Inton kanssa olimme eilen Pirkkahallissa koiranäyttelyssä. Tuomari ei arvostanut Inton kauneutta kovin korkealle ja näin tulokseksi T. Ei siis tullut Intosta tottelevaisuusvaliota vielä, uudelleen on näyttelyyn mentävä.

Kehäesiintymisen jälkeen siirryin näyttelyssä talkootehtäviin ja siinä vierähtikin sitten iltaan asti, kotona olin vasta kuuden aikaan. Pitkä ja raskas päivä. Ei jaksettu sitten enää illalla muuta tehdä kuin lenkkeillä. Tänään onneksi päästää illalla vähän tokoilemaan.

kuva: Hanna Seppä

Viikkoon venähtänyt tokotauko päättyi perjantai-iltana, kun oltiin treenailemassa Pian kanssa.

Into oli oikein hyvä, ihan kuin ei taukoa olisi ollutkaan. Aloitettiin seuraamisella, jossa hinkutettiin erityisesti hidasta kävelyä ja siinä paikkaa. Into valuu todella mielellään liian eteen, tästä vähän huomauteltiin. Muutamaan kertaan korjasikin paikan tosi mallikkaasti. Tätä pitää nyt hinkuttaa ihan hulluna.

Luoksetulosta otettiin loppupätkää, sekä eteen että vauhdista palkaten. Into tuli ihan kivalla vauhdilla. Ei täysillä, mutta OK. Sitten seisomista kiertämisen kautta, melko OK. Maahanmenoja niin, että itse liikuin taaksepäin. Ihan hyviä.

Ruudussa palkka valmiina. Ei ongelmia. Merkkikin ihan hyvä. Loppukävelyt otettiin erikseen, Pia huuteli ylimääräisiä käskyjä ja Into malttoi hyvin. Kun tuli, tuli aika vauhdilla, mutta silti korrektisti seuraamiseen. Hyvin siis tämäkin.

Tunnari oli tosi hyvä! Tehtiin kisanomaisesti, kapuloita oli normaalia enemmän. Into meni ja haisteli ja nappasi oman heti ja varmasti kun osui kohdalle. Jes!

Kaukoja tehtiin läheltä ja tekniikkaa painottaen. Erityisesti hinkattiin maasta istumaan nousemista, joka on ollut vähän tahmea.

Lopuksi ohjattu, joka tehtiin niin, että haettava kapula oli ihan ruudussa kiinni. Tämä ei Intoa haitannut, se teki hienon noudon (jotain hyötyä siitä kapuloiden kyyläämisestäkin). Annoin hakea myös toisenkin puolen, hyvin sekin. Merkkikin oli ihan mainio.

Tokoilujen jälkeen vielä pienet ilmaisutreenit. Ensin niin, että koira ja rulla maalimiehellä ja maalimies (eli siis Pia) antoi rullan Intolle, joka sitten tuli minun luokseni ja siitä sitten näytölle. Sitten vaikeutettiin niin, että tehtiin käytännössä koko ilmaisuketju irtorullalla. Tässä Into yritti aina tarjota rullaa maalimiehelle, mutta tuli sitten lopulta. Rullan tuonti on ihan OK, ei pudota ja tulee suoraan sivulle.  Pitänee kuitenkin ottaa vielä askel taaksepäin ja ottaa lisää noita pelkkiä rullan tuonteja, niin saadaan se maalimiehelle jumittaminen pois.

Olipa mukava iltapuhde, Pialle kiitokset seurasta!

Tiistaina liideltiin taas Mouhijärvellä. Huoh. Agilityn piinaviikot jatkuvat edelleen.

Rata oli nyt vähän helpompi, tai ainakin profiililtaan erilainen. Vaikeaa oli silti. Muutama este päästään aina hyvin ja sitten Into sinkoaa jonnekin - toisinaan ihan täysin epäloogiseenkiin suuntaan. Itsekin teen virheitä, mutta kyllä osa Inton ratkaisuista on ihan sen omia. Jos päästän sen sekunniksikaan yhtään ns. irti, niin sinnehän menee. Itsellä ei vaan koordinaatio ja nopeus riitä viemään tuota koiraa pitkää rataa niin intensiivisesti. Välillä on ihan pakko vilkaista muuallekin kuin koiraan ja saman tien on Into tiessään. Sellaiset jutut, joissa Into saa mennä kauas tai pois päin minusta ovat sille helppoja, mutta lähellä pysyminen ja kohti minua tuleminen tosi vaikeaa.

Treenien lopuksi Into sai shoppailla itselleen mieleisen lelun. Olen sille luvannut, että sitten kun se kolmas ykkönen tokosta tulee, saa se palkaksi jonkun kivan lelun sieltä hallin valikoimista. Eilen tuli sitten aika lunastaa lupaus ja Into valitsi sellaisen seepralelun.

Tokosta tulikin mieleeni, että mikä toko? Juu, ei ole pahemmin treenailtu. Ulkona on niin jäistä (ja on kyllä ollut kylmääkin), että tokoilemaan ei ole pystynyt. Pakko kyllä olisi päästä treenaamaan, leviää muuten taas koko homma käsiin (Intolle ei tauot todellakaan sovi).

Maanantai on oikeasti Svanten agipäivä, mutta jo päivällä ajattelin, että voisin mennä treeneihin Inton kanssa, se sitä harjoitusta enemmän tarvitsee. Svante tuntuu kulkevan ihan kohtuullisesti ilman treeniäkin. Kaiken kukkuraksi Svante meni ja rysäytti päivällä päin pihassamme säilytyksessä olevaa isäni venettä. Tai ei itse venettä vaan sellaista narua, jolla veneen päällä oleva pressu on kiinni. Itse en ihan tarkkaan nähnyt, että mitä tapahtui, mutta Into näytti sujahtavan sieltä veneen alta ja Svante ei sitten perässä ihan niin hyvin mahtunutkaan. Onneksi Svante näyttäisi olevan ihan OK, mutta päätin silti, että vapaailta on moisen tällin jälkeen ihan paikallaan.

Into siis pääsi treenaamaan ja oli varsin innoissaan asiasta. Ensimmäinen pätkä oli sellainen vauhtipätkä, jossa oli ainakin aika hankala kepeille meno ja kaikkea muutakin pientä säätöä. Alku oli meiltä aika takkuista, mutta lopulta saatiin ihan kivojakin pätkiä aikaiseksi.

Toinen rata oli lyhyt, siinä oli edelleen hankala kepeille vienti ja tässä piti vielä leijeröidä hyppy. Ekalka yrittämällä Into hyppäsi se n hypyn, toisella meni oikeaan väliin kepeillä, mutta ei lähtenyt pujottelemaan. Sitten saatiinkin usempi onnistunut suoritus aikaiseksi ja lopuksi tempaistiin Inton kanssa koko rata nollana läpi.

Eiköhän tuo agikin tuosta lähde kulkemaan, kun vihdoinkin päästään treenaamaan kunnolla. Oma ajoitukseni on tällä hetkellä ihan pielessä, mutta eiköhän sekin siitä parane tuntuman palautuessa. Toivotaan ainakin niin.

Agilitykisapäivä Helsingissä kääntyi kokonaisuudessaan lievästi positiiviseksi. Ohjelmassa oli molemmille koirille kolme rataa, kaksi agi- ja yksi hyppyrata.

Ensimmäisellä agiradalla Intolle hyl. Jo alussa oli vähän ohjelmaa, kun Into pyörähti okserin jälkeen väärään suuntaan. En uskaltanut oikein ennakkoon ottaa yhtään vauhtia pois kun pelkäsin, että pudottaa. Intolla ei siis ollut koordinaatteja. Tästä kuitenkin selvittiin ja tehtiin nollaa kolmanneksi viimeiselle esteelle asti. Sen piti olla puomi, mutta Into valitsi puomin alla olleen putken. Intolle on opetettu kontaktit ensisijaiseksi vaihtoehdoksi ja se on niitä varsin varmasti yleensä myös hakenut, joten en pitänyt puomin varmistamista tarpeellisena. Olisi ehkä kannattanut...

Svante teki varsin kivan agiradan. Ei mitään ongelmia, meno tuntui helpolta ja vaivattomalta. Kelpo nolla siis. Sijoitus taisi olla kahdeksas, nollia vissiin yhdeksäntoista, eli meidän tasoomme oikein hienosti. SM-nolla nro viisi plakkarissa.

Toisella agiradalla sain Inton kepeillä väärään väliin, kun päästiin sen hakemaan keppejä liian aikaisin. Lopussa kierrettiin vielä yksi hyppy, tuolokseksi siis kymppi. Ei hääviä, mutta tulos kuitenkin :).

Svante roiskaisi puomin ja minulle kasvoi heti sarvi otsaan. Olisi ehkä kannattanut lopettaa rata siihen. Loppuun asti kuitenkin räävittiin ja sain Svanten sitte vielä oli yhdestä hypystäkin. Svantellekin siis kymppi.

Hyppäri oli muuten varsin simppeli, mutta loppuradalla oli yksi kinkkinen takaakierto, jossa tuli tosi paljon virheitä. Inton kanssa en ehtinyt sinne ollenkaan, joten Into hyppäsi sen väärään suuntaan ja hylly. Alussa oli tullut jo yksi rima alas, kun vedätin vähän liikaa ja pussin jälkeen olin ahnehtinut kiellon. Vauhtia oli taas ihan riittävästi...

Svante teki tosi hyvää hyppäriä aina siihen takaakierrolle asti. Ilmeisesti vähän yliohjasin sen kierron, kun Svante lähti hakemaan kaukaa oikealta rengasta (sinne upposi aika moni muukin koira), sain kuitenkin pelastettua ja jotenkin viimeiset hypyt vielä vietyä oikeassa järjestyksessäkin. Aikaahan siinä kului, mutta nolla kuitenkin. Hyppärinollat meillä on jo, eli sikäli turha, mutta kyllähän sitä keskimäärin mieluummin keräilee nollia kuin hyllyjä. Rata oli tuota lopun säätämistä lukuunottamatta Svantelta tosi hyvä.

Oli aika rankka kisarupeama. Keli oli melko viileä ja hallissa jotenkin tosi kylmä. Vaikka olin koko ajan enemmän ja vähemmän liikkeessä oli silti vaikea saada itseään lämpimäksi ja lämmiteltyä. Oma liikkuminen tuntui tosi tehottomalta ja huonolta. Ajatuksetkin harhailivat ties missä ja ainakin yhdellä radalla huomasin lähtöön astellessani ajattelevani ihan jotain muuta kuin agilitya, not good!

Lievästi positiivisesta erittäin positiiviseksi päivän käänsi Sannan tapaaminen, oli tosi mukava nähdä!! Sannalle tiedoksi, että siellä illalla viimeisiä jäähdyttelyjä talloessani osui parkkipaikalta silmään autot 388 ja 389, ei siis millään tapaa turha reissu.

Kotimatka oli aika rankka, silmät meinasivat painua väkisin kiinni koko ajan. Oli pakko turvautua energiajuomaan ja karkin mussuttamiseen ja kotiin päästessä oli olokin sitten sen mukainen. Tällä hetkellä (kello noin 1.30) olen pirteä kuin peipponen, nukkumisesta on turha edes haaveilla. Tällaiselle kahvia juomattomalle tuollainen energiajuoma on todella nimensä veroinen vaikutuksiltaan.

Ei tullut turha reissu Porvooseen tänään, Into oli ihan super; 281,5 pistettä ja se kaivattu kolmas ykköstulos EVL:stä. Bonuksena tuli varsin yllättävä, mutta todella hieno kolmas sija kivenkovassa seurassa. Päästiin siis palkinnoille ja hienot palkinnot olikin (mm. uudet ohjatun kapulat ja iso laatikollinen mokkapusuja).

Into starttasi luokan loppupäässä. Paikallaolot otettiin perinteiseen tyyliin alkuun. Istumisessa ei ongelmia, siitä kymppi. Makuussa Into ei vaan voinut laittaa päätä maahan (koe maneesissa, fifiä ällötti), joten jäi sitten pää ylhäällä ja silloinhan se vaan makailee, ei suorita mitään tehtävää. Oli siis haistellut ja vaihtanut kait lonkallekin. Siitä vaan kasi.

Yksittäisliikkeet tehtiin kaikki putkeen sekoitetussa järjestyksessä. Hyppynouto oli ekana. Kapula hajosi, kun heitin sen (toinen laippa irti). Tämä ei Intoa ei kuitenkaan haitannut, se palautti rikkinäisen kapulan mallikkaasti (9,5).

Toisena se kauhuliike, eli tunnari. Into vähän nutasi kapuloilla, tarkisteli turhaan, mutta toi kuin toikin kuitenkin oikean. Jee!! Pisteitä kahdeksan.

Kaukot Into teki ihan asiallisesti. Maasta istumaan nousi vähän tahmeasti, mutta ihan OK kokonaisuudessaan (9).

Ruudun merkki oli taas sellainen pieni ja matala. Haasteita tarjosi merkistä katsoen vasemmalla kehän reunalla ollut iso merkki. Olin aivan varma, että Into menee sinne, viimeistään kun pitäisi mennä ruutuun. Mutta ei mennyt, Into teki ihan hienon ruudun, itse oli hitusen myöhässä pysäytyskäskyn kanssa, mutta oli kuitenkin ruudussa (9,5).

Idarissa seuraaminen oli taas vähän edistävää, mutta asennot oikein ja ilmeisesti vähän oikeaan suuntaankin, koska siitä saatiin kymppi (vähän yläkanttiin mielestäni).

Ohjatussa oli taas se sama matala merkki, luoksetulon merkit vasemmalla ja se yksi hämymerkki oikealla. Into meni merkille aika tahmeasti ja jäi selin minuun (pysäytin vähän liian aikaisin), lähetin vasemmalle ja näytti, että Into on menossa keskimmäiselle. Juuri samalla hetkellä kun karjaisin pysäytyskäskyn alkoi se kaartaa vasemmalle. Tyhmä minä menin pysäyttämään, olisi mennyt ihan oikein. Uudella käskyllä ongelmitta loppuun, pisteitä 7.

Seuraamisessa Into lähti vähän huonosti liikkeelle, hitaassa edisti, juoksussa ainakin yksi pomppu. Tässä riittää puuhaa vielä jatkossakin (8).

Luoksetulo oli meidän luoksetuloksi varsin hyvä. Ihan OK stopit ja loppupätkäkin aika kivasti, pisteitä 8,5.

Voiton luokassa veivät Christa ja VIP, toiseksi tulivat Jessica ja Katla, hienoja ykkösiä tosi monelle muullekin, onnea kaikille tosi paljon!

kuva: Riitta Jantunen-Korri

Olipa kiva päivä, kiitokset matkaseurasta Annelle ja Katjalle!!

Nyt on aika makea fiilis, mutta eiköhän huomenna jo pudota maanpinnalle (agilitykisat)  .

Torstai-iltana oli tarkoitus tokoilla Hermialla. Kyllähän me siellä oltiin, mutta olosuhteista johtuen treenaamisen kanssa oli vähän niin ja näin. Parkkipaikka oli joko nilkkaan asti ulottuvan sohjon peitossa tai sitten jäässä. Ei siis kauheasti pystynyt tekemään. Olosuhteet kruunasi vielä kesken treenien alkanut räntäsade. Jee.

Inton kanssa yritettiin tehdä seuraamista, mutta ei siitä mitään tullut, kun en pystynyt kävelemään ollenkaan normaalisti. Ruutukaan ei meinannut sieltä sohjosta ja pimeydestä erottua, mutta kun kävin näyttämässä, niin onnistui se sitten. Ruudussa vahvistin vain perälle menemistä valmiilla palkalla.

Tunnarissa oli tällä kertaa vuorossa pelkkää haistelua. Ensimmäinen oli (taas) huono, asenne huono, sääti, nosteli, haisteli kapuloiden ulkopuolelta ja ties mitä. Oli pakko ottaa uudestaan ja nyt OK suoritus.

Sitten tehtiin jokunen luoksetulon loppuosa ja kaukojen istumaan nousua. Edelleen vähän jähmeää, mutta eiköhän se siitä. Ainakin joskus.

Huomenna sitten kisaamaan. On vähän sellainen olo, että ollaan Inton kanssa hyppäämässä vähän turhan suuriin saappaisiin, mutta mennään nyt testaamaan niitä isojen koirien kisojakin. Jännittää jo nyt ihan kamalasti.

Lauantai lähestyy pelottavan nopeasti ja koko ajan mieleen tulee kaikkia juttuja, joita vielä pitäisi ehtiä treenaamaan tai vahvistamaan. Tokoa on siis hinkutettu ihan huolella.

Keskiviikkon treenailtiin Annen ja Anun kanssa jäähallilla. Tehtii taas melkein kaikkea.

Ensin idari, seuraamisessa taas edisti ja ylityöskenteli kulmissa, mutta asennot (istumiseen asti) oikein ja hyvin. Itse seuraamisessakin paikka on vähän edessä, korostuu etenkin hitaassa käynnissä. Asenne on kuitenkin oikea. Nyt pitää vaan alkaa tuota paikkaa hinkkaamaan taaemmaksi. Ei kai seuraamisesta ikinä valmista tulekaan, viilaamista piisaa.

Ruudussa ensin palkka valmiina, sitten tyhjään. Juuri olin päässyt kehumasta, kuinka Into paikka ruudussa on parantunut ja heti se sitten jäi vähän eteen. Sisällä kyllä, mutta vähän liian edessä. Loppukävelyt ihan OK.

Tunnari kisanomaisesti ja se oli tosi hyvä! Ihan oikeasti hyvä. Into meni hyvällä asenteella, ei lennätellyt, ei lääppinyt ja nosti oman heti kun osui kohdalle. Jee!! Ohjatussakaan ei ongelmia. Merkki on edelleen vähän tahmea, mutta menee kuitenkin. Nouto hyvin.

Lopuksi kaukoja niin, että Anu ja Anne häiriköivät ja kuljeskelivat takana ja sivuilla ja Into kyllä selvästi vähän ahdistuu siitä. On heti sellainen jähmeä ja jännittyneen oloinen. Tällaisia pitää tehdä lisää.

Kivat treenit. Hyvä tunnari oli ihan parasta ja näyttää siltä, että jatkamme sen suhteen treenaamista tällä nykyisellä metodilla. Ainakin nyt tuntuisi toimivan.

Eilen Inton kanssa räpellettiin taas ihan törkeän huonot agitreenit. Tai kai tuo Into menisi, mutta minä olen vaan niin järkyttävän surkea. Agilityssa on meneillään sellainen epäonnistumisten kierre, ettei tosikaan. Kun mikään ei onnistu, en enää uskokaan minkään onnistuvan ja sitten jähmetyn taas ihan liikkumattomaksi, kun en osaa/uskalla tehdä yhtään mitään.

Alkaa hiljalleen syödä motivaatiotakin, kun _ikinä_ ei onnistu. Tulisi edes yksi hyvä kisarata tai treenikerta, niin sitten taas jaksaisi vähän aikaa. Syksyllä tämä homma oli jo aika hyvällä mallilla, mutta sitten tuli tuo useamman kuukauden tauko juuri huonoimpaan mahdolliseen väliin ja nyt taas tuntuu, että hommasta ei tule yhtään mitään. On käynyt jo mielessä sekin, että kannattaako tämä ajallinen uhraus agilityyn? Siinä samassa ajassa ehtisi tekemään kaikkea muutakin hyödyllistä, esim. vaikka treenaamaan tokoa. Ajasta kun minulla on krooninen pula joka tapauksessa.

Pojat ovat alkaneet heittäytyä kurittomiksi . Tänään oli eteisessä olleesta repusta pöllitty aika iso pussillinen lakuja ja syöty pois. Syyllinen jäi vähän epäselväksi. Oivan suupielestä löytyi pala pussista, mutta Svantella tuntui olevan vatsa vähän sekaisin. Ei tarvitse olla ihan Jane Marple aavistellakseen, että mitä on tapahtunut. Joka tapauksessa olen järkyttynyt! Meillä ruokavarkaita! Minulla on yleensä tokotreenikamatkin tuossa eteisessä levällää, seassa Frolic-pussi ja ikinä kukaan ei ole edes harkinnut mitään ryöväämiseen viittavaakaan.

Ehkä pojat vaan protestoivat yli puolen vuorokauden mittaiseksi venynyttä työpäivääni... Niin tai näin, agilityreenit jäivät tänään väliin. Jaksoin töistä tultuani vain tunteroisen remmilenkille Svanten ja Inton kanssa ja sitten ihan ministi ottamaan tokoa Inton kanssa omassa pihassa. Tehtiin pari tunnaria. Ekalla vähän tökki vääriäkin, mutta ei selkeästi nostellut. Toinen oli oikein hyvä. Sitten tehtiin vaan merkkiä ja kaukojen ekaa vaihtoa kaukaa ja tekniikkaa läheltä.

Porvoon tokon kisakirjekin tuli. Into starttaa numerolla 19. Hui kun jännittää jo!

Sunnuntai-iltana tokoiltiin Hermialla Annen, Anun, Emman ja Timon kanssa. Upean aurinkoinen päivä vaihtui illaksi ja sääkin kylmeni aika vauhtia, oli siis melkoisen viileää.

Into aloitti idarilla, jossa ensin pelkkää seuraamista. Aika hyvin malttoi olla kyyläilemättä merkkejä, mutta edistäähän se tuossa jonkin verran. Sitten itse asennot, ensimmäisellä kiekalla istuminen jäi seisomiseksi, uusinnalla OK. Ruutu oli OK, nyt merkkikin ihan jees. Tietenkin, kun olin etukäteen päättänyt olla hyväksymättä mitään rupumerkkejä. Otettiin myös loppukävely, jossa Into tuli vähän eteen seuraamisessa, mutta muuten OK.

Sitten se (huoh) tunnari. Nyt pelkkää haistelua. Ensimmäinen oli taas huono, Into on ihan liikaa noutamassa ja liian vähän etsimässä. Nosteli ja härppi ja juuri kun olin kehumassa, nappasin yhden suuhun. Laitoin saman tien uudestaan etsimään ja nyt pääsin palkkaamaan haistelusta. Sitten tehtiin ihan alusta uudelleen ja nyt muistutin juuri ennen kapuloita ja tämä oli tosi hyvä. Työskeneteli ihan oikeasti, ei koskenutkaan vääriin. Lopetin sitten siihen.

Luoksetulon stoppeja otin kiertämisen kautta ja sitten yhden ihan kokonaisen luoksetulon. Seisominen vähän valui, mutta pääasia toimi, eli ei ennakoinut eikä varastellut. Ohjatussa haettiin oikea, ei ongelmia.

Olipa kiva treenata, Into oli tosin mukavan tuntuinen.

Lauantaina oltiin Svanten ja Inton kanssa taas agikisoissa. Johan juuri lokakuussa oltiin .

Hyvinkäälle kävi suunta ja siellä molemmille kolme starttia, ensin hyppäri ja sitten pari agirataa.

Hyppäriltä Svantelle nolla. Kärkeen jäätiin jotain minuutti, mutta nolla joka tapauksessa. Ihan OK rata Tantsulta. Into hyppärin (suoraviivainen ja helppo) alku tosi hyvin, mutta sitten ensin ohi yhdestä hypystä ja sitten putken sijaan hypylle. Tätä en kyllä ehkä varmistanut tarpeeksi, kun oletin sen putken vetävän sen verran. Lopun hyppykuviokin meni ihan pieleen, sellaista ärsyttävää sinkoilua.

Ekalta agiradalta molemmille hylly. Into tuli jo heti toisesta hypystä ohi, mutta sitten jotenkuten klaarattiin alun aika hankala hyppykuvio. Aan jälkeen oli hyppy pystyssä, josta piti kääntyä jyrkästi vasemmalle kepeille. Into ampaisi hypyltä siellä takana oikealla olevalle pituudelle ja siitä siis hyl. Loppurata muistaakseni ongelmitta. Svante roiskaisi aan ja sitten osin siitä johtuen, mutta osin myös ohjausvirheestäni hyppäsi sen pystyhypyn väärältä puolelta. Svanten rata loppui sitten puomille, kun loikkasi senkin kontaktin. Mrr.

Kolmannen radan alussa Into ampaisi puomin sijaan putkeen ja siitä hyl. Muuten aika jees rata, pari pyörähdystä, mutta ei varsinaisia virheitä ja itse ohjasin lopun hypyt riittävän aggressiivisesti ja sain aika hyvät tiet. Tällä radalla alkoi vasta löytyä yhteinen rytmi Inton kanssa. Svanten kanssa kontaktit hitaasti ja tiukasti, otti. Yksi takaakiertorima alas, kun en jättänyt riittävästi tilaa. Ihanneaika oli tällä radalla aika tiukka ja etukäteen olin varma, ettemme Svanten kanssa pääse siihen vaikka mikä olisi, mutta nippanappa sitten hitaista kontakteista huolimatta (-0,25), tulokseksi siis vitonen.

Inton radoista tuli sellainen fiilis, että hyvä tästä vielä tulee, kun nyt vaan päästäisiin treenaamaan. Svanten kontaktien kanssa meni taas ihan hermot. Intolla oli siis vauhtia enemmän kuin järkeä, Svantella oli puutetta molemmista.

Koska aikataulu napsahti niin mukavasti kohdilleen hurautin Hyvinkäältä vielä Keravalle T-treeneihin. Oltiin Inton kanssa molemmat vähän väsyneitä, mutta jotain pientä puuhasteltiin. Paikallaolot ihan OK (näiden takia sinne oikeastaan meninkin). Sitten yksittäisliikkeet treenattiin Elinan, Katrin ja Marjatan kanssa samassa ryhmässä. Ruudussa oli vähän erinäköiset ja aika vaaleat merkit. Halusin nähdä, että bongaako Into ne ja bongasihan se. Merkki oli kyllä tosi huono. Idarissa teki kaikki asennot, istuminen vähän hitaahko. Ohjatussa oikea, yritti ensin keskikapulalle, mutta sain aika helposti oikealle. Merkkitreeniä tehtiin sitten pallon kanssa erikseen. Aika vaisua ja väsynyttä menoa oli kyllä.

Lopuksi otin vielä hyppynoutoa, seuraamista, kaukoja ja seuraamisen tuloja kiertämisen kautta. Nyt Intokin oli normaalimman tuntuinen.

Kotona olin joskus yhdentoista jälkeen, olipa aika raskas (mutta kiva) päivä.

Perjantaina aamusta tokoiltiin Annen kanssa. Taidettiin tehdä Inton kanssa melkein kaikkea.

Seuraamisessa etenkin hitaassa käynnissä edistää, eli paikka taas tarkempaan syyniin. Ruutu taisi olla ihan OK, samoin ohjattu. Tosin merkki olisi voinut olla nopeampi. Luoksetulokin melko hyvä, otettiin käskytyksellä ja hyvin Into malttoi kuunnella.

Tunnari kisanomaisesti. toi aina oman, mutta liikutteli myös vääriä. Tästä ei taida tulla ikinä mitään . Hyppynoutoakin otettiin, ihan OK. Vinoissa heitoissa ei Into vaan millään meinannut muistaa tulla hypyn kautta takaisinkin. Siis tosi vinoissa.

Kivat treenit!

Illalla sitten pitkästä aikaa valmennusryhmän agitreeneihin. Teemana oli vauhti ja siis melko suoraviivainen rata. Alkuun piti tehdä leijeröinti, mutta Into ei siihen irronnut. Ei jääty sitä hinkkaamaan, koska jatkon kannalta leijeröinti ei ollut oleellinen. Pituuden jälkeisen takaakierron otin poispäinkäännöksenä ja se onnistui hyvin. Lopun hyppykuviossa sain Inton kertaalleen vedettyä väärästä välistä, mutta pääasialliseti hyvin. Kokeiltiin useampaakin eri tapaa viedä ne hypyt, kun lähti helposti vähän kaarrottamaan. Toista pätkää ei sitten ehdittykään tekemään, eli aika kevyet treenit.

Sää viileni iltaa myöten ja aika kylmä hallilla tuli. Puuhailtiinkin Inton kanssa sitten vähän tokojuttuja siinä odotellessa, hyppynoutoa ainakin otettiin ja metallilla pelkkää palautusta. Vähän vissiin vähän kaukojakin.

Lomapäivän kunniaksi suuntasin heti aamusta navetalle liitelemään, mutta se olikin varattu, eli väliin jäi liidot.

Aamupäivästä kuitenkin tokoiltiin Annen kanssa Pirkkahallilla. Sää olisi ollut muuten mainio, mutta tuuli oli aika hurja ja pohjakin paikoin tosi liukas. Jotain kuitenkin saatiin puuhasteltua.

Into aloitti idarilla. Teki kaikki asennot, mutta istuminen aika hidas. Tämä on niin kinkkistä. Sitten jos treenaan paljon istumista (nopeuden saamiseksi) istuu Into myös seisomisen. No, teki joka tapauksessa kaikki vaihdot, onhan sekin jotain.

Ruudussa ei valittamista. Ensimmäisessä palkka valmiina, toinen tyhjään (hyvä paikka!) ja sitten vielä loppukävelyt erikseen. Anne huuteli useammankin hämykäskyn, mutta hienosti Into pysyi ruudussa. Sivulle tulo meni aika pitkäksi, mutta toki alustakin oli superliukas.

Ohjattu kisanomaisesti eteen asti. Merkki oli vähän tahmea, mutta nouto muuten OK. Nyt palautusvauhtikin alkaa olla normaali. Erikseen sitten vielä merkki, joka (tietenkin) hyvä.

Kaukoja tehtiin ihan vaan läheltä tekniikkamielessä. Kaukot ovat nyt olleet vähän hunningolla ja sen kyllä näkee.

Tunnaria en viitisinyt tuulen takia ottaa, otin sitten kotipihassa vähän suojaisemmassa paikassa erikseen. Ensin taas pelkkää etsimistä. Into pyörähti kapuloilla, mutta siirtyi sitten etsimään vähän kapuloiden takaa ja jäi sinne pyörimään. Tästä vain suullinen kehu. Uusinnalla palkkasin, kun oli kapuloilla haistelemassa. Sitten oma sekaan ja hyvä ja nopea löytö. Ahneena piti ottaa uudelleen ja nyt Into onnistui tökkäsemään kaksi kapulaa aivan kiinni toisiinsa, eikä saanut nostettua vain toista, toi siis kaksi (oma ja väärä). Piti sitten ottaa vielä kolmannen kerran ja nyt nopea ja varma löytö.

Into pääsi eilen agilitytreeneihin. Kyllä se sitten olikin aika tohkeissaan, vähän turhankin. Illan teemana oli saksalaiset ja niistopersjätöt. Molemmat suuria inhokkejani, joita en vaan osaa (enkä siis ikinä käytä). Lähtökohdat olivat siis vähintäänkin mielenkiintoiset.

No, me vältimme saksalaiset kokonaan ja niistojakin teimme vain yhden (olen taitava keksimään vaihtoehtoisia ohjaustapoja). Niistopersjättö tuli heti kolmannelle esteelle ja siihen jämähdettiinkin sitten heti alkuunsa. Into kääntyi sitkeästi vaan väärin. Kun otimme pelkästään sillä yhdellä esteellä saimme sen lopulta onnistumaan. Sitten tuli kolme hyppyä melkein rinnakkain ja tässä Into mystisesti tuli väkisin ekan ja tokan välistä, vaikka ei olisi pitänyt (jos siihen olisi pitänyt tehdä välistäveto olisin ollut ihan varma, että ei onnistu). Sitten kun tämä ei kelvannut, alkoi se hakea siellä takana ollutta keinua. Huoh. Alkoi jo epätoivo hiipiä puseroon.

Mutta kun alku oli saatu selätettyä, meni loppurata sitten oikeastaan aikas kivasti. Kontaktit (keinu ja aa) ihan hyvin, kepit Into haki tosi hienosti muurin jälkeen jyrkästä avokulmasta. Tätäkin tehtiin kahdella eri tapaa, eli niin, että leikkasin muurilla ja sitten niin, että tein persjätön aalla (joka siis ennen muuria). Molemmat toimivat oikein hyvin, tuota persjättöä en kyllä olisi itse uskaltanut lähteä kokeilemaan, mutta onneksi Marko käski , toimi nimittäin myös hyvin ja nyt tiedän, että tilanteen niin vaatiessa voin senkin tehdä.

Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo. Niin kai voisi näistä treeneistä sanoa. Vähän on kyllä hutera olo lähteä kisaamaan lauantaina, mutta yrittänytthän ei laiteta (mistä näitä sananlaskuja nyt oikein tulee?!).

Tokosta pidettiin tiistaina ihan suunnitellusti välipäivä ja kerrankin pysyin suunnitelmassa. Hyvä minä.

Maailman kiltein ja lempein pappakoira täyttää tänään 13 vuotta. Onnea Oiva-rakas !

Oiva lempipuuhassaan, eli keppiä tuhoamassa. Ja tämä harrastus näkyykin sitten hampaissa, tai lähinnä niiden puutteena...

Maanantaina tempaistiin Pian kanssa tehokkaat tokotreenit Pirkkahallilla. Räntäsadekin taukosi juuri sopivasti treenien ajaksi.

Mitäs me nyt sitten tehtiinkään... Ensin taidettiin ottaa luoksetulon stoppeja kiertojen kautta. Muutama oli huono, mutta onneksi jokunen hyväkin. Maahanmenoja tein erikseen itse peruuttelemalla ja välillä pakoon juoksemalla. Ihan OK.

Ruutu oli aika hankalasti hahmotettavissa ja ensin Into ampuikin ties minne. Bongasi sitten ilmeisesti ruudunkin, mutta en antanut mennä, vaan otettiin uudestaan. Uusinnalla tosi hyvin. Sitten vielä tyhjään ruutuun ja aivan täydellinen paikka. Jes! Tämä alkaa taas sujumaan. Myös merkit olivat tänään hyviä ja nopeita.

Sitten se tunnari. Varoittelin Piaakin etukäteen, että voi olla vähän vaikeaa ja ei niin kaunista. Pyh. Into oli ihan super! Ensin otin taas pelkkää haistelua (ei siis omaa ollenkaan) ja Into teki tosi hyvin töitä, haisteli kaikki, vilkaisi välillä minuun ja jatkoi etsimistä, tästä sitten vapautin palkkaan. Ei yrittänytkään koskea vääriin. Sitten oma sekaan ja Into meni tsekkasi pari, osui omalle ja nosti nopeasti ja varmasti. Jes!!! Tätä ei tietenkään sitten enempää.

Merkkiä tehtiin taas pallon kanssa, nyt yritin olla vähän kriittisempi. Ensimmäisellä Into jäi ensin vähän vajaaksi ja sitten vasta korjauksella oikea paikka. Tästä vain suullinen kehu. Uusinnalla skarppasi ja teki hienon merkin. Muutkin aika hyviä (merkin edessä oleva pallo aiheuttaa banaania, mutta sen sallin).

Kaukojen ekaa vaihtoa (istumaan nousua) hinkattiin myös jonkin verran. Tämä on nyt mennyt jotenkin vähän vaikeaksi. Into nousee tahmeasti ja olemus on vähän kyyläilevä. Kokeilin sekä käsimerkillä että ilman, mutta ei varsinaista eroa. Toivottavasti on nyt vaan treenin puutetta.

Kivat ja varsin nopeat treenit, kiitos Pialle seurasta.

Sitten kävin pikaisesti kotona kääntymässä ja lähdin Svanten kanssa agitreeneihin. Alla taas vaihteeksi aikas pitkä tauko. Eka rata oli Svantelta tosi hyvä ja se tehtiinkin heti suorilta nollana läpi. Yhtä kepeille vientiä kokeiltiin kahdella eri tapaa, mutta molemmat onnistuivat hyvin. Toinen rata takkusikin sitten senkin edestä. Siinä oli heti alussa sellainen inha pyöritys, jotka on meille vaikeita. Nyt Svante vielä kääntyi tosi huonosti ja valui vaan kepeille. Kokeilin monellakin eri tapaa, mutta sitten Tommin vinkkaama pyöritys ja sitten vähän sylkkärinomainen heitto hypylle ja siitä kepeille osoittautui parhaaksi. Toinen tökstöks-kohta tuli, kun tultiin aan alla olevasta putkesta ja seuraava hyppy piti kiertää takaa. Tässä Svante ei lähtenyt ohjaukseeni (poispäinkäännös) ollenkaan mukaan, vaan hyppäsi vain kylmän viileästi hypyn suoraan. Olisin voinut tehdä tuohon valssinkin, mutta halusin nyt viedä alkuperäisen suunnitelman mukaan ja lopulta se sitten onnistuikin.

Kontaktit Svante teki tosi hyvin, kaikki olivat radalla. Ekalla radalla se jumittui pussiin pari kertaa, Svanten pussitekniikka on tosi huono, tekee sen liian pystyssä. Onneksi nykyisin kisoissa olevat pussit ovat melkein järjestäen sellaista kovahkoa muovia, niiden kanssa ei ole ongelmia. Jos pussi on ihan kangasta, niin se on Svantelle vähän vaikea.

Säät vaihtelee. Viime viikonloppuna oli niin kylmä, ettei ulos meinannut pystyä menemään. Nyt taas sai puuhastella nollakelissä ja räntäsateessa.

Viikonlopun aloitukseksi treenailtiin Pian kanssa Pirkkahallilla. Nyt en kyllä ihan tarkkaan muista, että mitä kaikkea tehtiinkään... Ruudussa Into tarjosi ensin vieressä ollutta idaria, uusinnalla teki oikein hyvin. Ohjattu taisi olla myös ihan OK. Kaukoissa vähän tahmea, mutta teki. Tunnari sen sijaan on nyt ihan sekaisin, toi mitä sattuu. Kai me se idarikin tehtiin, kun sekin siellä oli. Vissiin ihan OK...

Tokoilujen lisäksi otettiin ilmaisuja pitkästä aikaa. Nyt jo taas vähän vaikeutettiin (koira ja rulla maalimiehellä) ja Into oli ensin vähän ihmeissään, mutta oivalsi sitten varsin nopeasti.

Kotona oli sitten pakko tehdä sitä tunnaria, siellä Into pystyi sen tekemään. Otin myös yhden niin, että omaa ei ollut ollenkaan ja ihan maltilla jaksoi haistella.

Lauantaina oli sitten tokokisat, jotka menivät ihan pieleen . Pitkä treenitauko näkyi ennakointeina ja varasteluina ja epätarkkuutena. Tunnari meni odotetusti nollille (ei edes yrittänyt) ja hyppynouto vähän yllättäen. Siinä kävi kyllä huonoa tuuriakin, kun kapula kimposi kumimatosta suoraan takaisin päin ja päätyi lähes esteen kanssa samalle linjalle. Into ei sitten tajunnut kiertää esteen kautta takaisin. Näitä on kyllä treenattu ja itse vähän oletin, että homma hoituisi, mutta ei se nyt sitten onnistunut. Paikallaoloista saatiin kympit (makuussa oli liikuttanut päätä, grrr...), seuraaminen oli melko OK, samoin idari. Ruudussa vähän liukui, mutta onneksi pysyi sisällä, se oli ihan jees. Ohjatussakaan ei ongelmia. Luoksetulon eka stoppi oli varsin hyvä, mutta liukui aika rajusti. Maahanmeno varovaisempi, vähän sellainen outo. Mietin, että Into saattoi vähän varoa liukkaaksi toteamaansa alustaa. Tässä myös varasti ainakin jostain lähdöstä. Kaukoissa ekaan vaihtoon tarvittiin kaksi käskyä, sitten liikkui hiukan eteenpäin ja varasti perusasennon.

Jäi taas tosi plääh-fiilis tuosta kisasta. Toki tauko ja vähäinen treenaaminen näkyi ja varmasti osin selittävät epäonnistumista, mutta silti. Tuntuu, että juuri kun oli saanut vähän päätä pinnalle tämän tokon suhteen, tuli taas täystyrmäys.

Sunnuntaina ahkeroin pitkähkön talkoopäivän Tamskin agikisoissa. Pääsin ihan aitiopaikalta ihailemaan Anun ja Nipsun kisadebyyttiä, joka olikin varsin makea, onnea vielä tätäkin kautta!!

Kisoista kun pääsin kotiin, oli olo aika vetelä, mutta onneksi oli sovittuna tokotreenit illaksi, eli oli pakko irrottautua sohvalta. Treenailtiin Annen, Emman ja Timon kanssa Hervannassa. Into aloitti sillä painajaisella, eli tunnarilla. Otin pelkkään  haistelua (ilman omaa) ja nyt yritti ja nostelikin vääriä. Tästä sitten huomautin ja maltti alkoi löytyä. Lopulta nosti oman varsin nopeasti ja varmasti. Nyt pitää vaan pistää tässä hommassa peli seis ja Intolle on tehtävä selväksti, että töitä on tehtävä ja pelleily on nyt loppu.

Muuten tehtiinkin vaan helppoja vauhtijuttuja. Ruutu, jossa palkka valmiina oli tosi hyvä. Nyt Into taas muistaa sen palkankin ja näin ajatus on jo enemmän taakse, hyvähyvä! Sitten tehtiin pelkkää merkkiä pallohäiriöllä. Tässä Anne aiheesta huomautti, että turhaan palkkailen niitä, joissa Into menee ensin väärin ja sitten korjaa. Täytyy palkata vain oikeasti hyvistä. Luoksetulon stoppia otettiin kiertojen kautta, ihan OK. Maahamenoa otin itse taaksepäin liikkuen ja namilla palkaten. Melko nopeita nekin. Loppupätkääkin otettiin erikseen. Ihan kohtuullinen vauhti oli siinäkin. Tähän otettiin myös käskyt, malttoi ihan OK. Lopuksi suora luoksetulo niinikään liikkeenohjauksella. Ei ennakointeja ja vähintään kohtuullinen vauhti.

Räntäsateesta huolimatta kivat treenit, kiitos taas treeniseurasta!

Torstai-iltana tokoiltiin Annen kanssa jäähallilla. On se vaan ihanaa, kun pystyy taas treenailemaan kunnolla!

Nyt Into oli jo normaalimpi kuin keskiviikkona. Ei niin levoton ja rauhaton. Ei vieläkään samanlainen kuin ennen taukoa, mutta suunta on oikea. Aloitettiin idarilla, jossa nyt kaikki asennot oikein. Istuminen tuntui hitaalta, mutta ei kuulemma ollut ihan niin huono kuin luulin. Ja pääasia nyt on, että tekee kaikki asennot.

Ruutu oli hyvä. Taas palkka takareunassa ja nyt Into jopa bongasi sen. Uusinnalla tyhjään ruutuun ja hyvä paikka siinäkin. Eikä häirinnyt, vaikka Anne oli vielä korjailemassa ruutua (minä vähän hätäilin, enkä katsonut ollenkaan).

Tunnari olikin sitten ihan katastrofi. Toi vissiin kaksi kertaa väärän. Molemmilla merkkasi oman, nosti sen, pudotti ja toi sitten mitä sattuu. Äh :(. Kaksi onnistunuttakin saatiin. Yritin taas muistuttaa ennen kapuloita, mutta Annen mukaan ei kyllä reagoinut oikein kunnolla (vaikka siis toikin oikean), vauhtia enemmän kuin järkeä.

Ohjatussa haetutin vain vasemman. Ei ongelmia. Merkki nyt ei mikään tykki, mutta ihan OK kuitenkin. Ja tällä aikataululla ei nyt enää korjata mitään, lähinnä vaan muistutellaan, että mites ne liikkeet nyt menikään.

Lopuksi seuraamista, jossa paikka on edelleen vähän edessä. Muuten ihan OK ja asenne on nyt seuraamisessa hyvä. Tota paikkaa pitää alkaa viilaamaan, mutta siitäkin huolimatta pidän tästä seuraamisesta enemmän kuin siitä aiemmasta laahustamisesta (jolla temmottiin niitä kymppejä kokeista ). Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että on oltava itselleen uskollinen ja tehtävä juttuja niin, että ne tuntuvat itsestä hyviltä. Olkoon sillä sitten hintansa.

Juuri sain tiedon, että pääsemme Inton kanssa lauantaina kisaamaan. Oikeus siis voitti .

Eilen oltiin treenailemassa Annen ja Pian kanssa. Into oli (odotetusti) aika huono. Intolle tauot ei sovi ollenkaan. Se tulee sellaiseksi levottomaksi ja huolimattomaksi, ei ollenkaan yliyrittäväksi. Mitäs me nyt sitten tehtiin. Idarilla aloitettiin. Ensin istui seisomisenkin, uusinnalla oikeat asennot, mutta aika levotonta. Seuraaminen oli huonoa ja asennoissa pää pyöri ja jopa haisteli maata. Ruutuun löysi, mutta jäi eteen (vaikka palkkakin olisi ollut odottamassa). Uusinnalla annoin vahvistavan ruutu-käskyn, nyt vähän parempi.

Tunnarissa aavistelin pahaa. Ensimmäinen olikin huono, mutta toi oikean eikä nostellut vääriä. Sääti vaan aika kauan. Toisella siirryin itse lähemmäksi kapuloita ja muistutin juuri ennen kapuloita etsi-käskyllä. Nyt ihan OK suoritus. Kaikkiaan tunnari meni paremmin kuin osasin odottaa.

Ohjatun merkki melko OK, haetutin vain oikeanpuoleisen. Ei ongelmia. Lopuksi seuraamista, joka oli aika säätämistä. Into liehui ihan joka suuntaan ja oli tosi levoton. Tähän ei auta kuin treeni. Sitä onneksi saadaan tänään lisää.

Tämä oli nyt eka kunnon treeni yskätauon jälkeen. Ei hyvää, mutta teki kuitenkin kaikki. Parit treenit tässä ehditään vielä ennen lautantaita vetämään, eli josko hommaa saisi vähän parempaan kuosiin. Odotukset lauantain osalta ei ole kovin korkealla, mutta mennään nyt kokeilemaan (kun kerran mukaankin päästään ).