaapäivä, ei mitään menoa minnekään. Ehdin jo aamusta Juhallekin kehua, kuinka mukava on vaan olla kotona ihan rauhassa. Sitten tuli Anulta tekstari tokotreeneistä ja taas mentiin.

Oltiin Pirkkahallilla. Taas tuuli ja oli ihan tositosi kylmä. Se on varmaan Suomen tuulisin paikka!

Into aloitti seuraamisella. Oli ihan kivan tuntuista, sellainen tasainen ja kevyt fiilis. Sivuaskelissa saisi olla tarkempi perusasentojen suoruuden kanssa, etenkin vasemmalle jää tosi helposti vinoon. Mutta kaikkiaan tuntui ihan hyvältä.

Sitten idari. Ensin ekalle suoralle istuminen ja muut vaan seurauttaen. Sitten toinen niin, että ekalle seisominen, sitten istuminen ja kolmannelle käskystä käännös. Edelleen tuntuu turhan matalalta seuraamisessa, mutta näyttää kuulemma jo paremmalta. En tiedä, että teenkö tässä taas pikkujutusta, jolla ei oikeasti ole merkitystä turhan ison ongelman. No, haetaan edelleen sitä rentoutta siihen seuraamiseen, mutta jääviäkin on toisinaan tehtävä.

Sitten tunnari. Vähän ylimatkaa ja enemmän kapuloita, jotka aika tiiviisti. Toi sitten ekalla väärän! Tätä ei olekaan aikoihin tapahtunut. Otti oman viereisen. Tuuli oli tosi kova ja seisoi jotenkin vähän oman päällä, ei vaan osunut sille, mutta sai kuitenkin hajun ja nappasi sitten sen viereisen. Satunnainen vauhtipalkkaus alkaa iskeä takaisin. Annoin tuoda eteen asti ja höpöhöpöttelin ja sitten uudestaa. Nyt tuli oikea. Tästä vain kuppainen nami palkaksi ja sitten koko homma alusta uuudelleen. Pyysin laittamaan kapulat vielä tiiviimpään muodostelmaan. Nytkin joutui tekemään töitä ihan tosissaan, mutta toi oman ja palautuskin hyvällä vauhdilla. Jes.

Sitten tehtiin palautuksia vinoista heitoista. Jotenkin tuntuu, että tajuaako se koira näissä edes olevansa vähän vinossa? Varmaan todella vaikea hahmottaa. Hyvin Into kuitenkin skarppasi ja tuli hyvin suoraankin.

Svantekin sai lopuksi tehdä tunnarin. Voi hyvää päivää. Ekalla meni ja nappasi heti ensimmäisen ja se nyt sattui sitten olemaan oikea. Koska en nähnyt tässä suorituksessa sitä varsinaista etsimistä, niin otettiin uudelleen. Nyt sitten toikin vissiin kolme väärää, ennen kuin osui (vahingossa?) sille omalle. Oli vähän vaikeaa papalle :). Svante nyt sentään meni sinne kapuloille toisin kuin eräs toinen veteraanitokoilija ;)

Into kävi siis eilen hoidettavana. Itse en päässyt töistä irrottautumaan, mutta onneksi Saara pääsi viemään Inton. Sain palautetta kirjallisena ja tänään vielä soitin perään ja kysyin tarkemmin. Etupäästä ei löytynyt mitään huomautettavaa. Liikkui myös ihan puhtaasti. Takapäässä (rangassa ja takareidet) olikin sitten enemmän jumia, eli hoito oli keskittynyt pääasiallisesti sinne. Puhelinkeskustelun perusteella ei Into nyt niin kovin huonossa kunnossa sitten kuitenkaan ollut ja saimme luvan jatkaa agissa treenamistakin, mutta maltillisesti. Eli kaikki hyvin siis :).

Pakko laittaa tähän vielä muutama mainio Lean keskiviikon treeneissä ottama kuva. Kaikki kuvat löytyvät täältä.

Into on aika mestari vääntämään itseään mitä oudompiin asentoihin (kuten edellisestäkin postauksesta voi päätellä), joten onko se nyt sitten mikään ihme, että jostain vähän jumittaakin...

Nyt ollaan vähän aikaa kieli keskellä suuta ja sitten taas mennään!

Toko - tuo koiramaailman hiirulaisten, vietittömien ja vässyköiden tasaisen harmaa laji. Kuuleman mukaan yhtä kiinnostavaa, kuin maalin kuivumisen katselu. Sitähän se on.

Tänäänkin siis treenattiin Pirkkahallin liepeillä.

Into aloitti idarilla. Kova tuuli, paljon taustamelua, hiljainen käsky ja hyvä seisominen. Nyt tein vielä alle ensin kuvion ilman jääviä ja sitten kuin yllättäen tuo seisominen - ei ongelmia. Seuraaminen on edelleen aika matalaa, mutta ehkä vähän rennompaan suuntaan menossa.

Tunnarissa vähän normia enemmän kapuloita ja vähän normia pidemmällä matkalla. Oikein hyvin. Taas. Alkaisikohan tämä aueta!?

Ohjatun merkkiä, jossa haluaisin Inton ottavan katsekontaktin minuun ennen lähetystä. On se sille vaikeaa. Nyt ihan namin kanssa. Merkit melko OK. Sai myös kertaalleen hakea molemmat puolet, palkka vauhdista (kuva yllä).

Ruutu. Ensin ajautui hämymerkille, mutta osasi korjata. Uusinnalla hyvin.

Lopuksi hyppynoutoa, jossa tuuli työnsi kapulan aina sivuun. Olin aika lähellä estettä, mutta hyvin Into sai itsensä sovitettu eteen ilman kosketusta.

Lisäksi tein vielä itsekseni seuraamista, tuntui taas aika kivalta.

Viimeinen kuukausi on ollut aika vilkas. Muutettiin ja siinä menikin muutama viikko uuden asunnon pintaremontissa ja sitten itse muutossa. Koirat ovat olleet ihan hunningolla. Kaiken lisäksi tuo ennestään jo ongelmainen ranteeni otti itseensä oikein kunnolla tuosta maalaus-, siivous- ja muuttourakasta, joten senkin takia on blogi ollut päivittämättä, kun olen yrittänyt pitää kaiken kirjoittamisen (myös myrkkyä tuolle kädelle) minimissä.

Viimeisen parin viikon aikana on sitten jo hiljalteen palailtu normaaliin treenirytmiin. Tokoa on treenattu varsin ahkerasti ja agiakin 1,5 kertaa. Tiistain treenit Mouhiksella oli ihan OK, keskiviikon valmennusryhmän treeneissä Into alkoi mystisesti ontumaan ja on nyt agitauolla. Huomenna on fyssarille aika, sen jälkeen ollaan ehkä vähän viisaampia. Ontunut Into ei ole sen keskiviikko-illan jälkeen.

Vapuntienoon oltiin oikein superaktiivisia. Lauantaina olin tokon maajoukkueporukan kanssa Lahdessa treenailemassa. Ensin aamupäivästä hallilla ja sitten iltapäivästä kv-näyttelyssä. Ryhmäkehien aikaan tehtiin paikallaolojan tyhjissä kehissä ja ryhmien jälkeen sitten päästiin treenaamaan isoon kehään. Hyvät häiriöt saatiin sinnekin, kun Oili hoiti musiikki- ja spiikkauspuolen :). Kiva, mutta piiitkä ja rankka päivä. Intokin oli varsin pätevä erittäin vaihtelevissa ja vaiherikkaissa olosuhteissa.

Sunnuntaina piti kisata agissa, mutta peruin osallistumisen sen keskiviikkoisen ontumisen takia. Olin sitten itse talkoilemassa pitkän päivän. Olin ajatellut rankan lauantain jälkeen pitää Intolle välipäivän, mutta jotenkin löysin itseni kuitenkin illalla tokoilemasta Tesomalta. En enää muista, että mitä tehtiin, mutta ihan OK vissiin meni.

Vappuaatto tai ei, mutta kun on maanantai niin silloin on tokon valkkuryhmän treenit. Vähän sentään aiemmin aloitettiin ja kauniin sään inspiroimina oltiin Pirkkahallilla ulkokentällä. Tosin sääkin sitten kyllä muuttui hiljalleen suorastaan jäätäväksi, mutta treenattua saatiin. Into taisi kikkailla vaan jotain pientä ja kivaa.

Vappupäivänä otettiin sitten aamusta suunnaksi Ikaalinen. Siellä oli ohjelmassa tokokoe. EVL:ssä oli viisi kilpailijaa ja Into lähti näistä viimeisenä.

Aloitettiin paikallaoloilla, jotka ihan OK molemmat. Ensimmäisessä kehässä oli ruutu, zeta ja ohjattu. Ruutu oli ihan hyvä, Into meni ruutuun aika kovaa ja olisi varmaan ilman käskyä mennyt yli. Reagoi kuitenkin stoppiin tosi hyvin ja oli ihan ruudun takanurkassa. Loppuosa ongelmitta.

Zetassa tuli sitten tosi outo kämmi. Ensimmäisellä sivulla piti olla seisominen, mutta Into ei pysähtynyt ollenkaan.  Itse huomasin vasta kulmassa, että kas, koira on edelleen mukana, eikä siinä ollut sitten enää mitään tehtävissä. Tuuli oli tosi kova ja top-käskyni on yleensä varsin kevyt, voi olla, että Into ei yksinkertaisesti kuullut. Lisäksi viime aikoina on tehty paljon pelkkää seuraamista zetassa ja otettu myös runsaasti hämykäskyjä, joihin ei saa reagoida,  joten syy tuohon epäonnistumiseen on varmaan näiden kaikkien summa. Se oli ihan selkeä työtapaturma, enkä jaksa siitä olla huolissani.

Ohjatussa meille taisi osua oikea, en muista varmaksi. Joka tapauksessa tässä ei ongelmia, merkkikin kohtuullinen. Luovutus oli myös ihan suora ja sivullekin hyvin.

Toinen osa alkoi tunnarilla. Tämä oli Intolta aika hyvä. Palautuskin kohtuu ripeä, joskin sellainen matala ja varovainen. Mutta jonkinlaista varmuutta tähän on nyt kyllä saatu.

Luoksetulossa annoin seisomiseen käskyn aivan liian myöhään. Merkki tuntui tulevan tosi nopeasti. Intokin olisi voinut kyllä pysähtyä nopeammin. Maahanmeno oli parempi, mutta ei huippu sekään. Lopussa jarrutti turhan aikaisin, olisi saanut tulla viimeisetkin askeleet kovempaa.

Kaukoissa teki kaikki vaihdot, vähän varmaan liikkui, mutta Into kaukoiksi ihan hyvät. Olin oikein tyytyväinen.

Seuraaminen oli ihan OK. Kova tuuli ja aurinko tekivät sen, että silmäni vuosivat vettä ihan solkenaan ja kävelin varmaan missä sattuu. Into kuitenkin sinnikkäästi roikkui mukana ja tuntui ihan kivalta.

Hyppynoudossa kapula pomppi tosi vinoon. Into hoiti hienosti, näki että tiesi mitä pitää tehdä. Luovutuksessa toinen tassu oli jalkani päällä. Tuli niin vinosta ja kovaa esteelle, että ei taas saanut itseään ihan riittävästi pakettiin. Aika suorassa kyllä oli, mutta liian lähellä. Tässä myös aavistuksen tarrasi kapulaan. Irrotti kuitenkin mulkaisun voimalla, eikä tuomari tainnut tätä(kään) huomata.

Kaikkiaan saimme kasaan 286 pistettä ja siis ykköstulos. Zeta oli 0, luoksetulo 9 ja muut sitten 10. Tuomari oli aina niin kiltti ja kilpailijamyönteinen Juha Kurtti.

Vappupäivän iltanakin oltiin sitten vielä pienesti tokoilemassa. Into taisi tehdä zetaa (yllätys!), kaukojumppaa, tunnarin ylimatkalla ja ohjatun merkkiä. Sai se sitten noutaakin. Ihan jees.

Tiistaina Mouhijärvelle agilitytreeneihin. Saatiin Anu ja Luu matkaseuraksi.

Rata tuntui inhalta, monta kohtaa joihin en oikein keksinyt hyviä ohjauksia ja ne jotka keksin tiesin etukäteen haastaviksi.

Heti alussa hinkutettiin esteelle neljä tullutta leikkausta. Tässä törmäsimme Inton kanssa meille aika epätavalliseen ongelmaan. Into kääntyi leikkauksella liian tiukasti. Sitten olisi pitänyt osata tehdä sellainen leikkaus, että lentää vähän enemmän. Hyvänen aika sentään, pitääkö niitä vielä pystyä säätelemäänkin jotenkin, eikö se nyt riitä, että koira kääntyy oikeaan suuntaan!?! No, sain Inton lentämään vähän pidemmälle ja näin linja ohjasi sen oikeaan putkeen.

Siitä muutama seuraava este ihan OK, sitten seisoin kerran ihan Inton linjalla ja työnsin sen putken väärään päähän ja sitten säädettiin taas yhden leikkauksen (muistaakseni este nro 14) kanssa. Tähän oli aika pitkä kuljetus ja jotenkin vähän yliohjasin ja sain Inton pyörimään ja kyselemään (eipä sitäkään ole kauhean usein nähty!). Hypyltä 16 piti kääntyä tosi tiukasta takaisin putkeen. Tässä Into livahti muutaman kerran putken ohi (oletan, että takana ollut aa vähän veti). Flipillä tai jollaisen sen tapaisen yrityksellä sain sen sitten putkeen. Putken jälkeiset hypyt menivät hämmentävästi heti oikein ja oikeastaan siitä ihan OK koko loppurata. Viimeisenä esteenä olleille kepeille oli aika pitkä kuljetus ja itse olin yllättäen taas tiellä. Into joutui tekemään kauhean kurvin, mutta väänsi silti itsensä oikein sisään jyrkkään umpikulmaan. Jos Into jotain agilityssa osaa, niin kepit se hakee mistä ja miten vaan!

Juuh, olipa aikamoista. Parempiakin ollaan oltu, mutta oli siellä niitä kuuluisia ihan hyviä pätkiäkin joukossa. Into oli ihan kiltti ja kuuliainen, minä sitten vähän huonompi.

Ensimmäinen lomapäivä. Aamupäivästä oli tosi kaunis sää ja onneksi tein silloin pitkän lenkin poikien kanssa. Iltapäivällä alkoi sade ja sitä vettä on nyt tullut sitten siitä lähtien ihan kaatamalla. Lomakelit siis!

Päivä on mennyt tavaroita setviessä ja pakkaillessa. Olo oli illalla aika uuvahtanut, mutta päätin silti lähteä valmennusryhmän tokotreeneihin. Kyllä kannatti, Into oli aikas super!

Aloitettiin idarilla. Meille arvottiin järjestys istu-maahan-seiso. Istumisessa vähän nytkähti (ajatteli maahan), mutta teki tosi nopean ja hyvän istumisen. Maahanmeno oli hyvä, samoin seisominen, josta lelu palkaksi.

Tunnarissa paaaljon kapuloita laajalla alueella. Into löysi aika nopeasti oman ja nappasi sen ilman älyttömiä varmisteluja. Lähti palauttamaan laukalla, josta vauhtipalkka namilla. Tämä oli tosi hyvä!

Ruudussa vain paikanhakuja ja ruutu ilman nauhoja. Selvästi vaikeampi hahmottaa Intolle. Meni ensin kulmamerkille, mutta kun odotin, korjasti itsensä ruutuun. Taisi toistaakin tämän, mutta sen jälkeen sitten tosi hyvälle paikalle. Pari ensimmäistä palkkasin namilla, viimeisestä sai sitten pallon.

Kaukot tehtiin ihan kisamaisesti. Kisamatka ja kisasarja. Voi miten tyytyväinen olin tähän! Kaikki vaihdot kivalla asenteella. Jonkin verran edestakaista liikettä, mutta kokonaisuutena ihan huippu suoritus Intolta!!

Ohjatussa vain merkkiä. Palkkana nami. Into oli melko vapautuneen oloinen. Itse noutoa ei otettu ollenkaan.

Sitten vielä vähän seuraamista. Sekin tuntui ihan hyvältä. Tein paljon käännöksiä ja sivuaskeleita yms. Into oli kivasti mukana ja piti paikan oikein hyvin.

Yhdessä tehtiin sitten lyhyet paikallaolot. Nämä hyvin molemmat.

Lopuksi vielä treenailtiin kaikki yhtä aikaa. Into jumppasi tässä kaukoja läheltä ja teki merkkiä. Oikein hyvin nämäkin.

Eli kannatti lähteä treenaamaan, vaikkei ihan kauheasti huvittanutkaan. Into oli aikas ihana taas kerran.

Jälkimmäisen tunnin ajan viereisellä kentällä treenasi agilitya porukka, jossa oli useampi aivan tauotta haukkuva koira. Oli sitten jonkin verran infernaalinen meteli, aivan kauhea!! Normaalistikin siinä treenaillaan agia, mutta yleensä ei desibelit ole kyllä lähelläkään niitä lukuja kuin tänään. Tuntui, että pää räjähtää. Ja vaikeuttaahan se ihan sitä treenaamistakin, kun kukaan ei kuule yhtään mitään. Ymmärrän kyllä, jos suorittava koira haukkuu, Svantekin aina huusi suoraa huutoa rataa tehdessään, eikä sille oikein voinut mitään. Sitä en käsitä, että miksi niiden odottavien koirien möykkäämiseen ei puututa?! Luulisi treenaamisen olevan itsellekin mukavampaa ilman sitä hillitöntä älämölöä. No, tuleepa meille tokoilijoille hyvää häiriötreeniä, jos ei muuta.

Sunnuntaina päästiin Inton kanssa Hämeenkyröön maneesiin tokoilemaan. Tämä oli enemmän kuin tervetullutta, sillä ulkona on aika haastavat olosuhteet jäisine kenttineen. Kiva siis päästä treenaamaan ihan kunnolla.

Koska olosuhteet olivat oivat ja tilaakin kunnolla, tehtiin enemmän vauhtijuttuja.

Aloitettiin luoksetulolla. Avustaja heitti pallon heti käskystä. Inton stopiksi mallikas stoppi. Perään suora luoksetulo, jossa vauhti ihan riittämiin.

Tunnarissa varmisteli vähän turhaan, mutta toi oman ja palautus laukalla! Kyllä, LAUKALLA! Jee!

Ohjatussa palkka merkiltä, joka oli itseasiassa aika hyvä ja rento. Kapulat hukkuivat maneesin hiekkaan aika tehokkaasti. Into sai hakea oikean, meni vähän ohi kapulasta, mutta hyvin hoiti homman loppuun asti.

Ruudussa myös palkka merkistä. Ruudussa jäi vähän liian eteen, mutta korjasi itse. Otin erikseen vielä merkki-ruutu juoksuttamalla, nyt hyvä paikka. Loppukävelyt sitten erikseen. Pari käskyä ja juuri kun tuli sivulle pysähdyin. Tämä oli ihan OK.

Seuraaminen oli epätasaisella maneesipohjalla aika hankalaa, mutta Into teki ihan hyvin. Juoksussa pomppasi yhden käännökseen jälkeen, HAA! Pääsinpä kerran huomauttamaan. Sen jälkeen OK. Paikka tuntui nyt hyvältä, ei tunkenut eteen ollenkaan.

Lopuksi vielä treenattiin kaikki yhtä aikaa. Into teki kaukojen ekat vaihdot (ihan OK) ja jäävistä seisomista ja istumista, jotka joka kerralla oikein.

Sotkuista puuhaahan tuo maneesitreenaaminen on, mutta huippua oli päästä tekemään mainioihin olosuhteisiin. Intokin oli ihan pätevä.

Tulevat viikot tulevat olemaan koirien kannalta vähän hiljaisempia. Meillä on muutto edessä ja se pitää meidät ihmiset kyllä sen verran kiireisinä, että koirat saavat nyt tyytyä muutaman viikon vähän rauhallisempaan eloon. Ehtiipä nämä rospuuttokelit mennä ohi sinä aikana ja sitten aletaankin kunnon treenaaminen kohti SM-kisoja, niin tokon kuin aginkin. Ei ole niihinkään enää pitkä aika. Hui!

Töissä on ollut tällä viikolla otsikon mukaista menoa. Maanantaina ja tiistaina tuli työpaikan penkkejä kulutettua yli kellonympäryksen, joten toko- ja agitreenit jäivät väliin. Huonoksi onneksi samalle viikolle osui keskiviikon valmennusryhmän treeneissä vetovuoro, joten siitä tulikin sitten Intolle kolmas lepopäivä putkeen.  Keskiviikkona ehdittiin sentään pitkälle metsälenkille.

Torstaina sitten pientä ryhtiliikettä ja Tallille tokoilemaan. Molemmat pojat pääsivät mukaan.

Into aloitti tunnarilla. Oma ihan oikealla, lähti jostain syystä vasemmalta haistelemaan (lähtee yleensä oikealta) ja tuli omalle sitten ihan viimeisenä. Palkkasin namilla vauhdista.

Seuraamisessa paino lähinnä paikassa (itse en sitä takaosaa näe enkä hahmota). Tuntui ihan OK:lta. Jonkin verran palkkailin myös käännöksissä ja vahvistin näin kontaktinpitoa niissä.

Kaukoja ensin kisamatkalta pidempi sarja ja sitten tekniikkaa läheltä. Into oli mukavan rennon oloinen. En tiedä, että tuleeko niistä kaukoja ikinä, mutta kamalasti me yritetään!

Idari. Ensin muistaakseni istu-maahan-seiso. Seuraamisiin lähdöt namipalkalla ja seisomisesta pallo. Sitten toinen järjestyksessä maahan-seiso-istu. Tässäkin taas seuraamisiin namipalkka ja seisomisesta pallo. Viimeinen istuminen myös namipalkalla heti liikkeestä. Nyt Into oli taas hyvä ja aika varman oloinen.

Ohjattua, tai sen merkkiä siis. Heittelin kapuloita merkin liepeille ja Into sitten merkille. Pystyi menemään aika suoraan (usein lähtee kauhealla kaarella merkille, kun kapulat on siinä lähellä), mutta vaikeaa se kapuloista luopuminen on. Ensimmäisellä kerralla kun vapautin ja heitin namin, iskeytyi Into namin sijaan kiinni lähimpään kapulaan. Tästä pienet ohottelut ja muilla kerroilla malttoi jättää kapulat rauhaan.

Erikseen sitten palautuksia vinoista heitoista. Nyt Into oli näissä tosi hyvä, tuli ihan suoraan joka kerta (tosin ehkä vähän turhan tiiviisti, mutta ei nyt kaikkea kerralla).

Hyppynoutoa niin, että olin itse aika lähellä estettä, jotta joutuu jarruttamaan ja tulemaan huolella luovutusasentoon. Ei ongelmia. Erikseen sitten vielä pari vauhtipalkalla.

Sitten oli Svanten vuoro. Svante sai tehdä vähän seuraamista (puoli metriä edessä ja pomppii), jääviä (kerran istui seisomisen, muuten muisti hyvin), suoran luoksetulon ja hyppynoutoa (kalisutteli, joten pitoa erikseen). Se oli ihan järjettömillä kierroksilla ja 80 % treeniajasta se oli jossain minun silmieni korkeudella. Melkein jo vaarallista touhua!

Lopuksi Into pääsi tekemään tatseja puomille ja aalle ja keinulla vähän paukuttelua. Svante sai tehdä puomia ja keinua ja pari putkea.

Kivat treenit. Molemmat pojat oli oikein päteviä ja menikin vain vajaat 45 minuuttia. Kerrankin maltoin olla hinkuttamatta liikaa, vaikka aikaakin olisi ollut.

Olen tässä parin viime viikon aikana havahtunut sellaiseen asiaan, että Inton turkki on saavuttanut taas ihan uuden ulottuvuuden. Mikään varsinaisesti karvatonhan se ei ole ikinä ollut, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että vuosi vuodelta turkki muuttuu vain paksummaksi ja paksummaksi. Mitään pitkiä hapsujahan Into ei kasvata (paitsi häntään), mutta muuten turkki on aivan järjettömän paksua ja tiheää karvaa. Ja pörröistä. Erittäin pörröistä. Ja kiharaaa. Tällä hetkellä Into näyttääkin karvaiselta lihapullalta, johon on tökätty neljä cocktailtikkua (jalat, you know). Odotan vain sitä hetkeä, kun joku tulee agikisoissa moittimaan minua ylipainoisen koiran kanssa kisaamisesta...

No, jottei tämä nyt ihan näyttelyblogiksi vaivu, niin itse asiaan. Tänään oli ylimääräiset valkkuryhmän agitreenit Samun vetämänä. Rata taisi olla 26 estettä pitkä ja sellainen aika vauhdikas, eli juosta sai. Kun treeniaikaankin oli sen 20 minuuttia koiraa kohti, niin juosta siis todellakin sai.

Aluksi takuttiin Inton kanssa hyppykimaraa 5-9. Vitonen oli muuri, joka piti kiertää takaa, samoin sitten sitä vastapäätä ollut kutonen ja siihen sitten 90 asteen kulmassa ollut seiska. Siihen kulmittain ollut kasi hypättiin suoraan, mutta ysi (sama kuin kutonen) taas takaa ja siitä sitten puomille.

Ensin olin itse ihan hukassa ja kadotin kutosen, sitten ajauduin taas liian pitkälle ja Into hyppäsi kutosen suoraan. Sitten sain vedettyä Inton kutoselta suoraan kasille. Mutta sitten kuvio alkoi mennä ongelmitta. Puomia edeltävälle hypylle tein saksalaisen (!!!), mutta kokeilin myös bakclapilla, ja oli sillä melkein parempi.

Puomin jälkeen tuli sitten sellainen putki-hyppy -hässäkä. Oli suora putki ja kolme rinnakkaista hyppyä. Puomilta tultiin putken suun ohi hypylle 11, siitä putkeen ja putkesta sitten sinne toiseen päähän hypylle 13, josta taas putkeen ja nyt putkesta sitten keskimmäisen hypyn kautta (15) putken toiseen päähän. Tässä tein ensin kaikille hypyille valssit, mutta 15 oli parempi leikkaamalla, vaikka sitä vähän epäilinkin.

Putkesta kepeille ja siitä hypyn kautta aalle, josta taas pituuden kautta muurille. Muuri nytkin takaa, mutta sitten mentiin muurin rinnalla olevalle hypylle, johon poispäinkäännös. Tai piti mennä, mutta Into livahti pari kertaa selkäni takana olevalle hypylle. Huolellisemmalla ohjauksella sain kyllä sitten ihan hyvin mukaan. Sitten takaisin muurille ja siitä aan takana olevaan putkeen, jonka Into haki ihan superisti joka kerta. Putken jälkeen kaksi hyppyä, joita vähän tutustuessa pelkäsin, mutta ehdinkin sinne paljon paremmin kuin olin ajatellut. Melkeinpä jopa hyvin.

Harjoittelukierroksen jälkeen rata alusta ja se menikin sitten samoin tein nollana läpi. Loppusuoralla iski totaalitiltti, kuin olisi seinä isketty eteen, mutta taistelin silti nollana maaliin.

Koska aikaa vielä oli (suorastaan tuskaisen paljon!), otettiin vielä sitä alun hyppykuviota (5-9). Kokeilin kutoselle persjättöä ja sitten päällejuoksua, jolloin siis seiska eri kautta. Samun kellottamana oli itseasiassa nopeampi kuin oma suunnitelmani. Persjättöä en saanut oikein hyväksi, enkä sitä siihen oikeasti olisi varmaan lähtenyt kokeilemaankaan.

Lisäksi otettiin vielä sitä putken ja hyppyjen kombinaatiota uudelleen, putkijarrutuksissa ja niiden ajoituksessa olisi meillä kyllä yksi iso petraamisen paikka.

Kivat treenit, kiva rata ja kiltti Into. Hauskaa siis!

Tokon treenaaminen on ollut nyt tosi vähäistä. Ulkona on sen verran extreme-olosuhteet, että siellä ei pysty treenaamaan. Loppuviikosta yritin varata Tallilta vuoroa, mutta täyttä oli sielläkin. Ei siis olla pahemmin treenattu, ihan vaan jotain pientä tehty sisällä. No, eipä tässä nyt mitään paniikkia ole. SM-kisoihin on kolme kuukautta, joten eiköhän ne lumet jossain vaiheessa lähde ja päästään sitten paremmin treenaamaan.

Lauantaina saatiin kuitenkin ihan hyvin treenattua, kun oltiin Annen kanssa Takkulassa treenaamassa. Into aloitti seuraamisella, erityisesti sillä hitaalla kävelyllä, jossa on viime aikoina ollut pientä takaosan laahaamista. Nyt niiaili jonkin verran, mutta ei kuulemma pahasti.

Tunnarissa vähän enemmän kapuloita, muuten kisamainen. Vähän turhaa tarkastelua, mutta ei koskenut vääriin ja oman toi. Palkkasin namilla vauhdista.

Ruutu ihan OK. Aavistuksen edessä, mutta korjasi itse taaemmas, kun odotin. Sitten kerran lennosta merkille ja ruutuun ja tässä ihan nappi paikka. Sitä ei sitten enempää.

Kaukoissa kisamaisia aloituksia ja vähän pidempääkin sarjaa. Nyt vähän ennakoi ja aavisteli. Ilme kuitenkin koko ajan tosi hyvä ja se on nyt ja edelleen (ja varmaan ikuisesti) pääasia.

Sitten ohjatun merkkiä. Tahmeaa on. Erikseen sitten vielä pelkkää merkkiä ja siinä Into on heti parempi. Taidan nyt ottaa sellaisen kuurin, että palkkaan ohjatun merkin, ne huonommatkin, aina. Ja namilla. Lelut pois nyt vähäksi aikaa kokonaan. Pääasiallisesti olen namilla nytkin palkannut, mutta aina toisinaan repsahtanut siihen leluun. Katsotaan, että rentoutuisiko sillä.

Toisella kiekalla Into teki idaria. Ensin istu-seiso-maahan. Ensi yrittämällä seisoi istumisen. Uudella yrityksellä oikeat asennot. Sitten vielä toinen järjestyksessä maahan-istu-seiso. Tämä meni kerrasta oikein.

Kotiin lähtiessä näin kuusi joutsenta lentämässä pohjoista kohti. Kevät on ihan oikeasti tulossa. Ihanaa!

Keskiviikon valmennusryhmän treeneissä oli meno aika takkuamista. Teemana oli rääkki ja Laura pisti vahingon kiertämään, eli tehtiin samaa treeniä kuin oltiin tehty joskus vuosi kaksi aiemmin Anun vetämänä. Viisi rataa ja tavoitteena 0-prosentiksi 60.

Silloin Anun vetämissä treeneissä me Inton kanssa muistaakseni pääsimme siihen kuuteenkymmeneen prosenttiin, eli teimme kolme rataa viidestä nollana. Nyt oli takkuisempaa. Ensimmäiseltä pätkältä tehtiin nolla, vaikka tässäkin Into kääntyi yhdeltä hypyltä väärään suuntaan, mutta selvittiin kuitenkin virheittä. Kakkonen taisi kaatuaa puomin sijasta putkeen sujahtamiseen, kolmannella Into meinasi livahtaa kepeille, sieltä sain vielä pelastettua, mutta sitten jälkimainingeissa hyppäsi yhden hypyn väärään suuntaan. Neljäs rata oli muistaakseni ihan hyvä nolla. Vitosella Into sitten meni siinä putki-puomi hässäkässä tällä kertaa putken sijasta sinne puomille.

Muillakin oli vähän takkuista ja koko porukan 0-prosentti taisi pyöriä sitten lopulta samoissa lukemissa kuin omanikin. Laura oli niin kiltti, että jakoi palkinnoiksi ajatellut karkit joka tapauksessa (tosin itse kieltäydyin omistani, kun ei niitä kerran oltu ansaittu :) ).

Niin hullulta kuin se kuulostaakin, Into tuntuu agissa aina paremmalta, kun on treenattu vähemmän. Se on jotenkin vähän varovaisempi ja enemmän kuulolla. Nyt kun on taas viime viikkoina oltu normissa treenirytmissä ja kisattukin vähän, niin heti alkaa tulla kuumenemista ja sinkoilua.

Tänään piti vähän tokoilla, mutta ulkona on niin jäistä, etten sitten uskaltanut tehdä mitään. Voi kun tulisi äkkiä kevät ja lumet sulaisivat! Saisi jättää tämän ahdistavan hallikauden taakseen ja pääsisi ulos treenaamaan. Enemmän tilaa ja helpompi hengittää.

Ohjaamaan Intoa siis. Olin tänään taas vaihteeksi niin huono agitreeneissä. Into sen sijaan oli oikein kiltti ja yritteliäs, mutta eihän se yksin sentään ihan ihmeisiin pysty, vaikka aika lähelle pääseekin.

Mouhiksella siis taas tänään. Kerrankin opin radan (siis estejärjestyksen) varsin helposti, mutta toteutus olikin sitten vähän takkuisempaa. Rata alkoi puomilla, mikä sekin oli blondille vähän vaikeaa, kun ei oikein osannut sijoittaa itseään mihinkään järkevään lähtöpisteeseen. Puomin kontakti ihan OK, samoin sitä seuranneelle renkaalle valssi. Siitä putkeen ja putkesta takaakiertoon, siitä suora hyppy ja sen jälkeen valssi ja seuraavalle sitten niistopersjättö. Onnistui kyllä, mutta valssista tuli aika kanki. Jätin sitten valssin ja sen persjätön pois ja kierrätin esteen toista kautta ja tein siihen saksalaisen. Ehkä parempi niin.

Aalta sitten takaakiertopersjättö ja sitten se hankala kohta, jossa piti tehdä vähän kuin sylivekki, mutta oikeastaan sylikierto. Minulle oli vaikeaa pysyä paikalla riittävän pitkää, olla rintamasuunta oikeaan suuntaan ja lähteä liikkeelle oikeaan suuntaan. Eli se meni oikein kivasti. No, sain sen kai kertaalleen onnistumaankin jotenkin. Siitä sitten taas muutama hyppy ja putki-putki yhdistelmä ja sitten takaakierto ja kepit ja taas se sama kuvio, eli se vähän kuin sylivekki, mutta ei sitten kuitenkaan. Ja taas täsmälleen samat ongelmat. Lopulta kai kuitenkin jotenkin. Loppuradalla ei sitten isompia ongelmia.

Heti kun pitäisi tehdä vähän jotain erilaista tai uudella tavalla, sekoan askelissani täysin. Into oli onneksi oikein mainio, eli vaikka itse räpelsinkin, pelasti Into paljon (haki mm. kerran kepit aivan uskomattomasta kulmasta), mutta kyllähän se ressukka vähän parempaa ohjausta ansaitsisi. No, pääasia kai, että koiralla on kivaa, eikö se niin mennyt?

Kotimatkalla meinasin aivan väkisin nukahtaa auton rattiin. Oli kyllä oikeaa tahtojen taistelua päästä hengissä ja ehjänä perille. Onneksi ei ollut tuon pidempi ajomatka. Huoh.

Joku on vienyt tokomotivaationi. Sitä ei tahdo löytyä mistään. Motivaatiopulasta huolimatta raahauduin maanantaina valmennusryhmän treeneihin, koska kahden seuraavan viikon treenit jäävät erinäisistä syistä väliin.

No, kannatti raahautua, sillä Into oli tänään vallan mainio. Toki tehtiinkin taas vaan kivakivaa, kun en ollut yhtään vääntötuulella.

Aloitettiin ruudulla ja otettiin vaan paikanhakuja läheltä. Vasemmalta puolelta vähän edestä oli selkeästi vaikein. Into siirtyi aina vaan juuri ja juuri ruutuun. Tätä jouduttiin ottamaan jokunen kerta. Muuten hyvin.

Tunnarissa taas reilusti kapuloita aika laajalle alueelle leviteltynä. Muut hajustamattomia. Tässä ihan OK suoritus. Into joutui etsimään aika kauan, mutta toi oman melko pian kohdalle osuttuaan.

Seuraaminen alkaa tuntua aika kivalta. Nyt oli hitaassakin ajatus mukana ja piti paikan hyvin. En olisi ikinä uskonut tätä sanovani, mutta olen tällä hetkellä aika tyytyväinen Inton seuraamiseen. No, eiköhän se siitä taas kohta johonkin suuntaan leviä...

Hyppynouto ensin käskytettynä ja sitten vinoja heittoja niin, että Inton piti kiertää esteelle sekä mennessä, että tullessa. Tässä kerran melkein mokasi, mutta muuten teki kyllä tosi hienosti, vaikka olikin aika vaikeita heittoja.

Paikallaolot ihan OK, ei huomauttamista. Erikseen vielä alkuja ja loppuja, nämäkin ihan ongelmitta.

Lopuksi vielä kaukoja. Siinäkin asenne ihan kohdillaan. Tein yhden kisamittaisen sarjan, sitten pari vain ekaa vaihtoa ja kerran vapautin leluun heti käännyttyäni. Läheltä erikseen vielä pientä jumppaa.

Jääviäkään ei Into tänään sotkenut, vaan teki ihan oikein.

Sunnuntainakin piti treenata. Ajattelin etukäteen, että ei voi tulla kuin huiput treenit, aurinkokin paistoi ja oli ihanan lämmintä. No, pessimisti ei pety ja jos joskus optimismiin hairahtuukin, niin putoaa nopeasti. Niin nytkin.

Piti aloittamamme ruudulla. Ekalla lähetyksellä Into jäi ruudun eteen. No, ajattelin että aurinko jotenkin häikäisi. Pyysin sen takaisin merkille ja kävin näyttämässä ruudun. Nyt se meni ruudun sivuun. Siitä jo vähän suutuin ja kävin siirtämässä ruutuun ja näytin uudelleen, että tässä se on. Sitten uudestaan. Ja ei. Sinne sivuun vaan. Taas kävin viemässä ruutuun. Otin sitten merkille toisesta suunnasta, ajattelin, että olisi helpompi. Paskat. Taas vaan sinne sivuun, eikä edes yritä korjata, vaan lähtee tulemaan minun luokseni. Sitähän en voi sietää ollenkaan, joten Into pääsi sitten autoon ja ne treenit oli siinä.

Parempi olisi ollut jäädä kotiin.

Lauantaina tokoiltiin pitkästä aikaa vähän useamman hengen voimin Teivon parkkiksella. Oli kivaa. Onkin ollut vähän ikävä kimppatokoja, jotka talvisaikaan ovat jääneet vähän vähemmälle.

Inton treeni oli nytkin taas sellaista kivakivaa ja paljon palkkaa. Ensin otettiin luoksetulo. Kisamainen alku ja seisomisesta sitten loppu suoraan vauhtipalkalla. Nyt Into lähti seisomisesta ihan loistavalla asenteella; kovalla vauhdilla ja rentona, eikä yhtään matalana ja jännittyneenä. Tosi hyvä!

Kaukoja läheltä ja "epävirallisesti". Aika kivasti näitäkin. Vähän nyt välillä olettaa, eikä aina kuuntele. Ilme ja asenne oli kuitenkin juuri sitä, mitä haluan.

Tunnarissa paljon kapuloita, muuten kisamainen. Vähän piti tarkastella ylimääräistä, mutta aika kiva suoritus. Palkkasin vauhdista namilla.

Idari järjestyksessä istu-seiso-maahan. Seisominen on ollut viime aikoina hukassa, joten olinkin lievästi hämmentynyt, kun seisoi istumisen. Alusta uudelleen ja nyt asennot oikein, seuraamisessa edisti aika sikamaisesti.

Ohjatussa haettiin oikea. Ensin palkka merkiltä ja sitten noutoonkin vauhtipalkka. Tämä oli hyvä ja siisti.

Loppuhuipennuksena sitten ruutu, jossa piiiiitkästä aikaa palkka valmiina. Tämä ihan OK. Erikseen vielä pari ruutuun menoa niin, että olin itse lähempänä ruutua, näissäkin paikat ihan OK.

Lopuksi vielä muiden kanssa yhtä aikaa seuraamista, joka tuntui oikein kivalta ja helpolta.

Mukavat treenit, kiitokset kaikille seurasta!!