Maanantai-iltana oltiin taas hyttysten armoilla Niihamassa. Se hyttysten määrä on jotain ihan käsittämätöntä, väitän ettei aiempina vuosina ihan noin paljoa ole ollut. Nyt onkin pää kuin paisetautisella ja nilkat ruvilla.

Jos jätetään hyttyset pois laskuista, oli treenit varsin onnistuneet. Tehtiin kaksi rataa, joista ensimmäinen oli helpohko ja jälkimmäinen vaikeahko. Eka pätkä meni Intolta tosis hienosti. Itse kämmäsin keppien jälkeisellä putkella, kun lähdin ahnehtimaan itse liian aikaisin eteenpäin ja sain Inton mukaan liikkeeseeni, mutta uusinnalla tuokin kohta ongelmitta. Muu rata meni tosi hyvin ja Into oli loistavasti kuulolla ja teki tosi hyviä ja napakoita käännöksiä.

Toisella radalla piti sitten layeroida (vai leijeröidä?) puomi kahdesti. Tiesin heti, että se eka ei onnistu. Puomin alla oli siis putki, jonne koira piti viedä puomin ylösmenon ohi (Intolle on näissä opetettu, että se puomi on ensisijainen vaihtoehto, joten tuonne putkelle jouduin saattamaan ihan huolella), sitten itse piti jäädä puomin toiselle puolelle ja saada koira sieltä putkesta irtoamaan siellä takana olevalle hypylle. Koska jouduin saattamaan Inton niin huolella putkeen, tuli siihen vähän sellainen takaaleikkaava fiilis ja Into ihan ymmärrettävästi kääntyi putkelta sinne minuun päin, eikä irronnut hypylle. Kohta saatiin onnistumaan, kun kertaalleen tehtiin niin, että jätettiin lelu sinne hypyn taakse, sitten onnistui jo ilman leluakin.

Toinen hankala kohta oli kahden rinnakkaisen hypyn jälkeiset suorassa linjassa olevat pituus ja hyppy, josta piti sitten kääntyä jyrkästi oikealle kepeille (avokulma). Intohan pääsi tuossa tosi paljon edelleni ja en meinannut saada sitä kepeille käännöstä riittävän tiukaksi (takaaleikkaamalla). Kääntyi toki, mutta kaarrottaen. Kepit sen sijaan haki tosi hyvin.

Se toinen leijeröinti-kohta onnistui hyvin, se oli periaatteessa sama kuin alussa, mutta toiseen suuntaan, eli tässä koira heitettiin puomin takana olevalle hypylle ja siitä sitten putkeen. Tämä onnistui Intolta ihan hyvin.

Kontakteista radalla oli puomi, sen Into teki oikein mallikkaasti ja kepitkin onnistuivat itsenäisesti hakien oikein hyvin. Juuri nyt agility Inton kanssa tuntuu ihan hyvältä. Ongelmia toki edelleen on, mutta kehittymistäkin on tapahtunut.

Aamupäivästä koe, illalla sitten jo taas treenattiin. Oltiin Tullilla Annen, Emman, Timon ja Lotan kanssa. Olikin kivat treenit. Sää oli tosi kiva, aurinko meni vähän pilveen ja ei ollut ihan niin hillittömän kuuma. Lisäksi saatiin nauttia herkkuja Sennin TK4:n kunniaksi. Kivaa siis oli.

Into teki aika kevyet treenit. Luoksetuloa otettiin ketjuttaen, mutta nyt palkka minulla. Teki ihan OK. Sitten kokeiltiin idaria. Ensin oli seisominen hukassa, mutta pienellä muistuttelulla se saatiin esiin. Maahanmeno oli hidas, sitä pitää nyt treenata (on ollut pitkään "tauolla").

Ruutua otin ensin läheltä, nyt Into haki paikan ihan hyvin. Sitten otettiin pari kertaa merkin kautta, näilläkin paikka mainioa. Hyvä juttu!

Sunnuntaina aamusta suuntasin siis Poriin tokokisoihin. Sain tiedon kisapaikasta vasta paria päivää ennen koetta ja treenaaminen ei ole todellakaan ollut kisoihin valmistavaa. Palkkaamatta ei ole tehty ollenkaan ja kokonaisia liikkeitä vain nimeksi jos sitäkään. Päätin kuitenkin lähteä kokeilemaan, rohkea rokan syö ja silleen...

Päivä oli todella kuuma. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja tuullut ei nimeksikään. Voittajassa oli neljä koiraa ja Into oli suoritusvuorossa viimeisenä. Paikallaololla aloitettiin. Into makasi ihan hyvin, mutta istumaan nousi aika tahmeasti, kymppi kuitenkin saatiin.

Yksittäisliikkeet tehtiin yhteen pötköön, mutta sekoitetulla järjestyksellä. Ensimmäisenä oli hyppynouto, se oli Intolta ihan hieno suoritus, olisikohan saatu kymppi.

Sitten kaukot, Into teki kaikki vaihdot, yksi istumaan nousu jäi vähän vajaaksi, pisteitä taidettiin saada yhdeksän. Olikohan ruutu sitten tässä välissä... Into toisti lauantai-illan virheen ja meni taakse, säädin sitä omasta mielestäni aika monella (liian monella) käskyllä paikoilleen,  mutta saatiin kuitenkin (säälistä) vitonen. Mielestäni olisi pitänyt olla 0.

Seuraavana seuraaminen, ihan OK seuraamista, ei tuntunut niin matkalaukulta kuin aiemmissa kokeissa. Pisteitä vissiin 9 ja 9,5 (ei ole lappua tässä, enkä muista pisteitä ulkoa).

Seuraamisesta mentiin luoksetuloon, joka oli huono. Seisomaan pysähdys ihan OK, maahanmenoon tarvitsi kaksi käskyä ja loppupätkä hidas. Pisteitä tästä saatiin ihan liikaa; 8.

Liikeestä istumisesta ja metallinoudosta molemmista taisi tulla 10. Noudossa onnistuin heittämään kapulan niin, että se jäi pystyyn. Hyvin Into sen siitä kuitenkin nappasi ja teki ihan hyvän noudon. Istumisesta en itse osaa sanoa muuta kuin että istui.

Tunnari oli vikana liikkeenä. Into lähti poikkeuksellisesti vasemmalta haistelemaan, pyörähti ensin kapuloiden taakse (ymmärrettävää, koska oma on ollut aika usein siellä), sitten tarkasti reunimmaisen, otti toisen ja toi (vähän pyöritti suussa). Se oli oikea, eli tästä omastakin mielestäni ihan ansaittu ysi. Kokonaisvaikutuksesta saatiin 9,5 ja yhteensä 281 pistettä,  ykköstulos ja luokkavoitto.

Ruutu harmitti aika tavalla, etenkin kun mielestäni saimme siitä ansaitsemattomasti pisteitä. Omaatuntoa lievensi hieman se tieto, että tulos olisi ollut ykkönen, vaikka ruutu olisi mennyt nollillekin. Tunnariin taas olin todella tyytyväinen, sitä Intolla treeneissä esiintyvää turhaa varmistelua ei ollut, vaan otti heti löydettyään oikean. Jes! Tyytyväinen olin myös Inton asenteeseen. Nyt se alkaa olla kokeessa melkein samaa kuin treeneissäkin. Edes hillitön kuumuus ei haitannut.

Eli kolmas kerta toden sanoi ja vihdoinkin voimme jättää voivoittelut historiaan.

Lauantaina tokoiltiin tuossa lähikentällä Anne ja Anun kanssa. Kuuma päivä viileni mukavasti illaksi ja oli ihan hyvät treeniolosuhteet.

Inton kanssa ei tehty mitään erikoista, perussettiä. Päätin kuin päätinkin ottaa vastaan kisapaikan sunnuntaille, eli lähinnä pyrin välttelemään epäonnistumisia, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Seuraamista ihan namiavulla, ei ongelmia. Luoksetulo takapalkalla, jota Into ei tiennyt (tai ei ainakaan pitänyt tietää). Banaania, banaania. Asento edessäkin tästä syystä vähän vino. Täytyy vähän pohtia tuota luoksetuloa, takapalkkaa on pakko jättää vähemmälle, pahentaa niin tuota banaanin tekemistä.

Liikkeestä istuminen ihan OK.  Ruudussa saatiinkin sitten ihan uusi ongelma. Aikanaanhan Into pyörähteli ennen ruutua, nyt se sitten meni yli. Ja taakse meni, vaikka yritin käskyllä pysäyttääkin. Näyttämällä sain oikeaan paikkaan, mutta sitten kun otin taas merkin kautta, niin taas yli. Kiva juttu, koe seuraavana päivänä...

Lisäksi muistaakseni tehtiin vielä kaukojen ekaa vaihtoa, kun muutin käskytystä inansa voimakkaammaksi, ei jumitusta ollut. Sattumaa vai ei, ei voi tietää.

Tunnaria on tehty pihassa päivittäin, yhden piilotusta ja sitten niin, että muut kasassa ja oma takana (piilossa). Nämä ovat menneet ihan OK, mutta kisakunnossahan tuo tunnari ei ole.

Torstaina tokoiltiin Tullin nurtsilla varsin paahteisissa olosuhteissa. Pieni tuuli onneksi viilensi vähän olosuhteita.

Into oli varsin näppärä tokokoiranpoikanen tänään. Aloitettiin taas namiseuraamisella, oikein hyvää. Sitten ruutuun merkin kautta. Ensin lähti merkiltä ihan väärään suuntaan, sinne missä se ruutu yleensä on ollut, mutta sitten kun suunta löytyi, hoitui homma hienosti. Myös merkille menot oikein hyviä.

Sitten pitkästä aikaa kaikkia jääviä. Istumiset hyviä, samoin seisomiset. Maahanmenoja Into on tehnyt nopeamminkin, mutta eivät nämäkään huonoja olleet.

Sitten pienen huilitauon jälkeen uusintakierros. Nyt kaukoja, lähinnä sitä ekaa vaihtoa. Seisomaan nousut onnistuivat nyt laakista, istumisessa pientä jumitusta, mutta lopulta sekin. Ohjautta osoittautuikin sitten vähän haastavammaksi. Into jäi ihan jumiin ensin vietyyn kapulaan, eikä kyennyt menemään merkille ollenkaan, ei meinannut kyetä lainkaan, kyttäsi vain kapulaa. _Vein_ kahdesti merkille, sitten sain menemään sinne itse ja ihan OK vauhtia. Noutamaan Into ei luonnollisesti moisen kyyläilyn jälkeen päässyt ollenkaan. Tämä on ongelma, jonka olen aavistellut olevan tulossa. Into on aika noutohullu ja nyt kun ohjattua on vähän tehty, on se tajunnut, että mistä siinä on kyse. Aika luonnollinen seuraus. Nyt pitää vaan tehdä paljon tuota pelkkää merkkiä ja vaatia, että sinne mennään ja mennään kunnolla. Eiköhän se Intokin sitten tajua, että kun menee merkille, saattaa päästä noutamaankin :).

Onnistuneet treenit, olin tosi tyytyväinen Intoon ja sen asenteeseen ja tekemiseen.

Olen joskus triljoona vuotta sitten kysellyt koepaikkaa tulevan viikonlopun tokokokeesta. Pääsin silloin muistaakseni varasijalle 12 ja unohdinkin sitten koko jutun. Tänään oli tullut sähköpostia, että pääsisinkin tuohon kokeeseen. Siis varasijalta 12... Valitettavasti meillä on jo sunnuntaille muuta ohjelmaa, eli saattaa olla, että koe jää nyt joka tapauksessa väliin. Mutta tämä ihan näin rohkaisuna muillekin, sinne varasijoille kannattaa jäädä roikkumaan!

Hiki virtasi ja hyttyset piinasivat, kun keskiviikkon treenattiin agia Niihamassa. Oli todella lämmin ilta ja niitä hyttysiä siellä Niihamassa on aivan käsittämättömiä määriä. Suorastaan ahdistavasti.

Valmennusryhmän treeneihin olikin tällä kertaa saatu vierailevat kouluttajat, Pitkäniityn Tiina ja Leppälän Jukka olivat ystävällisesti lupautuneet meitä kouluttamaan.

Tehtiin kaksi kivaa ja vauhdikasta pätkää. Svante oli taas aika pätevä. Se tempaisi molemmat pätkät suorilta nollalla läpi ja kuulemma mitään parannettavaa ei löytynyt. No, varmasti olisi löytynyt, mutta koska Svante meni hyvin ja kivalla vauhdilla, niin en viitsinyt turhia hinkata kuumassa ja raskaassa kelissä. Päästiin siis varsin vähällä tällä kertaa.

Oli tosi mukavat treenit, aina sitä vähän skarppaa eri tavalla, kun on joku vieraampi kouluttamassa, kiitos Tiina ja Jukka!

Intokin pääsi ottamaan kontaktit treenien lopuksi, hyvin oli muistissa, että mitä pitää tehdä.

Onpa ollut ihanan lämmin päivä! Kuumuudesta johtuen lenkkeilyt jäi tänään aika vähiin, mutta uitu on sitten runsaasti. Oltiin tyttöjen ja kaikkien koirien kanssa uimareissussa ja vesi roiskui.

Svantehan nyt on innokas uimari, on ollut aina ja on edelleen. Oiva myös on ollut aina kova uimaan, mutta nykyisin en uskalla antaa sen kovasti paljoa uida, saisi mieluiten vain kahlailla. Pelkään, että se uuvahtaa ja hukkuu, takaosa kun alkaa olla jo vähän voimaton.

Intokin jo nykyään ui. Tosin vain, kun muita koiria ei ole vedessä, silloin kyttää vain Svantea. Mutta ui jo ihan hyvin, ei pelkästään kastaudu. Ei mitenkään hyppää veteen ja on vähän varovainen, mutta ui.

Ansa on aina inhonnut vettä, aiempina vuosina on hädin tuskin tassun suostunut kastamaan ja uinut vain, kun on vahingossa juossut muiden perässä järveen . Alkukesästä osoitti vähän innostumisen merkkejä uintiin, haki kahlaamalla keppiä ja taisi jalatkin irrota hetkeksi pohjasta. Mutta tänään Ansa vasta keksi uimisen ihanuuden. Se kroolaili pitkin Pyhäjärveä niin tomerana, haki keppejä jo kaukaa ja _hyppäsi_ rantatöyräältä veteen. Siitä siis kuoritui hetkessä aivan uimahullu eläin. Se oli kuin joku saukko, kun se päästeli menemään. On niin onnettoman pieni. Hassua, että koira voi yli 3-vuotiaana yht'äkkiä tajuta pitävänsä uimisesta...

Myöhemmin illalla tehtiin Inton  kanssa pihassa pikaisesti tokoa. Tunnaria tutulla kaavalla, ensin yhtä pelkästään ja sitten hämykasan kanssa. Ihan OK. Luoksetulokin melko hyvin. Seuraamista namin kanssa, varsin iloista. Kaukojen ekoja vaihtoja ja sitten seisomasta istumaan menoa peruuttamisen kautta ja sitten metallilla muutama nouto, jotka tosi vauhdikkaita ja hienoja.

Into on viime aikoina opetellut kierimisen lisäksi pyörimään. Kieriessä se kierii aina oman vasemman kylkensä kautta ympäri. Pyöriessä olisi tarkoitus mennä toista kautta. Tämä on ollut Intolle jotenkin tosi vaikeaa. Ihan kuin se ei olisi oikein tajunnut, että siinä kierimisessä on joku suunta (ihan jaloillaan hyrränä pyörien tajusi nämä suunnat tosi helposti). Tänään kuitenkin saatiin pienimuotoinen läpimurto ja pyöriminen onnistui varsin pienellä avulla, eli ehkä sekin sieltä löytyy. Toinen uusi juttu on takaa meneminen, jossa Into kiertää ihan vain takaani (eri kautta, kuin mitä tekisi, jos tulisi takakautta sivulle). Olen _todella_ laiska opettamaan koirille mitään temppuja, pitäisi varmaan vähän aktivoitua silläkin saralla.

Maanantaina Into pääsi monen viikon tauon jälkeen vihdoin taas agikiitelemään. Yllättävän hyvin meni, vaikka olikin taukoa alla.

Tehtiin kaksi melko lyhyttä pätkää, hyppyratoja, eli ei valitettavasti kontakteja ollenkaan. Eka rata meni aika hyvin. Lopun yhtä takaakiertoa (koiran piti siinä tehdä täysi ympyrä) kokeilin sekä itseni ympäri kierrättämällä, että sitten vähän sylkkärin omaisesti, eli heitin takakiertoon ja sitten tuosta edestäni eteenpäin. Jälkimmäinen onnistui paremmin, mutta uskon, että se kierrätyskin olisi toiminut paremmalla haltuunotolla. Tällä radalla kepeille mentiin jyrkästä avokulmasta, mutta ehdin hyvin törkkäämään, joten ei ongelmia.

Toisen pätkä loppu oli hankalahko. Päätin tehdä sen takaaleikkauksin ihan vain siksi, että minun pitäisi harjoitella niitä. Alkurata meni Intolta ihan hyvin. Kepit nyt umpikulmasta, Into haki ne hyvin ja itsenäisesti. Ne takaaleikkauksetkin sain onnistumaan, mutta kyllähän niihin vähän kaarrotusta tulee, kun en uskalla ihan kauhean tiukasti ottaa. Näitä pitää vaan treenta, niin löytyy se rytmi ja ajoitus.

Pitkästä tauosta huolimatta Into teki tosi kivasti ja oli hyvin kuulolla.

Aamupäivästä tempaistiin Inton kanssa pienet treenit kotipihassa. Aloitettiin tunnarilla, jossa taas ensin piiloteltiin vain omaa ja sitten laitettiin hämyt kasana eteen. Ei ongelmia ja mälväämistäkin oli aika vähän. Hyvä, hyvä. Seuraaminen oli vähän levotonta, siihen saattoi vaikuttaa megapitkä nurmikin, minkä vuoksi oma kävelynikin erosi tavanomaisesta.

Luoksetulossa Into ennakoi rajusti, tästä ei palkkaa. Uudella yrityksellä ei meinannut lähteä ollenkaan. Edelleenkään ei siis palkkaa. Sitten vissiin tajusi, että jotain on tehtävä ja tuli edes sinne päin ja pääsin palkkaamaan. Stoppeja ei otettu sitten ollenkaan.

Liikkeestä istumista otettiin pitkästä aikaa. Tuntuivat tosi hyviltä, tosin varma en voi olla, kun en nähnyt. Oletus kuitenkin on, että istui varsin nopsasti. Kaukojen ekaa vaihtoa, nyt ei jumitusta.

Illalla otettiin sitten toinen sessio  Tullin nurtsilla pienellä porukalla. Into aloitti seuraamisella, jossa namiapua ja tiheää palkkausta. Vähän keuli, mutta siihen oikeastaan pyrinkin :). Sitten luoksetulo, jossa takapalkka Annella piilossa. Melko hyvä luoksetulo, ihan napakat stopit ja kohtuullinen vauhti loppuun asti. Banaanista kun vielä päästäisiin eroon. Mutta olin varsin tyytyväinen.

Ruutu oli oikein hyvä. Sekä suoraan, että merkiltä. Paikka löytyy hyvin ja vauhtia on ihan riittämiin. Otin kerran kokonaankin, sivulletulo vähän ruma, mutta eipä sitä aikoihin ole otettukaan. Ruutu tuntuu nyt olevan (ainakin hetken aikaa) kohdillaan, olen todella tyytyväinen siihen, miltä se nyt näyttää ja tuntuu.

Kaukoissa istumaan nousu onnistui ensi yrittämällä, mutta seisomaan nousussa pientä jumitusta. Saatiin kuitenkin sekin onnistumaan.

Toisessa osiossa tein helpon ohjatun (kapuloita vain kaksi ja samassa linjassa merkin kanssa). Ihan hyvin. Sitten yksi noudon palautus vauhdista palkaten ja yksi eteen asti. Molemmissa tosi hyvä vauhti ja noudossa kiersi ottamaan kapulan oikein, jes! Sitten vielä liikeestä istumisia ja olivat kuulemma ihan OK.

Tosi kivat treenit, kiitos taas kaikille seurasta!

Vähän vetisempi juhannus tällä kertaa. Vettä on tullut melkeinpä koko ajan. Onneksi olemme olleet ihan vaan kotona, joten mikäs tässä on ollut sadetta pidellessä, kotisohvalla maaten. Aika hektisen viikon jälkeen tällainen totaalinen oleilu on kyllä tullut ihan tarpeeseen.

Mutta jotain on sentään treenailtu. Lauantaina hakuiltiin Anun ja Hannan kanssa jossain Pinsiön liepeillä. Aamulla satoi kaatamalla, koko menomatkan satoi, koko kotimatkan satoi, mutta kuin ihmeen kaupalla treenien aikana ei satanut.

Inton treeni meni ihan pieleen. Olin kerrankin suunnitellut ja miettinyt treenin etukäteen, ottanut maaston huomioon ja yrittänyt miettiä tarkkaan, että mitä ja miten teen. Ajatuksena oli ottaa treeniin mukaan pari tyhjää. Tyhjällä aloitettiinkin ja se oli ihan kohtuullinen. Inansa syvemmälle Into olisi voinut mennä, mutta muuten varsin mallikas suoritus. Mutta sitten seuraava pisto ei onnistunut millään, Into lähti vasempaan ja oikeaan ja vasempaan ja oikeaan, mutta suoraan ei millään. Liikuin alueella eteenpäinkin, mutta lopulta Into ei lähtenyt enää minnekään ja minä päätin, että nyt riitti ja vein koiran autoon. Argh.

Muitten treenien jälkeen otin Inton sitten vielä uudestaan ja nyt otettiin haamut molempiin etukulmiin. Nämä luonnollisesti ongelmitta. Mitä tästä opimme? A) ei kannata suunnitella yhtään mitään, pieleen menee kuitenkin, B) turha edetä, pieleen menee kuitenkin ja C) haku on paska laji.

Hakutreenien jälkeen tehtiin Anun ja Tuitun kanssa vielä reilun puolen tunnin lenkki ja siellä olikin tosi kivat maastot, korkeuseroja ihan hikeä nostattavasti ja muutenkin mukavaa maastoa.

Illalla otettiin Inton kanssa vielä kotipihassa vähän tokoa. Kyttäämällä kyttäsin sateetonta taukoa, mutta hetihän se sade alkoi, kun ulos pääsin. Treenattiin joka tapauksessa. Luoksetuloa, joka oli nyt melko OK. Sitten tunnaria niin, että ensin vaan yhden piilotusta, sitten niin, että kasa vääriä ja oma takana piilossa. Näissä ei tietenkään ongelmia. Lisäksi vähän puun kiertoja tunnarikapula suussa, ihan OK.

Seuraaminen (namilla) oli tosi kivan tuntuista ja kaukoissakin ei jumituksia. Kivat minitreenit siis.

Ai niin, se reilu viikko sitten fiksattu etuhampaani lohkesi tänään uudelleen. Tosi kiva...

Juhannus korkattiin hakutreeneillä. Oltiin Mutalan takamaastoissa ja jestas, että siellä oli hyttysiä. Siis aivan järjetön määrä.

Into oli tosi etevä. Tehtiin (taas) sellainen perustreeni; neljä maalimiestä (pitäisi varmaan vähän alkaa varioimaan näiden treenien kanssa, ettei käy tylsäksi). Ensimmäinen pisto tuli vasemmalle ja oli hieno, aivan viivasuoraan maalimiehelle asti (matkalla oli leveän polun ylitys, mutta ei aiheuttanut ongelmia).  Sitten oikealle, jonne lähti vähän vinoon, mutta taas aivan suoraan ja alueen takarajalle asti, jossa kääntyi hienosti oikeaan suuntaan ja löysi maalimiehen.

Kolmas pisto sitten taas vasemmalle. Nyt Into kurvasi liian aikaisin aluetta eteenpäin (ilmeisesti lähti sitä polkua pitkin kulkemaan), otin uudelleen ja nyt hieno pisto takarajalle, jossa eteni ja lähti tulemaan takaisin keskilinjalle  napaten matkalta melko lähellä keskilinjaa maakuopassa olleen maalimiehen. Meni siis juuri kuten pitikin. Viimeinen oikealle, nyt lähetin vähän huonolla linjalla ja Into lähti vinosti vähän kohti etukulmaa. Eteni kuitenkin lähetettyä linjaa pitkin aivan suoraan ja meni vähän alueesta ylikin. Kääntyi oikeaan suuntaan ja bongasi maalimiehen. Vähän turhan laaja pisto, mutta Into eteni hyvin ja suoraan, joten olin todella tyytyväinen.

Varsin onnistuneet treenit siis!

Ihana Anu (kiitos!) otti SM-kisoissa Svanten ratoja videolle ja vielä ystävällisesti siirsi ne Youtubeenkin, eli tässä Svanten viikonlopun liukastelut.

Joukkuerata

Yksilö, hyppy

Yksilö, finaali

Täältä löytyy vielä lisää kuvia juhlahumusta (kuvaaja: Matleena Kallio)

Yleensä huono kenraali tietää hyvää lopputulosta. Sen takia varsin hyvin menneet viimeistelytreenit keskiviikona pistivät miettimään, että kuinkahan tässä käy. No, onneksi niitä vaikeuksiakin saatiin. Torstai-iltana minulta lohkesi etuhammas tosi pahasti ja pelkäsin jo, että koko reissu jää väliin. Jälleen kerran propsit Pirkkalan terveyskeskukselle, pääsin heti perjantai-aamuna hammaslääkäriin ja jo ennen yhdeksää minulla oli uusi uljas etuhammas ja Tornioon päästiin lähtemään suunnitellussa aikataulussa.

Perillä Torniossa majapaikkamme osoittautui odotettua tilavammaksi, mutta varsin niukasti kalustetuksi, mm. verhottomuus kesäkuisessa Torniossa, jossa valoisaa aikaa taitaa olla vartin verran vaille 24 tuntia oli varsin mielenkiintoinen kokemus. Myös huoltomies jouduttiin kutsumaan heti perjantai-iltana paikalle, kun vessa ei toiminut.

Lauantaina kisapaikalle tallustellessa olo olikin aika rento. Stressipisteet taisi tulla käytettyä loppuun jo edellisenä päivänä ja nyt olin vain onnellinen siitä, että olin ylipäätään Torniossa, minulla on kaikki hampaat suussa ja olin päässyt käymään vessassakin.

Maksien joukkuerata ei vaikuttanut erityisen vaikealta ja lähdinkin radalle aika luottavaisin mielin. Joukkueellamme oli siihen mennessä alla Tommin ja Satiaisen hyvä 0-tulos ja Helenan ja Donnan hieno rata, jossa lopussa pieni lipsahdus ja tulokseksi hyl. Oli siis tulospakko, eli hyllyttää ei saanut. Svante lähti hyvin liikkeelle, mutta sitten juuri ennen keinua se liukastui ja kaatui aika pahasti. Ehdin jo pelästyä, että se satutti itsensä, mutta parin esteen jälkeen meno oli taas normaalia. Loppurata klaarattiin kunnialla ja näin meillekin 0-tulos. Joukkueemme ankkurina radalle lähti Tommi Puubin kanssa-Tommi ja Puubi tekivät varmaa työtä ja näin joukkueemme tulokseksi puhdas nolla.

Sitten alkoikin se kisaviikonlopun piinaavin, mutta toisaalta hienoin osuus. Jännitettiin, että mihin asti se meidän nollamme riittää. Joukkue toisensa jälkeen sortui virheisiin ja yht'äkkiä tajusimme, että olemme mitaleilla, vähintään hopealla ja lopulta kultamitalisteja! Olimme voittaneet joukkueiden SUOMENMESTARUUDEN!! Se fiilis oli niin hieno, vieläkin menee kylmänväreet kun sitä ajattelee. Me siis todellakin voitimme!

Tässä muutamia kuvia lauantain voitonhuumasta, hallitusta kunniakierroksesta, palkintojenjaosta ja skumpan suihkuttelusta (hyvin suihkui, vaikka Lea onnistuikin avaamaan pullon takkinsa sisässä jo vähän etukäteen...). Kuvista kiitos Matleena Kalliolle.

Siinä se on

Sunnuntain yksilökisaan oli jotenkin tosi helppo lähteä. Oltiin jo saavutettu jotain sellaista, mistä ei oltu unelmoitukaan, joten tavoitteet oli jo täytetty moneen kertaan.

Karsintarata oli Anders Virtasen hyppäri ja ei mitenkään ylivaikea, mutta vähän sellainen inha. Suosi selkeästi hyvin takaaohjautuvaa koiraa. Koska minulla ei sellaista ole (tai kyllähän Svante toimii takaaohjatenkin, mutta on vaan turhan hidas niin), päädyin vääntämään radalle noin triljoona valssia. Alku menikin tosi hienosti, loppupuolella tuli vähän kiire ja sitten Svante _taas_ liukastui ja kaatui. Onneksi ei menetetty kuin aikaa ja selvittiin nollalla maaliin ja ihanneaikakin alittui niukasti. Tosin itse luulin pitkää, että meille tuli vähän yliaikaa, mutta onneksi Pian tulospalvelu Nokialta kertoi asian todellisen laidan ja tiesin jo ajoissa olevani mukana finaalissa.

Finaalirata oli Kati Walan käsialaa ja mielestäni helpompi kuin hänen viikonlopun muut ratansa. Olin odottanut vaikeampaa ja tiukempaa pyöritystä. Finaaliradalle lähdin vain yhdellä tavoitteella. Tulos on tehtävä. Svante oli taas aivan ihana ja teki hyvää rataa. Loppupuolella se vähän havitteli väärän putkeen, mutta sain sen ajoissa oikeaan suuntaan ja näin me teimme viikonlopun kolmanne nollamme. Olin niiiiin tyytyväinen. Nautin jokaisesta hetkestä radalla. Kerrankin pystyimme kauden pääkisassa tekemään tasoamme vastaavan suorituksen. Maksien finaali olikin sitten todellinen jännitysnäytelmä. Toinen toistaan huikeampia suorituksia, uskomattoman nopeita ja taitavia koiria ja loistavaa ohjausta. Voiton veivät Niina-Liina Linna ja Vimma aivan jäätävillä suorituksilla. Onnea myös kaikille muille kärkikoirakoille!

Maksien finaalien loputtua lähdin hakemaan Svanten kilpailukirjaa ja olin pyörtyä kun näin sijoituksemme, se oli 11. Sarjaa ynnä muut varmasti monelle, mutta meille kyllä todella kova sija, enemmän kuin olisin ikinä edes uskaltanut odottaa.

Että olipahan viikonloppu. Tornioon on pitkä matka, mutta jokainen kilometri kannatti. Kiitos kaikille matkaseurasta, kiitos kaikille onnitteluista (niitä on tullut paljon!) ja ennen kaikkea; kiitos Svante, olet paras!

Keskiviikkona oli viimeiset treenit ennen SM-kisoja. Soile teki radat ja kivat radat olikin. Ei mitään ylivaikeaa ja sai mennä aika suoraviivaisesti ja vauhdilla, vähän kuitenkin välillä väännettiinkin.

Svante oli ihan OK, itse olin tosi väsynyt (jopa niin väsynyt, että en muistanut Anun olevan siskoni...) ja en jaksanut oikein keskittyä (alla melkein kymmenen tunnin työpäivä ja syömiset taas vähän mitä sattuu), tosi hiostava kelikin tuntui imevän mehut ohjaajasta aika huolella. Ihan kunnialla kuitenkin Svanten kanssa selvittiin. Itse kokeilin molemmilla radoilla sellaisia ohjauksia, joita en ehkä kisatilanteessa käyttäisi (jälkimmäiselle tein mm. sylkkärin), mutta ihan hyvin nekin klaarattiin. Välillä on vaan hyvä vähän rikkoa rajoja ja valita sen vähän vaikeampi tie.

Seuraavan kerran agiliidetään sitten Torniossa. Jännää! Saa pitää peukkuja !

Anu on ystävällisesti ottanut Svanten ratoja videolle ja vielä siirtänyt niitä Youtubeenkin. Kiitos siitä! Tässä siis muutama Svanten rata viime viikoilta.

Tampere 23.5., tulos 5

Tampere 23.5., tulos 0, 2. sija

Tampere 7.6., tulos 0, 1. sija

Tampere 7.6., tulos hyl

Maantanaina tokoiltiin Tullin nurtsilla Annen, Emman, Timon ja Anun kanssa. Into teki ensin seuraamista (namilla), vähän levotonta aluksi, mutta ihan OK. Etenkin käännöksiin olin tyytyväinen. Sitten merkki ja ruutu, ei ongelmia tässäkään. Hyvin haki ruudun, vaikka vähän katselikin ensin väärään suuntaan.

Tunnari, meidän murheenkryynimme, oli sitten seuraavana vuorossa. Tästä ei varmaan ikinä tule mitään. Into kyllä tietää, että mikä sieltä pitäisi tuoda, mutta se nostelee vääriä, bongaa oikean, pudottaa sen, nostelee vääriä, puree kapulaa ja tekee kaikki mahdolliset virheet. Ahdistaa jo itseäni koko liike. Kotipihassa se on toiminut ihan hyvin, mutta se ei vaan siirry sitten samanlaisena eri paikkaan. Äh.

Luoksetulo oli kohtuullinen. Tulee minun makuuni liian hitaasi, mutta nyt vauhti on tasainen koko matkan. Luoksetulo on ehkä varovasti arvioiden hiukan parantunut, eli ehkä se siitä.

Lopuksi kaukoja, joissa seisomasta istumaan menossa Into lintsailee, eikä mene riittävästi taaksepäin. Tätä täytyy treenailla erikseen. Nyt ei kuitenkaan mitään jumeja ja muut vaihdot ihan OK.

Muiden treenattua otettiin sitä tunnaria vielä erikseen helpotettuna niin, että väärät olivat kasassa ja oma takana piilossa. Näin saatiin vähän parempia suorituksia, mutta tosi kesken tuo vielä on. Inton asenne koko tunnariin on jotenkin sellainen ärsyttävä diipadaapa. Joku meillä on siinä mennyt totaalisen pieleen.

Tokotteluista jatkettiin suoraan Niihamaan agitreeneihin. Svante pääsi Inton vuorolle treenaamaan. Ajattelin nyt tämän viikon tehdä vain Svanten kanssa, niin pysyy Svante-moodi päällä SM-kisoissakin. Tehtiin kaksi aika lyhyttä pätkää. Svantella ei suurempia ongelmia, teki ihan hyvin. Kontakteista oli valitettavasti vain aa, puomiakin olisin mieluusti ottanut. Svante oli ihan jees, en viitsinyt kauheasti hinkata, kun alla oli kuitenkin lauantain aika rankat treenit ja sunnuntain kisat. Vähän vaan fiilisteltiin.

Ylökk järjesti kisansa lähes Tampereen ytimessä, Sorsapuiston urheilukentällä. Urheiluhenkinen olin taas kerran minäkin; kaksi rataa molemmilla koirilla = tosi pitkä päivä. Tästä saankin hyvän aasinsillan motkottaa agikisajärjestäjien kanttiinien tarjonnasta. Minä syön kyllä jonkin verran lihaa, mutta en vaan voi sietää mitään leikkeleitä ja ihan kasvissyöjätkään eivät varmaan agipiireisä mitään harvinaisuuksia ole. Silti tosi monissa kisoissa on tarjolla vain kinkku- tai kinkku-juustosämpylöitä. Olen ihan satavarma, että pelkille juustosämpylöillekin olisi kysyntään. En varmasti ole ainoa, joka söisi mielellään sämpylänsä ilman ällöttävää kinkunsiivua. No, tulipahan taas kerran vedettyä päivä niin, etten syönyt yhtään mitään (note to myself: omat eväät mukaan).

Vaan sitten itse kisatapahtumiin. Kakkosten eka rata oli hyppyrata. En ollut tätä ilmoittautuessa huomannut, olisi ehkä jäänyt ilmoittamatta, Intolla kun on jo hyppäriltä se nolla. No, mentiin nyt kuitenkin. Rata oli aika veemäinen, ei sopinut meille ollenkaan. Isoja estevälejä ja progfiili pakotti ohjaamaan paljon takaa. En tykännyt. Heti alussa tuli yksi rima alas ja sitten Into ohitti sen saman hypyn, kun mentiin uudelleen (hämääntyi varmaan puuttuvasta rimasta). Loppusuoralla oli ensin pari hyppyä ja sitten u-putki, josta jatkettiin taas parille hypylle.  Sellainen kohta, jossa ei mitään jakoa. Into tuli aika rumasti putkesta jaloille, josta huomautin, ja laitoin uudelleen putkeen. Tältä radalta siis hyl, ainakin kahdesti.

Agirata oli taas tosi vaikea.  Eikä tulostasosta päätelleen pelkästään meille. Me hyllytimme keppien jälkeisellä putkella, josta piti mennä ns. väärään päähän. Into ei lähtenyt ollenkaan vetooni mukaan, vaan ampui siihen ensimmäiseen reikään. Otin sitten kepit ja ko. kohdan uudelleen, nyt oikein. Lopussa oli neljä hyppyä suurinpiirtein peräkkäin poikki kentän. Tässä Into pääsi liian kauas minusta ja kun yritin kääntää jyrkästi vasemmalle putkeen, ampui Into oikealla olevalle renkaalle tähtäimenään sen takana oleva putki. Irtoaa siis kyllä. Pitkälle ja kovaa.

Into oli ihan OK. Molemmat radat olivat vain sellaisia, joista tiesin heti tutustuessa, että eivät sovi meille.  Osaaminen ja tekemisen taso ei vielä ole ihan tuollaisten ratojen tasolla.

Kolmosilla oli kaksi agirataa. Kohtuullisen kinkkisiä nämäkin, mutta sehän on Svanten kanssa mennessä vain etu. Svante kulki tosi hyvin ja selvitti ensimmäisen radan vaivatta, niinkin vaivatta, että siltä irtosi 0-voitto!! Kivaa!

Toinenkin rata kulki loppuvaiheilleen asti hyvin, sitten Svante teki hyvin epä-svantemaisen ratkaisun ja ampui oikealla olleelle lähtöhypylle hypäten sen, kun piti lähteä mukaan valssiini jyrkästi vasemmalle. Olisi varmaan pitänyt vekittää vähän enemmän, mutta kun ei Svanten kanssa yleensä tarvitse pahemmin varmistella... Rata tuntui varsin hyvältä siihen asti ja tuomarikin siinä itseäni ja koiraa takaisin kartalle keräillessäni käänsi veistä haavassa toteamalla, että "Mitä sä sen sinne päästit? Siinä meni 0-voitto.". Tiedä siitä voitosta, mutta keskimäärin on mukavampi tehdä nollia, kuin hyllyjä. No, ei makeaa mahan täydeltä, Svante oli tosi hyvä ja sen kanssa oli taas niin kiva mennä. Toivottavasti sama fiilis jatkuu ensi viikonloppunakin...

Launtaina tuli agiliidettyä koko päivä aika hyytävässä säässä Anna ja Juha Oreniuksen opissa.

Svanten kanssa olimme Juhan oppilaina. Radat olivat aika kivoja, ei mitään älytöntä kikkailua, vaan kohtuullisen suoraviivaista ja vauhdikasta menoa. Ansansa toki tässäkin oli. Svante oli tosi hyvä, se teki molemmat radat heti nollina, joitain kohtia sitten hiottiin vähän paremmiksi ja nopeammiksi. Juhan mukaan jään turhaan varmistelemaan asioita, heti vaan eteenpäin kun koira on heitetty oikealle esteelle. Svante on varma ja osaava koira ja pitää luottaa sen osaamiseen. Täytyy vaan olla koko ajan askeleen verran edellä ja jaksaa juosta. Ja juosta. Ja vähän vielä juosta (ja jalat huutaa armoa).

Niillä maitohapoilla olikin sitten mukava jatkaa Inton kanssa Annan opeissa. Annan rata oli hyppäri ilman kontakteja. Vaikeampi mielestäni, kuin tuo Juhan rata. Intokin oli ihan pätevä. Pari sellaista suoran putken jälkeistä kohtaa tuotti vauhdin takia ongelmia, mutta noin muuten se meni tosi kivasti ja oli mukavasti kuulolla. Intokin sai tosi positiivista palautetta ja sain taas uskoa siihen, että ainakin jotain on tullut sen kanssa tehtyä oikein.

Kaikkiaan tosi kiva ja onnistunut koulutuspäivä. Sellaista hyvää perustreeniä ilman hillitöntä kikkailua. Pidin kovasti.

Tänään kiisin töiden jälkeen Nekalan Mustiin ja Mirriin ostamaan koirille ruokaa. Jo pihalla ihmettelin tavallisuudesta poikkeavaa autojen määrää ja sisälle päästyäni sain tietää, että siellä oli joku alennuspäivä. Oliko se nyt niin, että ruuista -15% ja tarvikkeista -40%. Hetihän sitä piti sitten ryysiä katselemaan kevythäkkejä, tarvetta olisi sellaiselle yhden koiran vetävälle (meillä on tuollainen järjettömän kokoinen kevythäkki, joka on vähän epäkäytännöllinen ottaa mukaan, kun ei tahdo autoon edes mahtua). Sellainen ihan perusmallin kevythäkki löytyikin, lähtöhinta oli sekin mielestäni varsin kohtuullinen, 75 €. Siitä kun miinustettiin ensin 40%:n alennus ja sitten vielä lisä-alennus siitä, että ko. yksilö oli mallikappale ja vähän siis jo käytetty, jäi minulle uudesta kevythäkistä maksettavaa 35 €. Aika edullista sanoisin. Etenkin, kun ottaa huomioon, että minulla oli 21 €:n edestä agikisoista palkinnoksi tulleita M&M:n lahjakortteja...

Muuten pidin itseni varsin hyvin hallinnassa. Ostin ne kaksi ruokasäkkiä, jotka pitkin ja käytin yhden RC:n lahjashekin sellaiseen pikkusäkkiin. Yksi pieni narupallo (yllättäen) tarttui mukaan, mutta muihin heräteostoksiin en langennut. Hyvä minä!

Mutta nyt kelpaa SM-kisoihin lähteä, kun Svantelle on ihan uusi kevythäkki. Ei tarvitse ottaa painavaa metallihäkkiä mukaan raahattavaksi ollenkaan. Hiljalleen alkaa SM-kisafiiliskin nostella päätään, kisakirje tuli tänään, Svante lähtee numerolla 12, eli varsin alussa. Joukkueenkin starttinumero on melko pieni; 9. Joukkueessa Svante starttaa kolmantena. Viikon päästä onkin jo aika paljon jännemmät paikat!

Niin ne säät vaihtelee. Hädin tuskin on viikonlopun auringonpolttamat parantuneet, kun saakin kaivaa jo suurinpiirtein pitkiä kalsareita, pipoa ja hanskoja esiin. Kylmää (ja märkää) on siis ollut.

Keskiviikon agitreenit menivät Svanten kanssa ihan persiilleen. Keli oli kamala ja Svante vässyköi, johon hermostuin, jolloin Svante vässyköi enemmän ja mistään ei tullut mitään. Turha reissu siis, mutta sainpa seistä muutaman tunnin kaatosateessa ja kastua kunnolla. Jipii.

Torstaina oli ohjelmassa tokoa ja hakua. Tokotreenit päästiin vetämään luxus-olosuhteisiin sisähalliin (kiitos Tiina!). Treenien teemaksi taisi tulla yleinen hulinointi, kaikki koirat olivat enemmän tai vähemmän vallattomia ja ainakin Into oletti selvästi olevansa tulossa tekemään agilitya (se ei ole ikinä ko. hallilla käynytkään, mutta se näki siellä muutaman agihypyn ja tämä riitti). Aloitimme paikallaoloilla. Istuminen oli Intolta varsin hyvä, ei onglemia. Paikallamakuussa putosi useampaankin kertaan viereisen käskystä maahan, mutta kun jättö saatiin onnistumaan, oli itse makuu ihan hyvä ja rauhallinen.

Yksittäisliikkeinä otettiin metallinoutoa, joka oikein hyvin ja vauhdikkaasti. Sitten ruutuun, jossa siinäkään ei ongelmia. Merkille vähän kiemurrellen, kun ruutu veti niin, mutta lopulta sekin ihan OK. Luoksetulo olikin sitten vähän kinkkinen. Jätin palkan taakse ja Into koomaantui siitä aika tavalla, tuli hitaasti ja banaanilla. Täytyy nyt vaan luottaa, että tämä on joku _vaihe_ ja kun vaan jaksan sitkeästi tehdä, niin jossain vaiheessa se aukeaa. Täytyy myös olla tarkkana siinä, etten palkkaa noita tosi huonoja vaan vaadin, edes jonkilaisen suorituksen. Sitten liikkeestä istumisia, jotka vähän hitaita. Niissäkin näkyy se, ettei ole vähään aikaan tehty. Jossain vaiheessa taisin ottaa myös vähän kaukoja, ne oikein hyvin.

Tokotreeneistä kaahasin sitten suoraan hakumetsään. Paikalla olin (törkeästi) juuri, kun muut olivat saaneet alueen tallatuksi. Olin jo vähän etukäteen miettinyt, että josko ottaisi Intolle näyttäytyvät maalimiehet, jotta saisi vahvistettua sitä suoraa menemistä. Näin sitten teinkin. Kaikkiaan kolme maalimiestä, jotka siis näyttäytyivät Intolle ja sitten kun käänsin Inton pois, menivät piiloon. Ensin Into ei oikein osannut katsoa, sille kun ei ole ikinä käytetty minkäänlaisia näkö- tai ääniärsykkeitä, mutta hokasi sitten lopulta. Ensimmäiselle lähti vähän urku auki ja joutui hetken tarkentamaan, kaksi muuta hyvin. Ehkä näitä voisi kokeilla joskus toistekin, kun maasto on tällaiselle treenille otollinen.

Kotona olinkin sitten heti kymmenen pintaan (lähdin ennen viittä), erittäin märkänä ja aivan jäässä. Kyllä tämä koiraharrastus on sitten niin mukavaa (järkevää?) puuhaa .