Ansa aloitti yskimisen tänään.

Svante yski viime yönä ja aamulla aika tavalla, Inton tilanne näyttää jo vähän paremmalta.

Huoh, montakohan viikkoa tässäkin nyt sitten vielä menee .

Into on ollut tänään parempi. Yskii toki yhä, mutta ei niin paljoa kuin perjantaina ja lauantaina. Toivottavasti lähtisi nyt paranemaan!

Svante sitten puolestaan aloitti yskimisen tänään. Yskähtelee aika harvakseen, mutta selkeästi kuitenkin yskii.

Nyt sitten odotellaan, että kuka on seuraava uhri, kaksi olisi vielä jäljellä...

Into yskii ihan hirveästi, välillä kakoo ja oksentaa limaa. Yöllä täällä ei saanut kukaan nukuttua, kun tuo ressukka köhi koko ajan. Sitten kun se ei hetkeen köhinyt, oli pakko nousta katsomaan, että hengittääkö se vielä...

Mietin, että kauanko tuota uskaltaa katsella, vai pitääkö sen kanssa lähteä lääkäriin. Onneksi Into hillittömästä yskimisestä huolimatta on varsin (turhankin?) pirteä ja ruokahalu on myös ihan kohdillaan.

Nyt vaan kädet kyynärpäitä myöten ristiin, että ei iske muihin koiriin. Pahimmassa tapauksessa sairastavat kaikki neljä sen vuorotellen ja me ollaan koko porukka karanteenissa ainakin pari kuukautta .

Oiva-ressukkakin on aika vaisu. Ei tahdo jaksaa kävellä edes sitä meidän normaalia lenkkiä ja etenkin öisin on vähän levoton ja vaihtelee nukkumapaikkaa. Oiva pääsee ylös makuulta ihan hyvin, mutta makuulle meneminen on vähän hankalampaa ja niinpä sen uuden nukkumapaikan löytäminen ja siihen asettuminen kestää aina aika kauan ja siihen sisältyy pyörimistä, kuopimista ja muuta säätöä aina koko rahan edestä. En tiedä, että mitä sen päässä viime yönä oli liikkunut, kun oli löytänyt jostain yhden tunnarikapulan ja silpunnut sen aikansa kuluksi. Oiva nyt on tunnetusti on kategoriaa "iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn", joten ehkä se keksi tuhotöiden tekemisenkin nyt vasta vähän kypsemmässä (13 v.) iässä .

Kennelyskä nimittäin. Kiivaasti olen sitä yrittänyt vältellä (jätin mm. ilmoittamatta agilitykisoihin), mutta ei auttanut sekään.

Meillä potilas on Into. Se köhäisi päivällä (kävin lounastauolla kotona) pari kertaa ja nyt illalla on yskinyt ja kakonut jo ihan kunnolla. Nyt ei voi muuta kuin toivoa, että Into paranee nopeasti ja että tauti ei iske perheen muihin koiriin, etenkään Oivaan. Sunnuntaina olisi ollut meidän hartaasti odottamamme Into sisarusten ja puolisisarusten pentuetreffit, mutta nyt nekin jäävät väliin. Saa nähdä kuinka käy tokokisojen muutaman viikon kuluttua.

Voin ihan suoraan sanoa, että ottaa päähän aivan sairaasti. Niin paljon, ettei edes sanoja löydy.

Torstaina ei varsinaisesti treenattu (paitsi minä, joka oli rääkättävänä Elixiassa...), mutta yksi tunnari oli pakko pihassa ottaa. Taas tosi paljon kapuloita. Nyt Into etsi tosi hyvin ja rauhallisesti, vaikka ei heti meinannutkaan löytää ja kun sitten bongasi oman, nosti sen heti ja ilman varmisteluja. Palautusvauhti oli taas melko hidas, mutta olkoon. Tunnari jätettiin sitten tähän yhteen onnistuneeseen suoritukseen.

Sitten otin ihan vaan siinä tiellä vähän sitä seuraamista ja testailin taas juoksua. Luoksetulon loppuosaan sain Saiman avukseni pitämään Intosta kiinni ja tehtiin siitä muutama. Into tuli ihan hyvää vauhtia, etenkin kun Saima ei heti päästänyt, vaan antoi sen vähän yrittää ensin.

Sitten Saimakin kokeili vähän seuraamista Inton kanssa ja näytti itseasiassa oikein hyvälle. Pitäisikö laittaa ohjaaja vaihtoon? Taisivat tehdä myös yhden suoran luoksetulon ja vähän temppuja. Into on kyllä mainio, kun se tekee ihan samalla tavalla (toki helppoja juttuja) Saiman kanssa, mitä minunkin. Ei paljon taakseen katsele ja omistajaa kaipaa. Svante on tässä suhteessa ihan erilainen, se on niin minun koirani, että kyselee vaan minulta koko ajan lupaa. Kyllä senkin kanssa voi joku toinenkin tehdä, mutta suoritukset on paljon varovaisempia ja hitaampia, kuin minun kanssani. Intolle on aivan sama, että kuka ohjaa, kunhan saa tehdä .

Keskiviikkona olin ihan ypösen yksin tokoilemassa Meirän Hallilla. Otin Svantenkin mukaan, etten vaan vahingossa vedä koko tuntia Inton kanssa.

Into oli vähän sähellystuulella. Seuraamisessa testailin taas sitä juoksua ja siihen oikeaa nopeutta. Pompotteluista huomatin aika tiukastikin. Ruudussa oli palkka valmiina, mutta eihän tuo urvelo sitä taas ensimmäisellä kerralla huomannut. Siitä huolimatta ensi yrittämällä tosi hyvä paikka. Pitihän sitä sitten kuitenkin alkaa hinkuttamaan, kun olin etukäteen ajatellut vahvistaa paikkaa. Pari menikin hyvin, mutta sitten Into alkoi jostain syystä tarjoamaan siinä sivussa olevia hämymerkkejä. Tätä piti vähän vääntää, että saatiin oikein. Sitten otin vielä erikseen ihan läheltä paikanhakuja. Nyt pitää vaan itse olla kriittinen ja tarkka siitä, että mitä hyväksyy ja mitä ei.

Tunnari. Huoh. Ensimmäisellä oli taas ihan väärällä asenteella liikkeellä. Meni ja nappasi heti yhden suuhun, pudotti, etsi hyvin ja toi oman. Uusinnalla sitten toi väärän. Seuraavalla oman, mutta hirveän tarkistelun jälkeen. Sitten vaihdoin vähän lähetyspaikkaa ja otin yhden niin, että seisoin itse ihan kapuloiden vieressä ja muistutin juuri ennen kapuloita, että mitä tässä pitäisi tehdä. Tämä ihan OK. Sitten vielä yksi ihan normaalisti ja nyt tosi nopeasti nosti oman, eikä varmistellut yhtään.

Hyppynoutoakin otettiin, ei ongelmia. Ohjatussa haetutin molemmat puolet. Kapulat oli tosi vaikeasti ihan lähellä seinää (ja ruutukin ihan vasemman kapulan vieressä). Vasen hyvin, oikealla meni ensin keskimmäiselle, mutta sain siitä hyvin oikealle. Uusinnalla ei ongelmia (keskimmäisen ja oikeanpuoleisen kapulan välissä oli seinustalla tuoli, saattoi hiukan häiritä, mutta tarkoituksella annoin olla). Sitten jokunen palautus ihan vinoista heitoista, aika hyvin Into tuli suoraan.

Luoksetulossa tehtii loppupätkää, välillä palkka vauhdista, välillä edestä, välillä sivulle asti. Sitten yksi stoppiin (joka melko OK, ei niistä ihan huippuja tule varmaan ikinä) ja siitä loppuun asti. Ja taidettiin yksi ihan suorakin ottaa. Erikseen treenailtiin sitten sitä sivulletuloa eri kulmista ja suunnista. Kaukoja tehtiin läheltä ja kaukaa ja merkin takana ja ruudussa ja ties miten. Vähän siis pelleiltiin. Ihan OK. Idarissa seuraamista ja asennot istumiseen asti. Vähän yritti kyyläillä taas merkkejä ja ennakoida käännöksiä. Käännyinkin sitten heti merkiltä oikealle jonkun kerran  ja Into alkoi muistaa, että kenen tahtiin ne käännökset tehdään.

Into ei tosiaan tehnyt tätä kaikkea putkeen, vaan siinä välissä naftaliineista kaivettu Svante pääsi vähän höntsäilemään. Svante sai tehdä seuraamista, idaria, luoksetuloa, hyppynoutoa puukapulalla ja tasamaanoutoa metallilla.  Kaikkein hienointa Svantesta oli hyppynouto ja sitten a-telineellä nouto. Se suorastaan lensi sen harjan yli ja hyvin muisti tulla samaa reittiä takaisinkin. Svante oli kovin tohkeissaan, mutta eihän se enää mitää osaa. Seuraamisessa pomppii, noudot palauttaa ihan vinoon ja muutenkin sääti ja sähläsi ihan urakalla. Mutta kivaa oli. Ja Intolla meni ihan hermot, sen piti koko ajan ryömiä sinne keskelle kentää kyyläilemään ja teki siinä parin metrin päässä meistä samoja juttua, mitä käskin Svanten tehdä. Hömöjä otuksia.

Tiistaina oli taas Inton agitreenien vuoro Mouhijärvellä.

Oli taas aika kinkkinen rata ja jotenkin en vaan nytkään saanut siitä kunnolla kiinni ja unohdinkin sitten pariinkin otteeseen. Into oli nyt paremmin kuulolla ja kulki ihan kivasti. Yhtä niistoa väännettiin jonkin verran ja ihan kauean tiiviiksi sitä ei yrityksistä huolimatta saatu. Toisaalta vauhtiakin on sen verran, että eihän se ihan pennin päällä tietenkään pystykään kääntymään.

Kepeille piti irrota aika kaukaa ja itse leijeröin tässä putken. Vähän pelkäsin, että Into bongaa sen putken pään keppien sijaan, mutta hienosti se haki kepeille ja kesti leijeröininkin hyvin.

Agilitykisoihin tekisi kovasti mieli (lokakuussa kisattu viimeksi), mutta vähän pelottaa tuo joka puolella riehuva kennelyskä. En millään haluaisi sitä meidän riesaksemme, etenkin Oiva-papparaiselle se voisi olla  turhan rankkaa.

Maanantaina oli Svanten agitreenien vuoro. Tosin ihan pienesti ehdin Inton kanssa tokoilemaan ennen ageja.

Into sai mennä ruutuun (aina palkka valmiina), tehdä vähän seuraamista (haettiin siihen juoksuun oikeaan vauhtia ja rytmiä) ja harjoitella sivulle siirtymisiä. Kaikki ihan OK.

Agilityssa meitä olikin vain kolme, eli aikaa oli ruhtinaallisesti. Tehtiin kaksi pätkää. Radat olivat kohtuullisen pitkiä ja sellaisia juostavia ja vauhdikkaita. Ensimmäisen radan Svante veti aika tyylikkäällä nollalla läpi, ei parannettavaa. Toisella minä sabotoin nollan yhden takaakierron huolimattomalla ohjauksella ja sitten unohtamalla radan. Pariin valssikohtaan kokeiltiin takaaleikkausta, ensimmäisessä se toimikin tosi hyvin, mutta toisessa valssi oli parempi. Kontaktit olivat kaikki radalla ja niillä ei ongelmia. Kiva oli taas mennä Svanten kanssa!

Tänään varhain aamulla puskettiin lumimyterissä Inton kanssa kohti Purinaa ja tokokisoja. Tai minä lähinnä vastasin tästä matkasta, Into veti tavoilleen uskollisena unta palloon koiraosastolla.

Turhaan ei uhmattu säätä ja liukkautta, sillä Inton koe meni varsin mainiosti. Rivistöön putoili pelkkiä kymppejä ja ysejä ja yhteensä saimme 309 pistettä, jolla irtosi myös isohkon luokan voitto. Tuomari Hannele Pörsti oli varsin kiltti, eli pisteet ovat jonkin verran yläkanttiin, mutta kaikkiaan oli Intolta tosi hieno suoritus ja kerrankin jäätiin ilman nollia! On minulla vaan hieno koira !

Töitä toki riittää jatkossakin. Luoksetulon loppupätkä oli aika hidas, samoin tunnarin palautusvauhti ja sivulle siirtymiset kaikki huonoja. Seuraamisessa Into juoksuosuudessa pompotteli aika iloisesti, eli sitä pitää treenata. Seuraamisessa olin itse tosi huono, jännitti vissiin sen verran, että käskyt tulivat suustani ihan oudolla äänellä ja kävelin miten sattuu. Tähänkin pitää keskittyä. Mutta on se työ hedelmääkin kantanut; ohjatun merkille pystyi menemään ihan OK, tunnarissa oikea kapula ja paikallaolon perusasentoon nousu hyvä ja nopea. Idarin merkkejä Into ei kytännyt ollenkaan, asennotkin kaikki oikein. Eli kyllä sitä kehitystä vaan tapahtuu, vaikka välillä vähän tuskaiselta tuntuukin.

Mutta siis kaikkiaan varsin loistava päivä, ei voi muuta sanoa. Kiitos kaikille tsempityksistä ja Heidille kiitos merkin lainasta. Kehässä merkkinä oli sellainen matala merkki, jonka kanssa meillä on ollut joskus ongelmia ja meinasi iskeä pieni paniikki, joten oli kiva päästä ottamaan merkki kertaalleen ennen kehää menoa vastaavalla matalalla tötteröllä.

Eli nyt ei muuta kuin eteenpäin. Yhtä olisi vajaa. Niin ja sitten tietenkin sellainen pikkujuttu kuin näyttelytulos, mutta se on sitten sen ajan murhe. Nyt nautitaan tästä fiiliksestä .

Eilen raahauduin navetalle tokoilemaan Inton kanssa. Emme antaneet parinkymmenen pakkasasteen häiritä. Ilmeisesti joku muukin oli siellä tokoillut, kun sinne oli raivattu aika iso agiesteistä tyhjä alue ja vielä tokohyppykin jätetty siihen tyrkylle. Tämähän meille passasi.

Tehtiin kaikkea sellaista, jossa ohjaaja voi pitää hanskat kädessä . Seuraamisessa yritin nyt miettiä kävelyvauhtiani ja omaa päätäni. Tuntuu, että näilläkin on vähän vaikutusta siihen Inton edistämiseen. Ja jos nyt suoraan ja rehellisesti sanon, niin mieluummin otan tuon edistävän ja innokkaan seuraamisen, kun sen matkalaukkulaahustamisen, mitä se meillä oli jossain vaiheessa. Tokotuomarit eivät todennäköisesti ole kanssani ihan samoilla linjoilla, mutta elämä on täynnä valintoja . Ja ehkä me sitten joskus löydetään se näiden väliin asettuva ideaalisuorituskin.

Luoksetulosta otettiin taas ensin stoppiin ja siitä suoraan (himmailee, himmailee) ja pelkkää loppupätkää. Lisäksi otettiin stoppeja agilityputken kautta. Tunnarissa ekalla vähän lähmi vääriä, ei selkeästi nostanut, mutta koski. Tein aika vaikeasti, sillä vääriä oli toistakymmentä ja ne olivat piiitkässä rivissä, eli sekin varmasti vaikutti. Oman kuitenkin palautti (ravilla ja surkean näköisenä, mutta kaikkea ei kait voi saada). Uusinnassa oli tosi hyvä etsiminen, nappasi oman heti kun osui kohdalle, eikä tarkistellut. Palautusvauhti edelleen huono.

Raivatusta tilasta johtuen mahduttiin tekemään ohjattuakin. Haetutin molemmat puolet, ei ongelmia, palautusvauhtikin kohtuullinen. Merkin kanssa ei ole ongelmia, kun itse vien kapulat. Ei kyylää ollenkaan. Idarissa Into ei edes vilkaissut merkkejä, jee! Otin istumiseen asti ja hyvä seisominen ja istuminen, tai ainakin tuntui siltä, itsehän en nähnyt, että miten teki. Oikeat asennot joka tapauksessa.

Hyppynoutoa tehtiin puukapulalla. Ensin ihan perusliike, sitten vinoja heittoja. Hienosti Into osaa aika vinoistakin vääntää itsensä takaisin esteen kautta. Kaukoja tein yhden setin aika kaukaa ja sitten läheltä vähän tekniikkaa vahvistaen. Maasta istumaan nousu on nyt aika tahmea. Tuntui jopa paremmalta pelkällä suullisella käskyllä. Voiko olla, että olen tähänkin saanut aikaan aijaamista, kun olen heitellyt makupalaa ja aika usein vielä suoraan siitä käsimerkin tekevästä kädestä. Ihan kuin Into kyttäisi vähän sitä kättä. Hmmm, tätä pitää vähän tarkkailla.

Vaikka hyvin tarjettiinkin, oli sää liian kylmä agilityyn (aikaa olisi siihenkin ollut). Jottei pettymys olisi Intolle ollut aivan valtaisa, sai se sentään tehdä keinun pariin kertaan.

Keskiviikkona tokoiltiin Pian ja Tuplan kanssa lämpimässä hallissa. Ulkona olikin niin kylmä, että siellä ei pystynyt mitään tekemään, ei edes niitä suunniteltuja ilmaisuja.

Minulle kävi vähän vanhanaikaisesti ja torkahdin kotona sohvalle, joten lähdin sitten hallille aika kiireellä ja sellainen tietynlainen keskittymättömyys tuntuikin sitten vaivaavan läpi treenin.

Inton kanssa tehtiin vähän kaikkea. Seuraamista namilla. Totta se on, että paikka on nyt valunut liian eteen. En oikein tiedä, että miten ja koska tuo on tapahtunut, mutta liian edessä se on. Toki sekin vaikuttaa, että ei ole pystytty treenaamaan ollenkaan riittävästi. Intolla tuntuu taidot valuvan pois muistista heti, jos töitä ei tee jatkuvasti. Tuolle seuraamispaikalle ei nyt yhdessä eikä kahdessa treenissä saa tehtyä mitään, eli edessä on vähän pidempi savotta.

Luoksetulo stoppiin asti, tosi hyvä stoppi. Siitä suoraan loppuun, mutta taas Into ennakoi maahanmenoa ja himmaili. Pitihän se tämäkin nyt sitten nähdä. Tähän asti Inton luoksetulossa onkin ollut kaikki muut mahdolliset ongelmat, mutta ei ennakointia. Nyt on sitten sekin. Jee... Otin erikseen loppupätkää, yhden suoran (siinä ei ennakoi ollenkaan, ennakointi tulee tuon ekan stopin jälkeen) ja sitten maahanmenoja ihan erikseen. Nyt pitää vaan tehdä paljon sellaisia luoksetuloa, että tuosta stopista suoraan ja palkata vauhdista.

Tunnari oli ihan OK. Vähän varmisteli, mutta ei nostellut vääriä. Palautus ravissa. Ruudussa palkka valmiina, mutta Into jäi liian eteen. Haki kyllä hetken pyörittyään paikan itse. Uusinnoilla meni aina ruutuun asti. Paikanhakuja läheltä, joissa myös ihan OK, paitsi sivusta, jossa tarjosi merkkiä. Edelleen pitää vahvistaa paikkaa peremmälle, Into jää nyt vähän liian eteen (vaikka yleensä onkin kyllä selkeästi sisällä ruudussa). Ruudussakin näkyy, että sitä on tehty aivan liian vähän. Pitäisi päästä enemmän tekemään.

Ohjattu oli ihan hyvä. Merkki on edelleen hitaahko, mutta menee kuitenkin, eikä koomaile. Nyt sai hakea molemmat puolet, ei ongelmia. Tosin Into jostain syystä palauttaa ohjatussa tosi hitaasti. En oikein tiedä, että mistä johtuu. Onko jäännettä vielä tuosta merkin hinkkauksesta ja on vähän kuitenkin epävarma, että saako _ihan oikeasti_ noutaakin. Toisaalta olen ohjattua palkannut aika paljon vauhdista, eli saattaa vähän kyttäillä sitä palkkaakin. Täytyy nyt ottaa jonkin verran eteen asti, niin varmistuu. Tulee siis toki laukalla, mutta ei ollenkaan Inton normaalia palautusvauhtia.

Kaukoja otin sekä läheltä että kaukaa. Kaukaa vähän hätäili ja arpoi vaihtojen kanssa. Olen vahvistanut tiettyjä juttuja aika paljon läheltä ja paljon palkaten ja Into tietenkin pyrkii tarjoilemaan näitä. Täytyy olla vaan rauhallinen ja selkeä omien käskyjen kanssa, niin sitten Intokin rauhoittuu. Ihan ok vaihtoja, mutta maasta istumaan jää välillä vähän vajaaksi, ainakin toinen etujalka jää liian eteen.

Äh, mikähän siinäkin on, että kun koe lähestyy, tuntuu kaikki liikkeet leviävän käsiin enemmän tai vähemmän.

No niin, agility-honeymoonit on nyt sitten vietetty ja takaisin katajaan kapsahdettu. Sinko-Into is back.

Eilen oltiin Mouhijärvellä liitelemässä. Ulkona oli pakkasta rapiat kaksikymmentä astetta, hallissa taidettiin olla lähes saman verran plussalla. Tarkeni siis. Rata ei ollut mitkää supervaikea, mutta Into vaan valui kaikissa mahdollisissa kohdissa kaarteet ja käännökset pitkiksi. Piti taas oikein raivolla viedä, että sai sen kääntymään edes jotenkin. Niin ärsyttävää. Hyvää oli keppien haku tosi jyrkästä avokulmasta ja puomin kontakti, joka melko ok. Muuten oli aika rallattelua.

Plääh. Agilitymotivaatio valahti heti jonnekin pohjamutiin. Ei siitä vaan tule mitään. Varmaan ikinä. Ehkä me keskitytään vaan tokoilemaan, joka tosin sekin on melko haastavaa näillä pakkasilla. Onneksi tänään päästään lämpimään halliin treenaamaan.

Svante täyttää tänään kahdeksan vuotta, onnea rakas !

Maanantai-iltana oli taas Svanten agitreenit. Ennen ageja otin Inton kanssa siinä hallin pihalla vähän tokoa.

Ruutu oli aika vaikeasti siellä auton lähellä ja itse jäin sellaisen kontin taakse vähän piiloon. Hyvin Into haki ja paikkakin mainio. Luoksetuloa stoppiin asti ja siitä peruutukseen. Ihan OK. Liukkaalla vaikea arvioida, että kuinka tosissaan jarruttaa, mutta kyllä se aika pitkästi liukui, eli ilmeisesti yritystä oli. Sitten toinen stoppiin ja siitä loppuun. Erikseen loppuosaa vähän kauempaa vauhdista palkaten, että ihan läheltä eteenistumisesta naksutellen. Näissä ei ongelmia.

Tunnarissa oli aika paljon kapuloita. Into löysi oman ja ilman tarkistuksia otti ja toi. Palautus ravissa, mutta muuten varsin oiva suoritus. Kerrankin olin järkevä, enkä ottanut sitä enempää. Seuraaminen namiavulla oli tosi hyvän tuntuista. Saisikohan kisoissakin pitää Frolicia kädessä ... Lopuksi kaukojen vaihtoja läheltä ja peruuttelun kautta. Tosi pikaiset treenit, mutta saatiin kuitenkin jotain tehtyä.

Sitten Svanten agit. Tehtiin kaksi rataa, jotka molemmat Svante teki nollana läpi. Molempiin kokeiltiin yhteen kohtaan vaihtoehtoista ohjausta, mutta silmämääräisesti ei Tommikaan osannut sanoa, että kumpi oli nopeampi; alkuperäinen vai toinen versio. Kontaktit olivat kaikki radalla ja hyvin. Kaikkiaan Svante oli tosi kiva ja sen kanssa on niin ihanan helppoa mennä. Kunhan nyt vähän sohin kohti oikeita esteitä, niin Svante hoitaa homman, se on vaan niin taitava .

Ollaan oltu varsin saamattomia. Pakkanen on paukkunut sen verran kovissa lukemissa, että treenaaminen on ollut ihan jäissä . Tosin aikataulullisestikin on ollut vähän haastavaa, eli ei tässä pahemmin olisi ehtinyt treenailemaankaan.

Lauantaina hurautettiin pienellä porukalla Turkuun katsomaan tokon karsintakisaa. Olipa hienoja suorituksia ja treenimotivaatiota tuli taas rutkasti lisää. Toisaalta sellainen epätoivokin vähän hiipii noita huippusuorituksia katsoessa puseroon; miten meistä voi ikinä tulla edes lähes noin hyviä? No, yritetään ainakin. Mutta mukava oli nähdä liuta huippusuorituksia ja viettää lauantai-ilta varsin mukavassa seurassa.

Sunnuntaina aamupäivästä vedin Tamskin vapaaharjoitukset. Treenejä jouduttiin jo kertaalleen siirtämään kovan pakkasen vuoksi ja aika kylmä oli tänäänkin. Muutama urhea kuitenkin saapui paikalle ja treenit pidettiin. Kylmä kyllä oli ja itse olin sen parin tunnin seisoskelun jälkeen aivan umpijäässä. Onneksi sää kuitenkin iltaa kohden lauhtui ja päästiin Inton kanssa ihan pienesti tokottelemaan omaan pihaan. Kierrokset oli muutaman päivän hiljaiselon jälkeen kaakossa ja niinpä ensimmäinen tunnari oli ihan katastrofi. Into lennätti kapulat pitkin lääniä ja nappasi sieltä vaan jonkun. Uusinnalla saatiin sitten ihan asiallinen suoritus. Sitten tehtiin luoksetuloa vähän eri versioin ja vähän seuraamista, jossa paikka on valumassa nyt liian eteen. Tähän(kin) täytyy puuttua. Huh. Työmaata siis piisaa. Toivottavasti säät nyt sallisivat vähän aktiivisemman treenaamisen.

Keskiviikkona tokoiltiin taas Meirän Hallilla, tällä kertaa Pian ja Anun kanssa. Ennen tokotreenejä Pian kanssa otettiin perinteiset ilmaisutreenit hallin pihalla. Inton kanssa tehtiin edelleen samaa treeniä kuin aiemminkin, eli rulla suuhun (nyt ottaa jo hyvin itse), sitten liinan räpeltelyä ja pieni odotus ja näytölle. Taidettiin ottaa vain kolme toistoa, koska a) meni hyvin, b) oli sairaan kylmä.

Tokoilussa tehtii seuraamista, jossa paikka on ehkä valumassa vähän eteen. Tämä pitää nyt ottaa erityistarkkailuun. Sitten tunnari, jossa Into tarkasteli aika paljon, mutta ei nostellut vääriä ja toi molemmilla oikean. Hyvä, hyvä. Luoksetulosta otin loppupätkää, jossa nyt tuli ihan hyvällä vauhdilla. Sitten stoppiin asti (Inton stopiksi melko hyvä) ja siitä suoraan loppuun, tässä ennakoi taas maahanmenoa, eli näitä täytyy tehdä lisää. Lopuksi sitten ihan suora, jossa taas hyvä vauhti ilman ennakointeja. Hyppynoutoakin otettiin. Ensimmäisellä Into mennessä kolautti esteeseen. Selvästi hätäili liikaa ja ajatus oli noudossa. Uusinnalla sitten malttoi hypätä menohypynkin kunnolla.

Toisella kiekalla otettiin ruutua, jossa ensin palkka valmiina ja toinen tyhjään. Molemmat hyvin, nyt Into malttoi tehdä merkinkin kunnolla, vaikka ajatus olikin jo valmiilla palkalla ruudussa. Idarissa ensin pelkkää seuraamista. Vähän piti merkkejä vilkuilla, mutta ei kovin pahasti. Asennot kaikki oikein. Istuminen voisi olla nopeampi. Ohjatun merkkikin ihan kohtuullinen, siitä lensikin yllätyspalkaksi pallo. Sitten Into sai hakea ensin vasemman, jossa ei ongelmia. Oikeanpuoleinen oli ihan seinässä kiinni ja aika lähellä keskimmäistä. Tässä Into menikin keskimmäiselle, mutta reagoi hyvin pysäytyskäskyyn ja vielä sain yhdellä käskyllä oikealla kapulallekin. Jes. Intoa on aina välillä ollut vähän vaikea saada "irti" siitä kapulasta, jonka se ensimmäiseksi lukitsee, mutta nyt siis onnistui sekin.

Lopuksi sitten vielä vähän seuraamista, nyt ihan kylmästi namiavulla paikkaa vahvistaen. Kaukoja yksi sarja kaukaa ja sitten läheltä yksittäisten vaihtojen tekniikkaa painottaen.

Olipa kiva päästä sisälle lämpimään treenaamaan, kiitos Pialle organisoinnista!

Lopuksi ulkona vielä ammuttiin pari kertaa. Tai siis minä ammuin siinä Intolle narupallon heittelyn lomassa. Ei reagointia.

Tiistaina suunnattiin Inton kanssa taas Mouhijärvelle agitreeneihin. Juuri kun olin lähdössä kotoa huomasin, että joku koirista oli oksentanut. Se ei ollut mitään sellaista vaahto-oksennusta vaan erittäin pahanhajuista ja tummaa. Tuli heti Elvis mieleen ja niinpä ajatukset sitten harhailivatkin treenien ajan enemmän ja vähemmän.

Keskittymättömälle mielelleni ei varsinaisesti ollut eduksi se, että radalla oli 28 estettä... En meinannut saada rataa päähäni millään. Kaiken kukkuraksi jouduin/pääsin menemään ensimmäisenä, eli en ehtinyt edes mielessäni kuvioita kertaamaan. Olosuhteisiin nähden pärjättiin Inton kanssa ihan hyvin, päästiin nimittäin nollalla esteelle 18 (vai 19, en ole varma) asti. Se oli keinu ja Into tempaisi siihen näyttävän lentokeinun. Joitain kohtia sitten viilattiin vähän paremmiksi ja ajoituksia tarkenneltiin, mutta mitään isoa ongelmaa ei ollut.

Toisella kierroksella keskityttiin sitten siihen radan loppuosaan, etenkin kohtaan, jossa koira menee mutkaputkesta suoraan putkeen ja sen jälkeinen hyppy pitää kiertää takaa. Marko ehdotti tähän päällejuoksua ja törkkäisyä esteen taakse, itse arvelin, etten siihen ehdi. Enkä ehtinytkään.  Into tuli sieltä suorasta putkesta niin lujaa, ettei minulla ollut yhtään mitään saumaa. Poispäinkäännösellä ko. kohta onnistuikin sitten tosi hyvin, Into lähti hyvin ohjaukseen mukaan vaikka tulikin putkesta vauhdilla ulos.

Edelleen taidetaan Inton kanssa viettää agilityssa jotain tauon jälkeistä kuherruskuukautta. Vaikkei mitään nollaratoja (edes treeneissä) temmotakaan, tuntuu meno silti ihan kivalta. Into on ollut tosi nätisti kuulolla ja sinkoilu unohtunut kokonaan. Saa nähdä, että kauanko tätä iloa kestää... No, nautitaan niin kauan kuin voidaan .

Svante pääsi maanantaina vuorostaan agitreeneihin. Alvariinsahan se siellä hyppääkin, juuri lokakuussa kun oli viimeksi .

Tehtii kaksi rataa. Ensimmäinen meni heti nollana läpi. Keppien jälkeiselle muurille kokeiltiin ensin tekemäni viskileikkauksen sijaan valssia, joka oli ehkä parempi. Oikeasti (siis esim. kisoissa) olisin varmaan siihen sen valssin vääntänytkin, kunhan kokeilin.

Tokalla radalla sähläsin itse unohtamalla radan ja Svante sähläsi menemällä keppien kakkosväliin (kahdesti!) ja pudottamalla yhden riman (tässä minullakin oli kyllä osuutta asiaan). Tänne tein yhden niistopersjätön, jota en ole ikinä edes Svanten kanssa kokeillut. Ensin kääntyikin väärin, mutta tiukemmalla ohjauksella teki ihan OK. Toki tämäkin kohta oli selkeästi nopeampi ja jouhevampia toisen kautta (pidempi reitti) kierrättämällä.

Kaikki kontaktit olivat radalla, niissä ei ongelmia. Muutenkin meni ihan hyvin, itsekin osasin ohjata Svantea, enkä yrittänytkään viedä kuten Intoa. Svante nyt on aina pätevä .

Ennen agitreenejä piti hyödyntämäni hallin pihaa tokotreeneihin. Sinne oli kuitenkin noussut uuden hallin kehikko pystyyn, eli tilaa oli aika vähän. Saatiin kuitenkin jotain tehtyä. Luoksetulosta otettiin erilaisia versioita; pelkkää loppua, kokonaan ja kaikkea siltä väliltä. Stopit olivat ihan kohtuulliset, mutta nyt Into ennakoi aika pahasti jälkimmäistä. Täytyy siis ottaa nyt paljon seisomisesta suoraan perille. Muutenkin tuo loppu on nyt taas tosi hidas. Äh. Pitää vaan treenata. Tunnari oli ekalla tosi hyvä. Fiksu olisi jättänyt siihen, mutta kuka nyt olisi fiksu? Tokalla olikin sitten kierroksia taas vähän liikaa, toi oikean, mutta liikutti yhtä väärää (en nähnyt, että nostiko vai tyytyikö tuuppaisemaan), oli turhan kiireinen suoritus. Kolmannen otin sitten niin, että menin itse lähelle kapuloita ja muistutin siitä etsimisestä. Nyt malttoi hyvin haistella ja bongasi oman nopeasti ilman tarkasteluja. Sitten vielä muutama merkki, jotka hyvin.

Oli taas aika kylmä. Pakkanen selvästi kiristyi illan mittaan ja siinä ulkona kävi inha viima. Hallissa oikein tunsi, kuinka sää kylmeni ja lopussa alkoi olla jo vähän turhan kylmää treenaamiseen. Toivottavasti ei nyt mitään paukkupakkasia taas iske.

Perjantaina olisi Intolla ollut valmennusryhmän agilitytreenit, mutta jätin ne (pitkin hampain) väliin. Oma akillesjänteeni, tai lähinnä sen yläosa, alkoi taas vähän vaivaamaan. Aloin tiedostaa sen olemassaolon torstain Elixia -treeneissä ja koska siinä tuntui vielä sellaista pistelyä ja kirvelyä perjantainakin päätin pelata varman päälle ja pitää lepopäivän. Viikko oli ehkä vähän turhan rankka tuolle jalalle sitten kuitenkin.

Lauantaina treenattiin tokoa Keravalla T-treeneissä. Parkkihalli oli ikävän märkä ja kurainen, mutta treenattua toki saatiin. Ensin paikallaolot, jotka muuten hyvin, mutta perusasentoon nouseminen oli taas aika tahmeaa. Yksittäisliikkeinä otettiin idarin seuraamista, jossa minun mielestäni vähän pudotteli kontaktia (lähinnä katsetta, pään asento oli aika hyvä), mutta kuulemma näytti ihan hyvältä. Sitten ruutu valmiilla palkalla ja erikseen loppuosa. Näissä ei ongelmia. Suora luoksetulokin oli ihan OK, samoin ohjatun merkki (Inton ohjatun merkiksi siis). Siitä hyvästä Into sai sitten hakeakin oikean puoleisen. Ihan hyvin. Metalli otettiin ihan tasamaanoutona ja aika lyhyeltä matkalta. Vähän hidas, mutta muuten OK (liukas alusta vaikutti vauhtiin). Erikseen tehtiin siinä sivussa vielä vähän kaukoja ihan läheltä ja pikkuisen seuraamista. Ihan onnistuneet treenit, kiitos kaikille seurasta, avusta ja vinkeistä! Annelle, Toivolle ja Viljolle kiitokset matkaseurasta :).

Sunnuntainakin tokoiltiin. Tällä kertaa jäähallilla Annen ja Pian kanssa. Oli aika kylmä, hrr. Päätinkin heti jättää namijutut väliin ja tehtiin vaan sellaisia lelulla palkattavia liikkeitä. Ensin vähän seuraamista, jossa Into ensin pompotteli aika tavalla. Sitten kun tein enemmän käännöksiä sun muuta, vähän tasaantui. Jotenkin en jaksa tosta pienestä pompottelusta nyt huolestua, murehditaan sitä sitten myöhemmin. Sitten idari. Nyt Into ei kyttäillyt merkkejä oikeastaan ollenkaan. On se kumma, mitä treenaaminen saa aikaan - kehitystä! Seisominen oli nyt ihan OK, mutta istumisen ei sitten taas onnistunut ekalla. Maahan meni hyvin. Malttoi myös hyvin pysyä paikallaan ja lähti mukaan seuraamiseen vasta käskyllä. Seuraamispaikka oli tarkan raadin mukaan vähän edessä. Niin se varmaan onkin, teen idarin aika paljon hitaammin kuin normi seuruun ja paikka valuu eteen. Nyt kun aletaan saada kulmat ja asennot ruotuun, aletaan sitten viilata seuraamisen paikka. Valmista ei siis tule koskaan ;).

Ruutu ihan OK, ekalla palkka valmiina, toinen kokeenomaisesti loppukävelyineen. Luoksetulokin ihan kokeenomaisesti. Stopit kohtuullisesti, mutta Inton stopeiksi melko yritteliäät. Loppupätkä ärsyttävän hidas. Ei mikään huippu, mutta ei nyt ihan katastrofikaan. Nyt Into kuitenkin reagoi stoppeihin, viimeksi kun veteli ihan huoletta läpi vaan (ilo on revittävä pienistä askelista).

Ohjattu oli taas varsin onnistunut. Edelleenkään merkki ei ole sellainen kuin haluaisin, mutta siinä on kuitenkin tapahtunut edistystä. Ihan kiva, sillä töitäkin on tehty asian eteen ja paljon. Tunnarikin saatiin tehtyä, vaikka olinkin unohtanut omat kapulat kotiin (kiitos Pialle kapuloiden lainasta!). Ekalla nosti kerran väärää, mutta toi oikean. Toisella merkkasti oman heti, mutta tarkisti vielä muutkin ja toi sitten oikean. Nyt ei nostellut vääriä. Ilahduttavaa oli sellainen vapautunut asenne, palautuskin tuli (hitaalla) laukalla. Olin varsin tyytyväinen.

Olipa taas mukava treenata, vaikka olikin kylmä. Vaikka Inton kanssa on kyllä pääsääntöisesti aina kiva treenata. Se ihan oikeasti yrittää tehdä oikein ja on muutenkin niin mainio treenikaveri, ettei sen kanssa harjoitellessa voi tulla kuin hyvä mieli.

Lopuksi tehtiin vielä ilmaisuja. Nyt Into otti rullan hyvin jo itse suuhun. Ekalla (ja kait tokallakin...) pudotti kun, kiinnitin liinaa (tarkoituksellisen hitaasti ja räpellellen), kahdella jälkimmäisellä malttoi pitää kunnolla kiinni. Ihan hyvin siis meni, näitä jatketaan edelleen, ehkä siitä jossain vaiheessa vielä ilmaisu tulee :).

Keskiviikkonakin oltiin aktiivisia. Suuntana oli Meirän Halli ja siellä tokottelut Annen ja Pian kanssa. Jo ennen tokoja otettiin Pian kanssa hallin pihalla pienet ilmaisutreenit. Ihan hyvin meni. Edelleen tehtiin sitä, että Intolle rulla suuhun, vähän pitämistä ja siitä näytölle. Nyt se nappasi rullan jo pari kertaa itse suuhun, tosin oli sitten myös sitä mieltä, että sen voi pudottaakin melkein samoin tein. Näitä siis jatketaan.

Sitten tokoiluihin. Into teki ensin idarin seuraamista. Vähän taas yritti kyyläillä merkkejä, mutta nyt huomautin ihan reippaasti ja sen jälkeen sitten yllättäen pystyikin unohtamaan merkit vähän paremmin. Ihan hirveän paha ei ollut nyt missään vaiheessa. Seisomiseen Into sitten tekikin taas istuminen. Siis miten tää voi olla näin vaikeaa?! Ensin ei pysty tekemään istumista ollenkaan ja nyt sitten istuu seisomisenkin. Phuuh.

Tunnarissa toi ensin väärän. Tosin taisi tietää sen itsekin, kun jäi kapula suussa puoleen matkaan palauttaessaan. Toisella oikea, mutta edelleen vähän epävarma. Tätä on nyt vaan tehtävä, vaikka inhoan koko liikettä itsekin.

Ruutu oli meillä nyt eri päässä hallia kuin yleensä. Ruudun takana ja vieressä oli treenireppuja, tuoleja, odottavia koiria yms. Intolla oli taas palkka ruudussa valmiina, siitä huolimatta lähti ihan vinoon, mutta korjasi onneksi itse. Ja korjasi selvästi ruutuun, ei lelulle, sillä bongasi lelun vasta olleessaan ruudussa. Toisella sitten oikein hyvin, eli ruutua ei enempää.

Ohjatun merkki oli melko hyvä! Ei se edelleenkään ole oikeasti _hyvä_, mutta Inton ohjatun merkiksi ihan OK. Siitä palkaksi saikin sitten hakea vasemman, tässä ei ongelmia.

Lopuksi treenattiin sitten vielä kaikki yhtä aikaa. Tässä otin Intolla seuraamista, joka tuntui pelottavan hyvältä (näyttää siis luultavasti kamalalta), uudelleen tunnarin, joka onnistui nyt ihan hyvin ja pari luoksetulon loppupätkää (ei kauhean nopeita) sekä yhden stopin (oikein hyvä!). Pari hyppynoutoakin otettiin, toinen heitto melko vino, mutta hyvin Into tiesi, että mitä tehdä.

Tehokas ilta siis. Oli tosi kivat treenit, kiitos Annelle ja Pialle seurasta ja avusta!