Tämän viikon treenit on nyt taputeltu. Sunnuntai menee pitkälti töissä, joten treenailemaan ei ehditä. No, tällä viikolla on joka päivä jo jotain tehtykin, eli lepopäivä (tai kaksi, kun maanantaikin menee aamusta iltaan töissä) tulee ihan tarpeeseen.

Perjantaina ajeltiin Pian ja Maijun kanssa Kana-areenalle. Olin itse tosi väsynyt ja vähän päänsärkyinenkin, enkä siis ollenkaan parhaimmilani, mutta ihan hyvin saatiin silti treenattua.

Into aloitti idarilla. Seiso-istu-maahan. Meni ensimmäisen istumisen maahan, olin itsekin kyllä ihan ulapalla ja annoin käskyn ihan väärin. Uusinnalla sitten paaaljon parempi ja kaikki asennot oikein.

Tunnari pitkällä matkalla. Into lähti kauhella banaanilla kapuloilla. Sääti siellä aika kauan ja nostikin yhtä väärää, mutta toi sitten toki oikean.

Luoksetulo ensin suoraa ja sitten stopilla niin, että avustaja heitti heti palkan. Nämä ihan hyvin, stopissakin oli hyvin asennetta.

Kaukoja kisamaisella alulla. Nyt selvästi häiriintyi takana olevista ja oli aika tahmea. Kävin vähän huomauttamassa ja sen jälkeen mielestäni paransi. Erikseen vielä lähempää ja siinä jopa jo vähän varasteli asentoihin.

Välissä tehtiin paikallaistuminen ja paikallaolojen alkuja ja loppuja häirittynä. Istuminen oli hyvä ja häiriöihin ei mennyt. Omalla käskyllä alas ja ylös.

Toisella kierroksella seuraamista. Pitkää suoraa eri nopeuksilla. Hidas on nyt selvästi jäänyt meillä vähän vähemmälle, siinä ei pidä paikkaa yhtä hyvin kuin muissa. Se pitää nyt ottaa erityistarkkailuun.

Sitten tunnari vielä uudelleen. Nyt parempi. Edelleen Into varmisteli turhaan, mutta ei koskenut vääriin.

Lopuksi vielä kaukojumppaa vähän lähempää, tuntui ihan kivalta.

Kiva treeni-ilta, kiitokset taas kaikille seurasta.

Lauantaina suuntasin ihanassa auringonpaisteessa Pirkkahallille treenailemaan. Tehtiin taas vähän kaikkea. Johtuiko auringosta vai mistä, mutta Into tuntui tosi hyvältä.

Ensin idari ilman merkkejä. Sama järjestys kuin eilen, ei ongelmia.

Ruutua seuraavaksi. Palkkasin pari merkkiä, ruutuun tosi hyvin ja hyvälle paikalle. Erittäin hyvää on se, että Into on nykyään ruudussa aktiivinen. Jos en kuittaa mitenkään, lähtee heti korjaamaan paikkaa. Erikseen sitten vielä vähän ruutuhullutusta merkin ja ruudun väliä juoksuttaen. Oli Intosta ihan superkivaa. Näissä ruudun paikka valui vähän taakse, mutta ei haittaa. Mieluummin ajatus siellä kuin etureunassa.

Kaukoja. Kisamatkalta ekaa vaihtoa ja läheltä sitten sarjaa. Tuntui hyvältä. Edestä on kyllä tosi vaikea nähdä, että nouseeko kunnolla istumaan vai jääkö vähän matalaksi. Kävelinkin nyt aina Inton luokse palkkaamaan.

Tunnari ihan normaalisti. Oli hyvä tässäkin. Ei varmistelua, tosin osuikin omalle vasta hetken haisteltuaan, mikä vaikuttaa. Mutta hyvin siis.

Ohjatussa heittelin kapulat, joten olivat vähän missä sattuu. Merkiltä ensin palkka, sitten sai hakea molemmat puolet. Oikein hyvin. Palkkasin vauhdista ja erikseen sitten tehtiin vinoista heitoista palautuksia. Oikealta tuli ensin vinoon, vasemmalta heti hyvin ja oikealta sitten uusinnalla hyvin.

Sitten sitä seuraamista ja erityisesti hidasta. Yritin nyt olla tosi tarkkana paikan suhteen ja huomautin heti, kun edes suunnitteli valuvansa eteen. Into reagoi näihin ihan hyvin ja meni vähän varovaisen oloiseksi, joka ei ole ollenkaan huono juttu tässä liikkeessä. Normaali käynti ja juoksu tuntuivat hyvältä, samoin sivuaskeleet ja peruuttaminen.

Lopuksi vielä suora luoksetulo vauhtipalkalla ja erikseen loppupätkää naksulla ja namilla. Into oli mainio näissäkin.

Svante pääsi sitten lopuksi vielä keräämään merkit ja nauhan. Hoiti homman tehokkaasti ja suorastaan ammattimaisesti :).

Torstai-iltana oltiin Inton kanssa Tallilla tokoilemassa. Oli vähän yövuoron tuntua, kun yhdeksältä aloitettiin ja ketään muuta ei ollut paikalla. Edellinenkin ryhmä oli ilmeisesti tokoillut, kenttä oli kivan tyhjä ja isot esteet sopivasti reunoilla. Mahduttiin siis tosi hyvin treenailemaan.

Aloitettiin jäävillä ja olin heti takaisin Kuopiossa. Ei se osannut seistä. Ei siis niin millään. Voimakkaasti autettuna sain Inton jontekin jäämään tolpilleen ja pääsin palkkaamaan. Huh. Ei enempää sitä.

Ohjatun olin rakentanut valmiiksi. Ensin palkkasin merkin pariin kertaan. Sitten Into sai hakea oikean, palkka vauhdista. Taas pari merkkiä ja sitten vasemman hakuun. Lähti kaartamaan keskikapulalle, mutta korjasi itse. Hyvä! Tämänkin palkkasin vauhdista. Erikseen pari luovutusasentoon tuloa vinoista heitoista, ihan hyvin tuli suoraan.

Tunnari ylimatkalta, kapuloita vähän toistakymmentä ja laitoin ne todella tiiviiseen riviin (max. parin sentin välein). Oikein hyvä suoritus Intolta. Palautuksessa suullinen kehu.

Kaukoja seuraavaksi. Ensin ensimmäistä vaihtoa. Ensin seisomaan ja sitten istumaan. Nämä oikein hyvin. Sitten lähempää useampia vaihtoja ja ihan läheltä tekniikkaa namipalkalla. Lopuksi vielä yksi istumaan nousu kisamatkalta ja siitä vapautus takana olevaan putkeen. Asenne oli taas varsin hyvä, tekniikka vähän elää, mutta jotain ideaa siinäkin oli ainakin hetkittäin.

Seuraamisessa ensin käännöksiä, sivuaskelia ja muuta piperrystä. Nämä on vähän hankalia yksin treenattavia, kun en yhtään näe, että mitä Into tekee takaosallaan. Sitten aika paljon juoksua ja siinä käännöksiä ja lopuksi pitkästi taas hidasta käyntiä. Heitin itse pari lelua häiriöksi. Into reagoi heittoihin selvästi, mutta piti kuitenkin kontaktin. Kaikkiaan seuraaminen tuntui ihan hyvältä.

Pari hyppynoutoa. Ensimmäisessä olin aika lähellä estettä ja otin luovutusasentoon asti. Into kokosi itsensä hyvin, eikä törmännyt, vaikka heitto olikin aika pitkä. Sivullesiirtymisessä pyörin pois alta. Sitten vielä pari vauhtipalkalla.

Luoksetulosta tehtiin vain loppuosaa. Naksu ja nami heti kun istui eteen. Into tuli ihan hyvällä vauhdilla ja hyvään paikkaan.

Ja koska olen vähän masokistinen, idari vielä loppuhuipennukseksi uudelleen. Kaksi kertaa niin, että ensin istuminen ja sitten seisominen. Molemmat oikein! Jee! Ohjaajan ahdistus helpotti hitusen.

Olipa taas kivaa. Inton kanssa on tällä hetkellä ihan supermukava tokoilla. Huippua!

Svante, täyden kympin koira, täyttää tänään täydet kymmenen vuotta! Onnea rakas!

Ikä ei Svantea vielä paina. Vähän on harmaata poskissa, mutta muuten on aika vaikea uskoa, että vuosia on takana jo kymmenen. Siitä huolimatta oma olo on jotenkin vähän haikea. Aika menee niin pelottavan nopeasti.

Ihan sikasiistiä, ainakin Inton mielestä. Keskiviikkonakin nimittäin agiliidettiin. Tällä kertaa valkkuryhmän treeneissä.

Teemana oli vauhti ja sitä saatiin. Rata oli helppo, suoraviivainen ja vauhdikas. Esteitä oli 30 ja se tehtiin kahdessa osassa siten, että ensin mentiin ilman koiraa ja sitten koiran kanssa. Ekan 17 esteen pätkän tein näkymättömän koiran kanssa useamman sekunnin nopeammin, kuin Inton kanssa. Näkymättömällä koiralla oli paljon nopeammat kontaktit!

Toinen pätkä (17-33) osuikin sitten ajoituksellisesti paremmin kohdilleen. Näkymättömän koiran ja Inton aikaero taisi olla vain rapiat puoli sekuntia. Nyt osasin siis paljon paremmina arvioida oikean rytmin ja tahdin.

Lopuksi tehtiin sitten koko rata niin, että piti välipalkata useampaan kertaan. Intolle lensi pallo ensin aalta, sitten kepeiltä, kerran puomilta ja vielä kerran kepeiltä.

Into oli ihan sairaan hyvä tänään! Rata oli toki tosi helppo, mutta silti harvemmin käy niin, että kaikki pätkät vedetään kerrasta nollana. Nyt sekin onnistui. Hyvä Intsu!

Into oli ihan intona, kun pääsi tiistaina vaihteeksi agilitytreeneihin. Tällä kertaa saatiin matkaseuraakin, kun Anu ja Luu (ja Tuittu) olivat tuuraamassa Jenniä ja Hikkaa.

Into kulki ihan kivasti ja kiltisti. Kontakteista radalla oli puomi ja keinu ja ne ihan hyvin. Kepit mentiin kahdesti ja molempiin tein persjätön, sekin onnistui hyvin. Alun ihmisnuoli meni myös mainiosti, niillä Into kyllä kääntyy hyvin, kun vaan käännän ajoissa. Markon yllyttämänä kokeilemani leijeröinti-persjättö -härdellikin saatiin menemään, mutta paljon paremmin kyseinen kohta onnistui omalla ohjauksellani, eli valssaten. Tuntui paljon kontrolloidummalta ja hallitummalta.

Pussia edeltävälle hypylle sain tosi hyvän käännöksen rytmittämällä. Into reagoi rytmityksiin hienosti, kun itse vaan teen en oikein. Helppoa . Sen jälkeinen jaakotus levisi ensin, kun tein sen myöhässä. Uusinnalla onnistui hyvin. Jaakotuksetkin pitäisi Inton kanssa uskaltaa vaan tehdä kauempana esteistä. Ja sitten tein yhden saksalaisenkin! Tai ei se ehkä ihan puhdas ollut, vähän sellainen rajaloikkari, mutta koira meni minne pitikin. Lopun kepeilleviennissä Into yritti luikahtaa puomille, mutta kun vein vaan rohkeammin, ei ongelmia. Ja ihan lopussa tein taas yhden hyvän valssin .

Pientä säätöä siis oli, mutta se nyt on ihan ymmärrettävää, kun agi on ollut viime aikoina niin vähissä. Into tuntui kuitenkin ihan tosi kivalta ja helpolta viedä. Kunhan saadaan tämä tokon karsintaturnee taistelyua, niin sitten päästään ja ehditään taas enemmän agiliitelemään. Kivaa!

Sunnuntai meni lauantain Kuopion reissusta toipuessa - mitä nyt illalla olin muutaman tunnin töissä. Mutta Inton ohjelmassa oli vain lenkkeilyä ja lepoa.

Maanantaina olikin sitten edessä paluu arkeen ja valmennusryhmän treenit.

Lauantain ennen omaa suoritusta kokemieni kauhunhetkien pohjalta aloitettiin liikkeestä seisomaan jäämisillä. Näitä kun ei ole tainnut ihan yksittäin tulla otetuksia aikoihin. Muutama seisominen siis "hillumisesta" pallopalkalla. Into teki kaikki oikein ja hyvin.

Sitten ohjattu. Ensin merkin takana pallo, ihan OK. Sitten piti hakemansa oikea, mutta meni keskimmäiselle, sain korjattua. Uusinnalla vähän jumitti merkillä, mutta lähti sitten oikealle. Kolmannella lähti merkiltä erittäin jyrkästi oikealle ja siitä sitten kapulalle.

Tunnari niin, että vähän enemmän kapuloita erittäin tiiviissä muodostelmassa. Matka vähän ylipitkä. Tämä oli ihan OK. Palkkasin tavallaan vauhdista, eli vapautin namille, kun oli jo aika lähellä. Näiden semivauhtipalkkojenkin kanssa täytyy olla tosi varovainen, Into alkaa erittäin helposti hätäillä etsimisessä ja tulee huolimattomaksi. Ajattelin nyt kuitenkin silloin tällöin kokeilla. Jotain sille hitaalle palautusvauhdille pitäisi tehdä.

Seuraamisessa paljon hidasta pitkiä suoria. Lisäksi sitten nopeudenvaihteluita juoksusta tosi hitaaseen ja kaikkea mahdollista siltä väliltä. Hitaassa taisin kerran joutua huomauttamaan eteen valumisesta, muuten Into piti paikan tosi hyvin. Etenkin vauhdinmuutoksissa, keskittyi niissä hienosti.

Paikallaoloissa tehtiin ensin lyhyt makuu ja sitten lyhyt istuminen. Makuussa Into meni maahan niin, että toinen etujalka taittui alle. Sitkeästi pysyi kuitenkin samassa asennossa koko ajan. Istuminen OK.

Lisäksi tehtiin paikallaolojen alkua häiriötreeninä. Maiju liikkuroi ja käskytteli meitä satunnaisessa järjestyksessä maahan ´ja ylös ja huuteli myös kaikkia hämykäskyjä. Into oli näissä hyvä, ei tehnyt yhtään virhettä.

Lopuksi otin vielä yksittäisiä kaukojen vaihtoja. Palkkasin namilla (naksu). Intolla oli tosi kivan oloinen asenne näissä. Teki hyvin ja terävästi ja vähän varastelikin, mikä ei ole tässä vaiheessa ollenkaan huono asia.

Tosi hyvä siihen asti vol. triljoona, eli tokon maajoukkuekarsinta Kuopiossa.

Kyllähän siinä taas kerran tuli miettineeksi, että onko tässä ihan oikeasti mitään järkeä, kun kampesi itseään ylös sängystä aamuviideltä lauantaiaamuna. Tai kun tempoi umpijäässä olevaa auton takaluukkua auki samaisen aamuna kuudelta.

No, peräluukkukin aukesi lopulta, joten Into saatiin oikealle osastolle kyytiin ja ajomatka Kuopioon saattoi alkaa. Aikataulu meni tuon takaluukkuepisodin kanssa vähän tiukaksi, mutta väljästi nopeusrajoituksiin suhtautuen olin paikalla ihan ajoissa. Ajokelikin oli ihan kohtuullinen viimeisiä kymmeniä kilometrejä lukuunottamatta, jolloin pöllyävä irtolumi vähän haittasi näkyvyyttä.

Musti & Mirri -halli Kuopiossa osoittautui oikein kivaksi kisapaikaksi. Siellä oli lämmin ja alustakin oli ihan hyvä. Tilaa oli kivasti, joskin keskellä kenttää oleva paksu pylväs vähän rajoittaa tilan käyttöä.

Koe vedettiin läpi ihan perinteisessä järjestyksessä. Ensin paikallaolot ja sitten yksittäisliikkeet normaalissa järjestyksessä niin, että ensin ruutuun asti ja sitten loput. Intolle oli arvonnassa osunut numero 11.

Paikallaistumisessa Into oli kuulemma aavistuksen liikuttanut toista etujalkaa, 9,5.

Makuu erinomainen, meni hyvin maahan ja nousi ripeästi ylös, 10.

Ennen yksittäisliikkeitä virittelin vähän Intoa ottamalla mm. jääviä ja Into ei vaan pystynyt seisomaan. Istui joka kerta. En saanut sitä millään jäämään neljälle jalalle. En siis millään. Rennoin mielin kehään siis.

Seuraamiskaavio oli piiiiiiiitkä ja tyyyyyylsä. Siinä tuli ihan aluksi sivuaskeleet ja peruutus ja sitten tehtiin pitkä ja yksitotinen kaavio läpi kaikissa kolmessa askellajissa. Lopussa sitten vielä parit käännökset paikalla. Ensimmäiset sata metriä seuraamisessa mietin vain, että nyt Into ei tee seisomista idarissa. Se ei tee seisomista idarissa. Sitten läimäisin itseäni henkisesti poskelle ja käskin ryhdistäytyä ja keskittyä siihen, mitä olen tekemässä; seuraamiseen. Normaali kävely meni ihan OK. Hitaassa Into vähän tunki eteen ja yhdellä suoralla sen keskittyminen jotenkin häiriintyi. Juoksussa tuli yhdessä oikeaan käännöksessä pieni hyppy (ohjaajan moka, tein käännöksen väärin), muuten juoksu tuntui oikein hyvältä. Lopun paikallakäännöksissä yksi vino perusasento, pisteitä 8,5.

Sitten se idari. Ja mitä tekee Into. No kaikki asennot oikein. 10. On se ihme otus.

Luoksetulo Inton luoksetuloksia ihan OK. Matka tuntui aika pitkältä ja etenkin ekan pysähdyksen merkin hahmottaminen oli minulle tosi vaikeaa. Seisominen kohtuullisesti, maahan hyvin. Vauhti ihan OK loppuun asti ja sivullekin ihan hyvin. Pisteitä 9.

Ruutu oli hyvä. Hyvällä vauhdilla ruutuun (tässä koira meni hetkeksi sen pylvään taakse piiloon, vaikka se oli tosi pieni hetki, tuntui se silti vähän oudolta ja ruutu tuntuikin sitten tulevan tosi äkkiä kun koiran sai taas silmiinsä), pysähdys ja maahan hyvin. Seuraamiseenkin tuli nyt tosi kivasti, eikä edistänyt yhtään. 10.

Sitten pieni tauko.

Toinen osio alkoi ohjatulla. Meille arvonnassa vasen. Merkki Inton ohjatun merkiksi ihan OK. Nouto asiallinen, luovutus suora, sivulle sen sijaan jäi vajaaksi, 9,5.

Hyppynoudossa ei mitään ongelmia. Heitin kapulan aika pitkälle, kun tuntui pomppivan alustalla aika voimakkaasti. Pitkästä heitosta huolimatta Into sai koottua itsensä hypyn jälkeen ja tuli ihan korrektisti eteen. Nyt sivullekin hyvin, 10.

Tunnarissa kapulat kellon muodossa, oma puolen päivän hujakoilla. Into meni kapuloille niin, että käytännössä seisoi oman päällä. Haisteli sitä alareunaa moneen kertaan edestakaisin ja oli jo vähän hätääntyneen oloinen. Melkein otti oman viereisen, mutta sitten tajusi siirtyä ja löysi oman. Palautus ravilla. Tästä sitte vain 7,5. Hyvää oli, että ei mennyt paniikkin, vaikka ei heti löytänyt omaa, vaan malttoi haistella. Vielä joku aika sitten olisi napannut väärän ja tuonut sen.

Viimeisenä sitten kaukot. Järjestys seiso-istu-maa-istu-seiso-maa. Omasta mielestäni Into teki ihan hyvät kaukot (siis meidän mittapuulla). Pisteitä saimme kuitenkin vain 6,5. Ajattelin ensin, että minulta jäi sieltä kaukaa (laskin 24 askelta, ennen kuin liikkuri pysäytti, normaalisti kisoissa on 17-18) joku virhe huomaamatta, mutta ilmeisesti osasyy huonoihin pisteisiin oli siinä, että Into tekee kaukot sekatekniikalla. Monet muutkin samalla tapaa tekevät saivat nimittäin varsin huonoja pisteitä. Joka tapauksessa nyt paljon paremmat, kuin Lempäälässä. Kaukan virheettömästä suorituksesta, mutta suunta on ihan hyvä.

Kahta viimeistä liikettä lukuunottamatta siis tosi hyvä tahti. Näilläkin saatiin kasaan 287 pistettä ja sijoitumme sitten lopulta neljänsiksi. Karsinnan voittivat Leena ja Dina. Tarja ja Veli Zici olivat toisia ja Christa ja Kaaos kolmansia, onnea!

Kotimatkalla olikin sitten vähän huonompi sää kuin mennessä. No, nyt ei ollut onneksi aikataulupaineita, eli sain ajella ihan rauhassa ja pääsin turvallisesti perille. Olipahan taas aika rankka reissu, kaikkineen meni viisitoista tuntia.

Keskiviikkona oli minulla valmennusryhmän treeneissä vetovuoro, joten agin sijaan Into pääsi sitten pikaisesti tokoilemaan SDP-hallin pihalla.

Kaukoilla aloitettiin. Oli taas vaikeaa, kun autoja ja koiria ja ihmisiä meni ja tuli joka puolella ja koiria haukkui ja kaikkea. Pari kertaa vähän huomautinkin. Tahmeasti, mutta teki sitten kuitenkin.

Ruudun olin tehnyt hallin sivustalle toisesta reunasta ihan lumivalliin kiinni. Nauhoja en jaksanut viritellä. Ruutu oli merkiltä vähän ylämäkeen, eli näkyi aika huonosti (+että itse en nähnyt lähetyspaikasta ruutua ollenkaan :) ). Tämäkin oli vaikea (se kyllä oikeasti olikin). Into ei tahtonut millään hahmottaa ruutua, vaan tarjosi sitkeästi paikkaa ruudun ja sen toisen puolen lumivallin väliin. Pyörähteli itsensä kyllä sitten aina ruutuun (vahingossa?) kun vaan odotin. Kävin lopulta ihan näyttämässä paikan ja sitten onnistui.

Tunnari sille samalle sivustalle. Pitkä matka ja vähän ylämäkeen (ja aika pimeääkin), eli ihan tarkkaan en nähnyt, että mitä Into teki. Mutta nopeasti tuli oikean kanssa.

Lopuksi vähän jääviä ja seuraamista, niissä ei ongelmia.

Sitten Into pääsi mukaan halliin agitreenien ajaksi. Tyhmimmän treenit ikinä Inton mielestä, kun ei saanut itse ollenkaan mennä. Hoiti sitten kontaktuomarin virkaa sen vaatimalla vakavuudella, kuten Anun treenivideolta (siellä ihan lopussa) voi nähdä.

Torstaina olin varannut Tallilta lyhyen vuoron. Aloitettiin taas kaukoilla. Nyt Into teki paljon paremmin kuin edellisenä päivänä. Tunnari pitkältä matkalta. Ekalla kerralla etsi jostain syystä ihan tosi kauan, mutta toi oman. Positiivista tämäkin, että ei enää hätäänny, jos ei heti löydä. Otin sitten vielä uudelleen. Se tosi hyvä ja siitä innostuneena vähän kuin vahingossa tulin sitten palkanneeksi vauhdista, mitä en tunnarissa yleensä tee.

Ohjattu. Ensin oikea, joka melkein ruudussa. Hyvin. Vasemmalla meni keskikapulalle, josta sain korjattua. Vasen sitten vielä uudestaan, nyt ei ongelmia.

Idarissa huutelin itse ensin "käskyä" ja sitten annoin vasta käskyn. Jonkun virheen Into teki, mutta en nyt muista minkä. Uusinnalla kuitenkin OK. Pysyi myös hyvin ohikävelyissä.

Ruutu oli ihan seinässä kiinni. Tämä tosi hyvä. Hyvä paikka ja ei muutenkaan mitään huomautettavaa.

Seuraaminenkin tuntui ihan kivalta. Ehkä aavistuksen tiivis aluksi. Tein paljon pikkuaskelia ja käännöksiä paikalla. Näitä on kyllä yksin aika turha tehdä, kun en yhtään tiedä, että mitä se Inton ahteri puuhaa. Juoksua tehtiin myös aika pitkään ja siihen käännöksiä. Lähinnä hain itselleni sitä oikeaa vauhtia ja rytmiä. Kisoissa jotenkin aika onnistun kämmäämään tekemällä ne itse huonosti.

Ruudun loppuosaa putken kautta mitä ihmeellisemmistä kulmista. Kerran tuli vahingossa väärälle puolelle, muuten tuntui tosi hyvältä.

Svantekin pääsi vähän tekemään seuraamista ja jääviä. Tosin seisomista se ei muistanut enää ollenkaan. Istui aina vaan. Sama koira, joka EVL-uransa aikana taisi kokonaisen kerran istua idarissa :). Kaukojakin kokeiltiin. Syrjäsilmällä näin, että siinä vapaana narupallon kanssa riekkunut Intokin oli pudottanut narupallon ja teki siellä omaa sarjaansa. Sitten kun sanoin Svantelle vapaa, hyökkäsi Intokin kiinni narupalloonsa :). Loppuhuipennukseksi Svante sai vielä kerätä ruudun merkit ja nauhan ja hoitikin homman vauhdilla.

Eilen oltiin pienen tauon jälkeen ensimmäisissä agitreeneissä Mouhijärvellä. Into kävi aika kuumana ja itse olin ihan pihalla. Ei siis mennyt kovin hyvin.

Rata ei ollut mahdottoman vaikea, jonkin verran siinä piti tehdä rytmityksiä ja itsenäisistä kontakteista oli hyötyä. Yhden kurvissa olevan okserin Into pudotti kahdesti ja kerran yhden tavallisen hypyn. Ei tunnu paljolta kun radan pituus on melkein 30 estettä ja eri kohtia hinkutettiin monta kertaa. On se kuitenkin Intolle paljon, se ei yleensä rimoja pudottele. Molemmat olivat kyllä kohtia, jossa itse vähän jouduin spurttaamaan, eli varmaan tuli kiire. Mutta oli Into vähän huolimatonkin.

Siihen samaiseen okserikohtaan kokeiltiin myös sellaistakin ohjausta, että irrotin Inton sinne kauempaa. Onnistui niinkin, mutta lähtee heti ennemään kaarrottamaan. Into ei vaan pysy minulla käsissä, kun etäisyys kasvaa tiettyyn matkaan.

Kontakteista aat olivat tosi hyviä, keinulla pysähtyi aika ylös, kun jäin itse taakse. Se Intolle kuitenkin sallitaan.

Maanantaina perinteiset valmennusryhmän treenit. Pakkasta oli jonkin verran, mutta ihan kohtuullisesti tarjettiin.

Ensin Into pääsi häiriökoiraksi Sennin paikallaistumiseen. Hyvin käkki, vaikka Maiju häiriköi, pyöri koirien ympärillä ja huuteli käskyjä. Piilossa ollessa tuli kyllä mieleen, että olikohan tätä järkeä ottaa viimeistelytreeneissä vajaa viikko ennen koetta...

Yksittäin Into aloitti kaukoilla. Ensin ensimmäistä vaihtoa, ensin seisomaan ja sitten istumaan. Eka istuminen jäi vähän vajaaksi, uusinnalla paremmi. Sitten muutaman vaihdon sarja ja väliin "nousuja". Ihan OK.

Seuraavaksi taidettiin tehdä tunnari. Muuten kisamainen, mutta ylimatka. Ihan hyvä etsiminen ja palautuskin melkein kokonaan laukalla.

Luoksetulosta vain loppupätkää. Eka ihan hyvä, toisella jäi vähän kauas, kolmas taisi olla paras. Sivullesiirtymisessä käännyin alta pois.

Ohjatussa palkka merkiltä, sitten oikean haku ja palkka vauhdista. Sitten piti vain antaa hakea vasen, mutta ei mennyt kuin Strömsössä (ruotsinkielinen saaristolaishenkinen lifestyle-ohjelma ;) ) ja ensin Into hidasteli merkillä ja sitten vielä yritti mennä keskimmäiselle. Uusinnalla saatiin sitten sekin onnistumaan. Otin eteen asti, tuli hyvin suoraan.

Lopuksi vielä ruudun loppuosa niin, että Inton tullessa sivulle pysähdyin ja joutui siis jarruttamaan varsin voimakkaasti.

Näillä sitten mennään Kuopioon. Pieniä pihatreenejä on loppuviikon ohjelmassa, mutta niissä ei kauheasti ole enää mitään tehtävissä. No, eiköhän se Into osaa. Ja jos ei osaa, niin ei sitä tässä vajaassa viikossa kyllä enää opettamaankaan ehdi :) .

Tuli pyhitettyä sitten ihan huolella. Lauantaina ei tehty yhtään mitään. Siis niin mitään. Hädin tuskin lenkillä käytiin, mutta muuten päivä meni sohvaan liimaantuneena. No, joskus näitäkin tarvitaan.

Sunnuntaina olin itse töissä (vaalit), joten koirille aamupäivästä metsälenkki ja illasta sitten vähän pienempi lenkki. Sen yhteydessä ex tempore-tokoilut Inton kanssa (remmin repiminen toimi hyvin palkkana).

Ensin ihan vähän seuraamista. Meinasi edistää, siitä erittäin napakka huomautus. Into skarppasi tosi hyvin siitä. Jäävistä seisominen, oli ihan OK. Kaukoista ensin yksi istumaan nousu kisamatkalta, Into nousi tosi hyvin. Tässä remmin revittelyä palkaksi. Sitten pidempi sarja lähempää, nämäkin ihan OK, asenne suorastaan vähän raivokas. Loistokkaaksi lopuksi luoksetulo. Pehmeän lumen houkuttamana Into teki ihan superit stopi. Lopussa jäi taas aavistuksen kauas, joten loppuosa vielä erikseen ja nyt tuli hyvin.

Kivaa oli. Ei haitannut viidentoista asteen pakkanen eikä se, että mitään oikeita tokotarvikkeita ei ollut mukana. Remmin repiminen kelpasi Intolle palkaksi oikein hyvin.

Torstaina pidettiin ihan lepopäivä. Itse parantelin kurkkukipua kuumaa teetä litkimällä ja koirat rentoutuivat nukkumalla pitkin pituuttaan.

Perjantai-iltana otettiin Hannan ja Maijun kanssa suunnaksi Kana-areena ja siellä tokotreenit. Tosin matkanteko meinasi tyssätä heti alkuunsa, kun liukkaus, lumisade ja lukuisat kolarit hidastivat menoa melkoisesti. Mutta läpi tuulen ja myrskyn puskettiin ja perille päästiin.

Tehtiin kaksi kierrosta ja paikallaolot väliin. Into aloitti seuraamisella ja siinä lähinnä sivusiirtymisillä ja paikallakäännöksillä. Katja kertoi, kun on suora ja palkkasin sitten sen mukaan. Vähän oli huolimaton, mutta ihan hyviäkin tuli. Näitä on yksin niin kamalan vaikea treenata, kun itse ei näe yhtään, että mihin suuntaan Inton takaosa milloinkin sojottaa.

Sitten tunnari. Aika pitkä rivi kapuloita (15?) ja ylimatkalla. Into meni melkein keskeltä riviä "sisään", meni vasemmalle, sahasi siellä tovin ja siirtyi sitten oikealle, josta löysi aika nopeasti oman. Lähti palauttamaan laukalla, mutta viimeiset askeleet taas ravia. Ihan hyvä suoritus kuitenkin.

Ohjatussa merkkiä. Ensimmäisen juoksin merkille palkkaamaan lelulla, toinen naksulla ja namilla ja kolmas taas juosten lelulla.

Hyppynouto ensin kisamaisella aloituksella, palkka vauhdista. Sitten vinoja heittoja niin, että lähetyskin oli vähän pois esteen linjalta. Kerran jouduin korjaamaan, muuten hyvin.

Sitten pieni tauko ja sen jälkeen paikallaolot. Ensin istuminen ja sitten makuu. Kummassakaan ei mitään huomautettavaa, makuussa omin käskyin ja ihan hyvin ylös ja alas. Aplodeista lähti taas vähän silmät pyörimään, mutta pysyi kuitenkin ruodussa.

Toisen kiekan aluksi idari. Järjestys istu-maa-seiso. Ensimmäisellä yrityksellä Into kyttäsi vain merkkejä, tästä huomautus ja uusi yritys. Nyt seurasi paremmin. Asennot oikein, maasta ei lähtenyt mukaan (!?) ja kulmissakin muistaakseni jotain säätöä. Uusinta niin, että eka ja vika suora läpi, keskelle makuu ja siitä mukaan namiavulla.

Luoksetulo niin, että avustaja heitti palkan. Ekalla lähti vähän löysästi, ei stoppia siihen. Uusinnalla parempi ja varsin hyvä pysähdyskin. Sitten suora luoksetulo. Ennakoi vähän heittoa ja kyttäsi avustajaa. Uusinnalla parempi ja siitä vauhtipalkka.

Kaukojen aloituksessa Into oli jotenkin tosi keskittymätön. Ei mm. mennyt ensin maahan ja sitten ei lähtenyt ekaan vaihtoon ollenkaan. Minusta ei kuitenkaan näyttänyt yhtään sellaiselta ahdistuneelta, vaan oli vaan jotenkin "pihalla". Uusinnalla sitten parempi. Ensin seisomaan ja siitä palkka, sitten istumaan ja siitä palkka. Sitten istu-seiso ja siitä palkka. Lopuksi koko sarja vielä lähempää.

Loppuhuipennukseksi ruutuun. Ei ongelmia, vaikka matkalla merkkejä ja ruutu ihan seinässä kiinni. Silti paikka tosi hyvä.

Olipa kiva viikonlopun aloitus. Paljon kiitoksia seurasta Hanna, Maiju, Katja, Hanna ja Kirsi. Ja Hannalle kiitokset kyydistä, ajokeli oli varsin veemäinen mennen tullen, oli oikein kiva istuskella vaan kyydissä.

Lumikola. Liikkuva lumikola. Lunta täynnä oleva liikkuva lumikola. Se on ehkä hienointa mitä Into tietää. Juha teki pihassa lumitöitä kun olin lähdössä koirien kanssa lenkille ja siitä se ajatus sitten lähti.

Into sai tehdä seuraamista siinä lumenkolaamisen liepeillä. Oli sitten jonkin verran vaikeaa. Tai oikeastaan vähän enemmänkin. Jouduin jopa vähän huomauttamaan. Tai oikeastaan aika paljonkin. Mutta kun se kola nyt vaan on niin ihana. Loppujen lopuksi Into pystyi pitämään kontaktin, vaikka kolattiin melkein varpaiden päältä. Helppoa se ei ollut, mutta pystyi.

Lenkin (oli melkeinpä vielä kauniimpaa ja parempi ilma kuin eilen, ihanaa!) jälkeen oli pakko jäädä vielä hetkeksi pihaan tokoilemaan. Sain Saiman avustajaksi.

Aloitettiin tunnarilla. Saima vei kapulat, vääriä ehkä noin kymmenen ja ne oli tosi huolella hajustettuja. Into teki taas ihan sairaan hyvän tunnarin. Ei yhtään mitään varmistelua, otti oman heti, kun löysi. Palautuskin (hidasta) laukkaa. Jee!

Sitten luoksetuloa edelleen Saiman avustama. Saima heitti Cuzin heti stopista. Into teki oikein hyvän pysähdyksen. Toinen suoraan ja siitä vauhtipalkka.

Ohjatun kapulalla palautuksia vinoista heitoista. Muutama fiba, mutta pääasiallisesti hyvin. Aika tiiviisti tulee kyllä, kun kuumenee noista toistoista jonkin verran. Sitten vielä yksi ihan perusnouto, jossa palkka vauhdista.

Seuraamista. Paljon sivuaskelia ja paikallakäännöksiä. Niissä Into oli ihan OK. Perusseuraamisessa lähti vähän edistämään ja jouduin aika tavallakin huomauttamaan, ennen kuin tokeentui. Sitten tuli ihan hyviä pätkiä.

Lopuksi vielä kaukoja. Edelleen namilla ja naksulla ja läheltä. Ihan OK ja asennetta ainakin riittää. Lievää kuumumista nimittäin taas havaittavissa. Lopuksi vielä yksi istumaan nousu kisamatkalta (tai vähän ylikin), tosi hyvä!

Loppuhuipennukseksi putsattiin auto lumesta. Se on melkein yhtä hienoa, kuin lumityöt kolalla (siis Inton mielestä).

Olin tiistaina vasta aika myöhään illlalla lenkillä ja pimeässä metsässä oli niin kaunista. Aivan kuin olisi jossain satumaassa talsinut. Nyt on talvikelit kohdillaan, tällaista sen pitää olla! Lunta ei ole vielä haitaksi asti ja pakkanenkin on oikein ulkoilumyönteisissä lukemissa.

Inton maanantaisen kakomisen takia peruin tämän viikon agitreenit. Tosin kakomisen syykin taisi selvitä, kun herra oksensi eilen pätkän sellaista punottua narulelua. Se taisi kutitella kurkussa jo maanantaina. Ainakin Into vaikuttaisi olevan ihan kunnossa ja normaali. Sillä on joku ihme vimma nakerrella noita tuollaisia leluja, ei ollut ihan ensimmäinen kerta, kun pätkän sellaista oksensi.

Koska agit jäivät väliin, tehtiin sitten ihan pienesti tokojuttuja omassa pihassa. Tai tiellä lähinnä. Tunnari niin, että kapuloita vähän toistakymmentä kahdessa aika tiiviissä rivissä. Tämä oli ihan sairaan hyvä. Nopea löytö ja nosto. Ei varmistelua, ei minkäänlaista säätämistä. Kaukoja taas naksulla ja namilla. Välillä paremmin välillä huonommin. Nyt oli vähän hillitympi kuin maanantaina sisällä.

Tiellä sitten pienesti seuraamista, jossa jouduin lievästä edistämisestä huomauttamaan. Seuraaavaksi jääviä, lähinnä istumista ja seisomista sekaisin. Taas istui seisominen, kun tein istumisen ensin. Tulipa muuten järkevän kuuloinen lause ;). Vähän jopa puhuttelin ja muistutin korvien olemassa olosta ja kas kummaa, sittenhän pystyikin tekemään ihan koko ajan oikein. Lopuksi kaikki jäävät kertaalleen heti asennosta palkaten. Nämä tuntuivat ihan hyviltä ja nopeilta. 

Sitten vielä parit puunkierrot. Ensimmäinen eteen asti, toiseen stoppi vartaloavulla ja kolmas suoraan vauhdista palkaten.

Kun tulin töistä kotiin, pisti silmääni, että Into nieleskeli jonkun kerran ja kerran olin kuulevinani sen ikään kuin kakovan. Päätin heti, että jätämme illan tokotreenit väliin. Kennelyskältä oireilu ei vaikuttanut (siitä on kokemusta parin vuoden takaa ja se kuulosti ainakin silloin ihan erilaiselta), ensimmäisenä tuli mieleen nielutulehdus tai vastaava. Joka tapauksessa oli parempi jäädä kotiin, kuin lähteä kylmään halliin palelemaan ja jopa mahdollisesti tartuttamaan muita.

Ihan tekemättömiksi emme kuitenkaan osanneet heittäytyä, vaan vähän jumppailtiin kaukoja ja perusasentoja sisällä. Into kävin ihan älyttömän kuumana. Tein kaukoja naksutellen ja namipalkalla (ja namina niinkin iso herkku, kuin minikokoinen kuivanappula) ja koira heitti sellaisille kiekoille, että en ole ihan viime aikoina nähnyt. Into veti eteistä edes takaisin ja teki kaukojen vaihtoja (ja vähän muitakin temppuja) noin kolme sekunnissa. No, saatiin homma sitten sen verran rauhoittumaan, että pystyttiin ihan oikeasti tekemään kaukoja ja vielä niitä vaihtoja, joita pyysin. Mutta oli asennetta ja nopeutta ihan kotitarpeiksi...

Perusasentoja ja seuraamisen käännöksiä haittasi vajaat 25 kiloa australianpaimenkoiraa, joka myös halusi osallistua ja tunki koko ajan mukaan treenaamaan. Into teki nämäkin aika hmmmm... innokkaasti ja intensiivisesti. Svantekin sai sitten lopuksi vähän tehdä ja oli kovin innokas sekin.

Että sellaiset rauhalliset lepopäivän puuhastelut. Illan aikana Into ei ole nieleskellyt enää yhtään, ehkä/toivottavasti se oli vain jotain ohimenevää. Seuraillaan tilannetta.

Sunnuntaina ajelin lauantaiseen tapaan SDP:lle. Ensin aamulla talkoilemaan agikisoihin ja sitten iltapäivästä itse kisaamaan.

Inton kanssa ollaan viimeksi kilpailtu agilityssa lokakuussa piirinmestaruuksissa. muutamaa päivää vaille kolmen kuukauden kisatauko siis alla. Treenattukin on tosi vähän, vähän enemmän on ollut tokopainotteista viime aikoina.

Kisoissa oli kaksi agirataa. Ensimmäisellä kämmäsin keinulla, kun vapautin Inton liian aikaisin. Siitä vitonen, muuten aikas hyvä rata, aikakin ihan kilpailukykyinen.

Toisella oli sellainen aika viheliäinen kepeille vienti, johon en keksinyt oikein mitään hyvää ratkaisua. Jatkon kannalta oli melkeinpä pakko päästä keppien vasemmalle puolelle ja sinne päästäkseen piti tehdä joko valssi tai jyrkkä leikkaus ennen keppejä tai sitten persjättö tai valssi keppien jälkeen. Itse päädyin yrittämään valssia ennen keppejä, koska siten saisin parhaan etumatkan jatkoon, jossa oli kiire törkkäämään koiraa pussin jälkeiselle okserille. Tiesin, että tulee kiire ja kiirehän siinä tulikin. Niinkin pahasti, että sijoittumiseni oli pielessä ja blokkasin Intolta oikean keppivälin ja näin se sujahti kakkosväliin. Muuten tämäkin rata oli ihan kohtuullisen tuntuinen ja nyt seisottelin kontakteillakin vähän pidempään.

Kisatauoasta ja vähäisestä treenaamisesta huolimatta Into oli tosi kiva. Kuunteli pääasiallisesti hyvin, eikä suuremmin sinkoillut. Oli tosi kiva kisata pitkästä aikaa!

Tänään tokoiltiin maajoukkuekarsintojen kotikisa Lempäälässä SDP-hallilla. Kaikkiaan kilpailijoita taisi olla 36 ja Into starttasi numerolla 16.

Ensin tehtiin paikallaolot, näissä ei mitään ihmeellistä, kympit kummastakin.

Yksittäisliikkeet oli jaettu kahteen kehään. Ensimmäisessä tehtiin ruutu, idari, luoksetulo, kaukot ja hyppynouto.

Ruudussa Into meni merkille ihan omituisesti. Lähti kiertämään toisen kautta kuin normaalisti ja meni muutenkin ihan vinoon. Sain kuitenkin pysäytettyä ihan turvalliselle alueelle. Ruutuun ihan hyvin, samoin sivulle, Pisteitä 9,5.

Idarissa järjestys meille ehkä pahin mahdollinen eli maahan-istu-seiso. Onneksi Into kuitenkin teki kaikki asennot. Yhtään en kyllä tiedä, että miten. Seuraaminen on idarissa aina vähän sitä sun tätä, nyt ei ihan toivotonta. Pisteitä 10.

Luoksetulo sellainen tyypillinen. Paremmatkin stopit voisi tehdä. Ihan kohtuullisesti joka tapauksessa ja vauhtikin oli ihan riittävä. Nyt tuli eteenkin hyvin, eikä jäänyt liian kauas kuten joskus. Sivulle samoin OK. Pisteitä 9.

Kaukot. Huoh. Iso HUOH. Järjestys oli ihan normaali istu-seiso-maahan-seiso-istu-maahan. Into teki kaikki vaihdot, mutta liikkui eteenpäin ja oli tosi tahmea. Tästä sitten pisteitä vain 5 ja sitä myöten hyvästit menestymismahdollisuuksille tässä karsintakisassa.

Hyppynouto oli hyvä, ei mitään huomauttamista oikeastaan itselläkään. 10 siitä.

Sitten pieni tauko ja toiseen kehään.

Ohjatussa arvoin meille vasemman. Into teki (Inton merkiksi) tosi hyvän ohjatun merkin. Rento ja meni ihan vauhdilla hyvään paikkaan asti. Nouto normaali, eli siisti ja ihan kohtuullisen nopeakin. Luovutusasento oli suora ja sivulle tuli hyvin. Pisteitä 10.

Seuraamiskaavio oli tosi nopearytminen ja "nykivä". Paljon pysähdyksiä ja käännöksiä ja tosi vähän ihan normaalia suoraan kävelyä. Taas vaikea päästä siihen normaaliin kävelyrytmiin. Into teki mielestäni ihan hyvän tuntuisen seuraamisen. Alussa taisi olla joku vino perusasento ja jossain juoksun käännöksessä pientä hypyn tynkää, mutta kokonaisuus tuntui vallan asialliselta. Nyt ei hitaassakaan tunkenut eteen tai painanut. Pisteitä saimme tästä 9.

Viimeisenä sitten tunnari. Oma toinen oikealta. Into lähti oikeastaan melkein oman päältä, meni rivin toiseen päähän ja palasi takaisin ja tsekkasi vielä sen reunimmaisenkin ja otti oman ja palautti jopa melkein laukalla. Pisteitä saatiin vähän yläkanttiin eli 10.

Video

Yhteensä saimme 291 pistettä ja sillä sijoittui tässä tosi kova tasoisessa karsinnassa vaatimattomalle sijalle 11. Harmitti ihan vietävästi se kaukojen kämmäily, etenkin kun ne ovat nyt toimineet ihan kohtuullisesti. Muuten Into oli ihan tosi mainio ja sen kanssa oli taas kiva ellei peräti nautinto kisata.

Onnea kaikille hienoja tuloksia tehneille (teitä oli paljon!), erityisonnittelut tietenkin Anulle ja Luulle siitä kolmannesta EVL1-tuloksesta ja sitä myötä TK4:sta. Huippua!

Illalla vielä SDP:lle pienesti tokoilemaan.

Into teki ohjatun, jossa sai hakea molemmat puolet. Oikean nosti etukautta, kun aika lähellä kapulaa oli sekä Luu että Nipsu odottelemassa. Vasen OK.

Tunnari. Muuten kisamainen, mutta vähän ylipitkä matka. Vähän joutui etsimään, mutta palautus melkein koko matkan laukalla.

Kaukojen aloituksia pari. Ihan OK. Joitain jääviä, teki oikeat asennot. Seuraamista pieni pätkä, ihan OK.

Siinä se nyt sitten oli, näillä mennään huomiseen :).

Pitkästä aikaa hakumetsässä. Pienet ja pikaiset treenit Anun ja Pian kanssa.

Intolle viisi pistoa. Kolme oikealle, kaksi vasemmalle. Oikeaan etukulmaan hyvä pisto ja nopea löytö. Vasemmalle tyhjä. Into meni taas sellaista kyytiä, että oksat pois. Juoksin sitä alueelle vastaan, mutta se oli jo silloin vasemman puolen kakkospiilolla, kääntyi sieltä takaisin, tsekkasi etukulman ja sitten vasta minun luokseni. Huoh.

Toinen oikealle. Into lähti hyvin, kauheaa vauhtia. Olikin sitten mennyt Anusta ohi ihan hirveällä kiidolla. Tuli takaisin. Lähetin uudelleen ja nyt yritti kurvata melkein suorilta alueen toiselle puolelle, jossa Pia oli juuri könyämässä piilolle. Huusin pois ja sitten Into olikin sitä mieltä, että antaa olla. Ei vaan lähtenyt enää ollenkaan. Lopulta mentiin yhdessä melkein maalimiehelle asti, että saatiin jonkinlainen löytö aikaiseksi.

Sitten sinne vasemmalle. Hyvä pisto ja nopea löytö. Ei ongelmia. Viimeinen vielä oikealla ja nytkään ei meinannut lähteä ollenkaan. Pienen hetsauksen jälkeen sitten lähti ja löysi Anun ihan hyvin.

Huoh. Olipahan taas räpeltämistä. Vauhtia oli paaaaljon enemmän kuin järkeä.

Treenien jälkeen tehtiin Anun kanssa pieni lenkki metsässä. Oltaisiin tehty pidempikin, mutta päädyttiin vähän sellaiseen suo siellä, vetelä täällä -tilanteeseen ja päädyttiin kääntymään takaisin, ennen kuin mulitaan oikein kunnolla. Kivasti lumi tarttui jo nytkin vähän märkiin kenkiin. Mutta on se silti ihanaa, kun on edes vähän lunta!!

Keskiviikkon valkkuryhmän treeneissä teemana rääkki ja sen puitteissa Petri värkkäsi meille radan, jossa oli pienet ja ahtaat estevälit. Tosin muurilta keinulle vinguin vähän lisätilaa, kun vajaa neljän metrin väli tuntui lyhyeltä, etenkin kun edeltävä este on muuri, eli koira ei näe yhtään, että mitä sen jälkeen on tulossa.

Ensin tehtiin radan alkuosaa, muistaakseni esteelle 14 saakka. Alkuun kokeilein päällejuoksua ja pakkovalssia. Päällejuoksusta Into meni ensin ihan läpi, mutta kun olin tarkempi ajoituksen kanssa, onnistui sekin. Pakkovalssi tuntui paremmalta, sain Inton kääntymään tiukemmin putkeen ja itsenikin vikkelämmin pois tietä tukkimasta. Sellaisen ahtaan hyppykuvion tein ensin ihan pyörittämällä, onnistui niinkin. Petrin vinkistä innostui kokeilemaan siihen sellaista vippausta ja se toimi tosi hyvin. Into kääntyi erittäin tiukasti sillä. Muuta hankalaa ei alkupätkällä sitten ollutkaan.

Väliaikanumerona kellotettiin kontakteja. Tiesin jo etukäteen, että Intolla ne ovat hitaat ja niin ne keinua lukuunottamatta olivatkin. Keinulla Into taisi olla melkeinpä nopein, mutta siinä en vaadikaan puhtaaseen 2o2o:iin.

Sitten kokeiltiin vielä tehdä koko rataa. Tässä Into teki ihan kivasti. Keinun jälkeisen pituuden ohjasin ekalla yrittämällä huolimattomasti ja ihan lopun hyppyyn yritin sellaista hasardi-pakkovalssia. Se oli parempi (ja ehkä jopa nopeampikin, vaikka matkaa tulikin enemmän) toisen kautta kierrättämällä.

Inton kanssa on melkein helpompi tehdä tällaisia koko ajan tiukkaa pyöritystä vaativia ratoja. Meille ylivoimaisesti vaikeimpia ovat sellaiset radat, jossa mennään ensin kovaa ja sitten pitäisi saada tekemään pienesti. Nyt tällä ahtaalla radalla Into kääntyi tosi hyvin ja pienesti ja tuli ohjauksiinkin varsin mallikkaasti.